Verkostotyö on keskeinen osa ekosysteemien kehittämistä. Jotta yhteistyö olisi tavoitteellista ja vaikuttavaa, tarvitaan ymmärrystä verkoston rakenteesta, toimivuudesta ja kehitysvaiheesta. Menetelmällinen visualisointi ja arviointi tarjoavat konkreettisia välineitä verkostojen jäsentämiseen, yhteistyön kehittämiseen ja verkoston tilan näkyväksi tekemiseen.

KauKo-hanke ja hyvinvoinnin ekosysteemiverkostojen kehittäminen

KauKo – Kaupunkiympäristöt kokeilualustana hyvinvointi-innovaatioille on vuosina 2023–2025 pääkaupunkiseudulla toteutettava, Uudenmaan liiton ja EU:n osarahoittama kehittämishanke. Sen tavoitteena on vahvistaa alueen hyvinvoinnin ja terveyden TKI-toimintaa sekä edistää kaupunkiympäristön elinvoimaisuutta. Hanke on osa pääkaupunkiseudun ekosysteemisopimusta ja HEVi-ohjelmaa. KauKo-hankkeen koordinaattorina on Business Helsinki sekä osatoteuttajina Laurea-ammattikorkeakoulu ja Forum Virium Helsinki.

KauKo-hankkeessa kehitetään sekä konkreettisia kokeiluja että rakennetaan pitkäjänteistä yhteistyötä ekosysteemiajattelun keinoin. Osana tätä työtä toteutettiin ekosysteemityöpajasarja, joka kokosi yhteenmonialaisia hyvinvointitoimijoita ja kehittäjiä kunnista, korkeakouluista, järjestöistä sekä yrityksistä tunnistamaan yhteisiä haasteita ja kehittämisen kohteita. Hankkeen aikana on julkaistu useita artikkeleita, joissa tarkastellaan ekosysteemityön käytänteitä, tavoitteita ja prosessia eri näkökulmista (Jalo ym. 2024; Seppälä ym. 2024a; Seppälä ym. 2024b; Seppälä ym. 2025c).

KauKo-hankkeen Laurea-ammattikorkeakoulun TKI-asiantuntija ja ekosysteemiasiantuntija Siiri Jalo sekä Business Helsingin projektiasiantuntija Emilia Saarelainen osallistuivat 7.3.2025 järjestettyyn HEVi-ohjelman tarjoamaan verkostotyön työpajaan, jonka fasilitoivat verkostoasiantuntijat Timo Järvensivu ja Lassi Ojala. Työpaja keskittyi konkreettisiin menetelmiin, jolla verkostoja voidaan kehittää sekä visualisoida ja analysoida, erityisesti Gephi-verkostoanalyysityökalun ja ChatGPT:n avulla.

Työpajaa edelsi kaksiosainen ennakkotehtävä, jossa osallistujat piirsivät intuitiivisen kuvan valitsemastaan verkostosta ja keräsivät dataa verkoston toimivuudesta ja keskinäisistä suhteista. Näiden pohjalta rakennettiin visuaalisia verkostokuvia, jotka auttoivat tekemään verkoston rakenteita ja dynamiikkaa näkyväksi. Tämä artikkeli tarkastelee, kuinka verkostotyötä voidaan kehittää entistä paremmaksi ja verkostoja analysoida visuaalisin menetelmin osana KauKo-hankkeen ekosysteemityötä.

Verkoston toimivuuden arviointi ja kypsyystason kartoitus

Verkostot ovat luottamukseen perustuva tapa tehdä yhteistyötä. Ne eivät ole pysyviä rakenteita, vaan vuorovaikutuksessa kehittyviä suhteiden kokonaisuuksia, joissa yhteinen tavoite, tunteminen ja sitoutuminen ovat keskiössä. Verkostotyössä ovat mukana ihmiset niin yksilöinä kuin ryhmien ja organisaatioiden jäseninä, ja verkostoitumista voi tapahtua myös verkostojen kesken. (Järvensivu 2019, 44–45, 61, 147, 209.)

