Toivon ylläpitäminen on tärkeää opinnoissa suoriutumisessa erityisesti poikkeusolojen aikana. Covid 19 -pandemia on vaikuttanut opiskelijoiden hyvinvointiin ja voimavaroihin. OMA OTE –hankkeessa on tunnistettu opiskelijoiden toivoa ja pystyvyyden tunnetta ylläpitäviä tekijöitä. Artikkelissa kuvataan keskeiset tulokset.

 Johdanto

Opiskelijoiden kokema pystyvyyden tunne vaikuttaa heidän tulevaisuudenuskoonsa.  Tärkeä osatekijä pystyvyyden tunteen taustalla on toivo.  Pystyvyyden tunteeseen liittyy kokemus omasta hyvinvoinnista, ja sitä kautta se vaikuttaa myös opintojen etenemiseen.   Korona-aika on asettanut tälle hyvinvoinnille haasteita. Lähes yhdeksän kymmenestä korkeakouluopiskelijasta kokee pandemian aiheuttamien poikkeusolojen vaikuttaneen merkittävästi heidän opintoihinsa (Dodd ym. 2021).  Opiskelijoiden hyvinvoinnin tueksi Laurea-ammattikorkeakoulussa alkoi helmikuussa 2021 vuoden kestävä OKM:n rahoittama OMA OTE –hanke.

Usko tulevaisuuteen on tärkeä voimavara elämässä ja opinnoissa. Toivo määritellään pyrkimykseksi saavuttaa tilanne, jossa yhdistyvät sekä henkilön voimavarat, että pystyvyyden tunne (Snyder 2000). Tämän tavoitteen saavuttamisessa on tärkeä käyttää erilaisia polkuja ja ymmärtää myös motivaation merkitys. Toivo nähdään voimavarana, joka auttaa tekemään ratkaisuja erilaisissa elämäntilanteissa, myös haasteellisissa. Ihminen toimii tavoitteellisesti saavuttaakseen toiveensa, ja hän käyttää niiden saavuttamiseksi erilaisia keinoja sekä uskoo muutoksien syntymiseen niiden kautta. (Snyder 2002.) Opiskelijan minäpystyvyydellä puolestaan tarkoitetaan Frenchin (2015) mukaan ihmisen uskoa omiin kykyihinsä vaikuttaa elämänsä merkityksellisiin tapahtumiin. Vahvistamalla opiskelijan hyvinvointia ja itseohjautuvuutta voidaan vahvistaa opiskelijan pystyvyyden tunnetta.  Tällä pystyvyyden tunteella on vaikutus opintomenestykseen ja uskoon omiin kykyihin. (French 2015; Feldman & Kubota 2014.)

Tässä artikkelissa kuvataan opiskelijoille toteutetun kyselyn pohjalta, millaiset tekijät ovat ylläpitäneet toivoa ja tuoneet uskoa tulevaisuuteen. Laadullinen aineisto kerättiin toukokuussa 2021 sähköisellä lomakkeella ja analysoitiin sisällön erittelyllä.   Teoreettisena viitekehyksenä tässä tutkimuksessa oli Snyderin kehittämä toivon teoria.

Tulokset

Taustatiedot

Kyselyyn vastasi 57 opiskelijaa. Vastaajat olivat iältään 19 – 52 vuotiaita, enemmistö naisia (88 %). Vastaajissa oli sekä yksin että muiden kanssa asuvia, sinkkuja ja parisuhteellisia. He edustivat myös eri koulutusaloja. Joukossa oli sekä päivä-, monimuoto- että verkko-opiskelijoita opintojen eri vaiheista.  Noin viidennes vastaajista oli vaihtanut paikkakuntaa opintojen vuoksi.

Toivoa ja pystyvyydentunnetta vahvistavat tekijät ammattikorkeakouluopiskelijoiden kuvaamana

Toivoa ilmentää se, miten paljon ihminen kokee voivansa vaikuttaa elämänsä tärkeisiin asioihin. Kysyttäessä ovatko opiskelijat pystyneet ylläpitämään toivoa opinnoissaan 60 prosenttia vastasi myöntävästi. Uskoa ja toivoa tulevaisuuteen luovat tekijät liittyivät ihmistä voimaannuttaviin sisältöihin. Opiskelijat kuvasivat positiivisen asenteen (n=19), itsensä johtamisen (n=16), sosiaalisten suhteiden (n=11), elintapojen (n=9), luottamuksen tulevaisuuteen (n=7), merkityksellisen tekemisen kuten työskentelyn (n=6) ja etäopintojen (n=5) olevan olennaisia tekijöitä tulevaisuudenuskon ja toivon rakentumiselle.

Positiivisen asenteen vaikutus tulevaisuuteen näyttäytyi eri vastauksissa armollisuutena, realismina ja kiitollisuutena. Vastauksista ilmenee, että korona-ajan vaikeuksista huolimatta monet opiskelijat olivat onnistuneet löytämään itselleen sopivia selviytymisratkaisuja. Myös hengellisyyden koettiin tuovan toivoa.

“Perusluonteelle ominainen usko siihen, että asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella.”

Kyky johtaa itseään auttoi opiskelijoita selviytymään ja ylläpitämään toivoa. Suunnitelmallisuus, opintojen aikataulutus ja realistiset tavoitteet esiintyivät vastauksissa useasti. Joustavuuden merkitys korostui.  Rutiinit tukivat selviytymistä arjessa.

“[…] on auttanut huolellinen suunnittelu. Olen myös ajoittain muuttanut suunnitelmaa niin, että se ei kuormita liikaa. Olen myös alusta asti tehnyt realistiset tavoitteet.”