KauKo-hankkeen ekosysteemityön verkoston toimivuutta selvitettiin verkoston kypsyyttä kartoittavalla kyselyllä. Kyselyssä tarkasteltiin verkoston toimivuuden edellytyksiä, yhteistyön toimivuutta, yhteistä kehittymistä, yhteistyön tuloksia ja vaikutuksia. Kysely lähetettiin 23 henkilölle ja vastauksia tuli kahdeksan kappaletta, joten vastausprosentti oli noin 35 ja tulokset ovat näin ollen suuntaa antavia. Kyselyn tulokset osoittivat seuraavaa: Verkoston toimivuuden edellytyksissä suuri osa vastaajista koki, että mukana on monipuolinen toimijajoukko. Vaikka vastaajista osa koki, ettei tunne verkoston jäseniä ja heidän osaamistansa kovin hyvin, yleisesti kuitenkin koettiin, että verkoston jäsenet osallistuvat aktiivisesti yhteistyöhön ja verkostossa vallitsee vahva luottamuksen ilmapiiri. Yhteistyö koettiin pääsääntöisesti sujuvaksi, ja roolit olivat pääosin selkeitä, mutta tarkennuksia tarvitaan. Verkoston koettiin oppivan yhdessä, mutta tavoitteiden saavuttamisen seuraaminen kaipasi selkeyttämistä. Yhteistyö verkostossa koettiin hyödylliseksi erityisesti itselle, mutta konkreettisten hyötyjen tuottaminen organisaatiolle vaihteli enemmän.

Timo Järvensivun (2019, 149) mukaan verkoston kehitys etenee neljässä vaiheessa: 1) verkoston kokoaminen; 2) tavoitteiden ja toimintatapojen sopiminen; 3) yhdessä eteneminen ja; 4) vaikutusten arviointi ja levittäminen. Kyselyn vastausten perusteella voidaan arvioida, että verkosto on edennyt suhteellisen pitkälle toisessa vaiheessa, sillä suuri osa vastaajista koki, että verkostolla on selkeät toimintatavat. Vastauksissa verkoston yhteisestä kehittymisestä oli enemmän hajontaa, mikä viittaa siihen, että verkosto on kolmannen vaiheen alkuvaiheessa, mutta vielä on tehtävää erityisesti kehitystoimien ja tavoitteiden selkeyttämisessä.

Verkostojen visualisointi tuo rakenteet näkyviksi

Verkostotyö on usein näkymätöntä. Se rakentuu vuorovaikutuksesta, luottamuksesta ja yhteistyön käytännöistä, joita ei aina ole helppo hahmottaa. Verkostojen visualisointi on yksi tapa tehdä verkoston toiminta ja rakenteet näkyviksi, jäsentää sen dynamiikkaa ja tukea kehittämistä. Järvensivun mukaan verkostot ovat kehittyviä, moniulotteisia suhteiden kokonaisuuksia, joita ei voi hallita, mutta joita voidaan johtaa ymmärryksen, vuorovaikutuksen ja näkyväksi tekemisen kautta. Visualisointi voi tukea juuri tätä ymmärrystä: sen avulla voidaan tarkastella verkoston tiheyttä, keskeisiä solmukohtia ja yhteistyön vahvuuksia tai aukkoja. (Järvensivu 2019, 105, 227–239; 141–146; Järvensivu & Ojala 2025.)

Visualisointi ei jää vain kuvaksi ruudulla. Sen avulla voi avata keskustelun siitä, miksi jokin toimija näyttäytyy tietyssä roolissa ja miten verkostoa voisi kehittää edelleen. Visualisointi tuo myös esiin, keiden kanssa yhteistyö on tiivistä ja keiden kanssa sitä ei vielä ole, vaikka yhteistyö voisi olla hyödyllistä. Se auttaa verkoston jäseniä tarkastelemaan omaa rooliaan suhteessa muihin ja vahvistaa yhteistä ymmärrystä verkoston nykytilasta. (Järvensivu & Ojala 2025.)

Työpajassa hyödynnettiin Gephi-sovellusta ja ChatGPT:tä verkostojen visualisoinnin harjoitteluun. Gephi on maksuton ohjelmisto, jolla voidaan mallintaa verkostoja ja havainnollistaa niiden rakennetta visuaalisesti. Harjoituksessa käytettiin joko ennakkokyselyllä kerättyä dataa verkostosta tai koulutuksen järjestäjien valmista aineistoa. Tämän avulla osallistujat pääsivät kokeilemaan käytännössä, miten verkostorakenteita voidaan havainnollistaa visuaalisesti ja miten verkoston erilaisia kytkentöjä voidaan tarkastella. ChatGPT:llä aineistoa analysoitiin esimerkkipromptien avulla, joista yksi keskittyi ihmisten välisiin suhteisiin ja toinen ihmisten kiinnostuksen kohteisiin verkostossa. Vaikka KauKo-hankkeen omaa verkostoa ei analysoitu Gephillä eikä ChatGPT:llä vaan työpajassa käytettiin esimerkkiaineistoa, ohjelmistot tarjosivat työpajassa osallistujille käytännönläheisen tavan ymmärtää verkostojen monimuotoisuutta ja visuaalisten menetelmien mahdollisuuksia kehittämistyössä.

Suhdeverkoston rakenteet ja kehitysvaiheet

June Holleyn kehittämä verkoston kehityksen nelivaiheinen malli on esitetty Jeff Mohrin (2016) blogitekstissä. Malli hyödyntää verkoston visualisointia, jossa tarkastellaan, kuka on yhteydessä kehenkin ja mihin projekteihin jäsenet ovat linkittyneitä. Vaiheet voidaan kuvata seuraavasti, ja ne on esitetty alhaalla myös visuaalisesti Kuviossa 1. Vaiheiden suomennokset ovat kirjoittajien vapaamuotoisia tulkintoja, eivät virallisia käännöksiä:

Vaihe 1 (hajanaiset osat): Verkosto on vasta muodostumassa, eikä jäsenet tunne kuin osan toisistaan.

Vaihe 2 (keskitetty verkosto): Verkoston alkuvaiheessa tarvitaan keskus, joka yhdistää eri osaset.

Vaihe 3 (monikeskuksinen): Verkoston kehittyessä syntyy useampia keskuksia.

Vaihe 4 (ydin/periferia): Verkostossa on tiivis ydin, jossa useat keskukset limittyvät toisiinsa. Yksittäisellä henkilöllä ei ole enää merkittävää roolia.

KauKo-hankkeen ekosysteemityön verkostosta ei kerätty tietoa jäsenten välisestä suhdeverkostosta, joten ei voida täysin tietää, missä neljästä vaiheesta verkosto tällä hetkellä on. Kuitenkin voidaan arvioida, että koska jäsenet kyselyssä kertoivat tuntevansa toisensa suhteellisen hyvin (vaihe 1), ja koska hankkeen aikana ekosysteemityöpajat toimivat yhdistävänä tekijänä ja näin ollen keskuksena, joka yhdisti jäseniä (vaihe 2), verkosto on todennäköisesti vaiheessa 2 mahdollisesti siirtymässä vaiheeseen 3. Mallin mukaan toisessa vaiheessa roolia tulisi siirtää pois keskuksesta mahdollisimman nopeasti ja jakaa sitä useamman keskuksen kanssa. Osa keskuksista voi olla virallisia rooleja kuten verkoston rakentajat, kun taas toiset voivat olla epävirallisempia kuten verkoston luonnolliset yhdistäjät.

Yhteenveto

KauKo-hankkeen näkökulmasta verkostotyön visualisoinnin työpaja vahvisti ymmärrystä siitä, kuinka tärkeää on pystyä tekemään verkostotyö näkyväksi, arvioitavaksi ja kehitettäväksi myös menetelmällisesti. Erityisesti visuaaliset työkalut, kuten Gephi, tarjoavat konkreettisen ja jaettavan tavan tarkastella verkoston rakennetta, toimijoiden rooleja ja kytköksiä. Visualisointi tekee yhteistyön dynamiikan näkyväksi ja toimii myös keskustelun herättäjänä ja yhteisen ymmärryksen rakentajana.

Verkoston kypsyyttä kartoittava kysely osoittautui hyödylliseksi keinoksi jäsentää verkoston nykytilaa ja kehittämistarpeita. Tulosten pohjalta laadittu yhteenveto jaettiin verkoston jäsenille, ja sen tavoitteena oli tukea osallistujia verkostotyön jatkokehittämisessä. Verkostotyön systemaattinen arviointi auttaa suuntamaan yhteistyötä ja vahvistamaan sen toimivuutta.

Artikkelissa käsitellyt kaksi arviointimallia – Järvensivun (2019) nelivaiheinen verkoston kehitysmalli ja Holleyn (Mohr 2016) suhdeverkoston visuaalinen malli – tarjoavat selkeän viitekehyksen verkoston kehitysvaiheen ja rakenteen hahmottamiseen. Verkostojen analysointiin ja kehittämiseen on olemassa myös muita tutkittuja malleja ja lähestymistapoja. Näiden mallien käyttö auttaa tarkastelemaan verkoston toimintaa eri näkökulmista ja valitsemaan oikeat työkalut kuhunkin kehittämistilanteeseen. Arviointityökalujen ja visualisoinnin yhdistäminen tarjoaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan verkostojen kehittämiseen. Sen potentiaali verkostotyön tukena on merkittävä, olipa kyseessä hanketoiminta, strateginen kehittäminen tai oppimisympäristö korkeakoulussa.

Kirjoittajat

Siiri Jalo, TKI-asiantuntija, sosionomi (YAMK), AmO, Laurea-ammattikorkeakoulu. Jalo toimii asiantuntijana TKI-hankkeiden kehittämistehtävissä sekä KauKo-hankkeessa ekosysteemiasiantuntijana.

Emilia Saarelainen, projektiasiantuntija, Business Helsinki. M.Sc ja MBA. Saarelainen on innovaatiojohtamisen asiantuntija, jolla on monipuolinen kokemus innovaatiotoiminnan edistämisestä niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Tällä hetkellä hän toimii KauKo-hankkeessa projektiasiantuntijana.

Lähteet

• Jalo, S., Seppälä, M., Töllikkö, R. & Saarelainen, E. 2024. Ekosysteemityö ja sidosryhmätyön hyvät käytänteet KauKo-hankkeessa. Laurea Journal. Viitattu 8.4.2025. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024092574797
• Järvensivu, T. 2019. Verkostojen johtaminen: opi ja etene yhdessä. Helsinki: Kauppakamari.
• Järvensivu, T. & Ojala, L. 2025. Verkostotyön työpaja: koulutusmateriaalit 7.3.2025. Ei julkaistu materiaali.
• Mohr, J. 2016. Building intentional networks that drive impact (part 1). Viitattu 2.5.2025. Saatavissa: https://blog.kumu.io/building-intentional-networks-that-drive-impact-part-1-90a7271c7a2a
• Seppälä, M., Jalo, S., Töllikkö, R. & Saarelainen, E. 2024a. Kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet ja keinot – Oppeja KauKo-hankkeen ekosysteemityöpajasarjasta. Laurea Journal. Viitattu 8.4.2025. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024111492476
• Seppälä, M., Jalo, S., Töllikkö, R. & Saarelainen, E. 2024b. Miten innovaatioportfoliot linkittävät projekti-ideoita systeemisiin haasteisiin? Laurea Journal. Viitattu 8.4.2025. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241211101120
• Seppälä, M., Jalo, S., Saarelainen, E. & Töllikkö, R. 2025c. Orkestroinnin ja verkostotyön merkitys hyvinvointiekosysteemien kehittämisessä – KauKo-hankkeen keskeiset keinot. Laurea Journal. Viitattu 8.4.2025. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024092574797