Sosiaalisilla suhteilla oli merkitystä siihen, miten opiskelijat jaksoivat uskoa tulevaisuuteen. Vaikka pandemia rajoitti tapaamisia koululla ja perheiden sekä ystävien kokoontumisia, yhteys kumppaniin, lähiomaisiin ja ystäviin ei katkennut. Yhteyttä pidettiin esimerkiksi virtuaalisesti.

“Yhteydenpito ystäviin joka päivä (WhatsApp, puhelut, teams-kahvit). “

Selviytymistä tukevat elintavat olivat esimerkiksi hyvä ravitsemus, liikunta ja uni. Erilaiset harrastukset toivat vastapainoa opintoihin ja työskentelyyn. Vaikka osa harrastuksista jouduttiin lopettamaan, myös uusia löydettiin erityisesti lähiympäristöstä. Rajoituksista huolimatta mielekkäiden asioiden tekeminen voimaannutti vastaajia.

“Olen harrastanut liikuntaa […] Lemmikit piristävät. […] Myös ystäviä on tullut tavattua ulkoilun merkeissä.”

Luottamus tulevaisuuteen ja toivo pandemiasta selviytymisestä mainittiin useassa vastauksessa. Vastauksissa tarkasteltiin selviytymistä pidemmällä perspektiivillä sekä historiaan että tulevaisuuteen.

“Pohtimalla sitä miten taantuman/laman jälkeen talous lähtee aina tai yleensä nousukiitoon ja muutkin sukupolvet ovat selvinneet suhdannevaihteluista.”

Merkitykselliseksi koettu tekeminen, kuten työpaikan tai harjoittelupaikan saaminen, vaikeutui pandemian vuoksi. Ne opiskelijat, joilla oli mahdollisuus työskennellä opintojen ohella, kokivat työssä tai harjoittelussa käymisen selviytymiskeinona.

”Sain viime vuodeksi töitä, joissa sain tehtyä harjoittelunikin ja palkka juoksi. Siitä sai säästöjen lisäksi potkua elämään ja uskoa siihen, että pärjää monenlaisissa töissä, kunhan muutaman kuukauden ponnistelee ja opettelee.”

Opiskelijoiden kokemukset etäopinnoista olivat vaihtelevia.  Osaa opiskelijoista kokemus oli auttanut selviytymään jopa paremmin, vaikka haasteitakin esiintyi.  Opetuksen siirtyminen virtuaaliseksi mahdollisti yksilöllisemmän ajankäytön.

“Etänä opiskelu on mahdollistanut jaksamista paljon paremmin! Perheellisenä ihmisenä, etämahdollisuus tuo niin hyvin joustoa arkeen mikä helpottaa opiskelua huomattavasti!”

Pohdinta

Toivo kuvataan voimavarojen ja pystyvyyden summaksi, johon halutaan tavoitteellisesti päästä (Snyder 2002). Tässä kyselyssä keskeisimmät toivoa ja pystyvyyden tunnetta vahvistavat tekijät liittyivät positiiviseen asenteeseen, itsensä johtamisen taitoon sekä   sosiaalisiin suhteisiin. Nämä tekijät vaikuttivat olevan yhteydessä toisiinsa.  Hyvät itsensä johtamisen taidot mahdollistivat onnistuneen etenemisen opinnoissa. Parhaimmillaan etäopiskelu helpotti ajankäyttöä sekä opiskelun, työn että perhe-elämän yhteensovittamista.

Aikaisempien tutkimuksien mukaan opiskelijoita huolestuttaa muun muassa opintojen hidastuminen lähiopetuksen peruuntumisen vuoksi sekä harjoittelupaikkojen saamisen vaikeutuminen (Kochuvilayil ym. 2021). Harjoittelupaikkojen ja työpaikkojen saamisen vaikeus pandemia-aikana oli ehtinyt lannistamaan osan vastaajista. Harjoittelupaikan saamattomuus oli suoraan yhteydessä valmistumisajankohtaan ja edellytti muutosta tulevaisuuden suunnitelmiin. Toisaalta valmistuminen kannusti osaa vastaajista kurinalaiseen opiskeluun ja näyttäytyi heille tavoiteltuna palkintona uurastuksesta.

Opiskelijat, joilla itsensä johtamisen taito oli heikompi, kokivat useita haasteita korona-aikaan, varsinkin itsenäisessä etäopiskelussa. Kyselyssä vahvistui ymmärrys erilaisista oppijoista ja erilaisten opetus- ja ohjausmenetelmien tarpeista. Korkeakoulun opetus- ja ohjaustyössä on tärkeää olla tietoinen opiskelijoiden voimavaroista, uskoa ja toivoa tuovista tekijöistä sekä heidän käyttämistään ratkaisukeinoista. Ohjauksen ja tuen vaikutus jaksamiseen ja toiveikkuuteen näkyi vastauksissa.   Mikäli selviytyminen on opiskelijalle haasteellista, oikea-aikaisella ja tarkoituksenmukaisesti kohdennetulla tuella ja ohjauksella on mahdollista edistää opiskelijoiden uskoa ja tulevaisuuden toivoa.   Mahdollisuus oikea-aikaisen tuen tarjoamiseen vaatii ohjaajilta aikaa, osaamista ja sensitiivisyyttä hiljaistenkin signaalien tunnistamiseen ja kuulemiseen.

Lähteet:

• Dodd, R.H., Dadaczynski, K., Okan, O., McCaffery, K.J. & Pickles, K. 2021. Psychological Wellbeing and Academic Experience of University Students in Australia during COVID-19. International Journal of Environmental Research and Public Health 18 (3), 866-877.
• Feldman, D. & Kubota, M. 2014. Hope, self-efficacy, optimism, and academic achievement. Distinguishing constructs and levels of specificity in predicting college grade-point average. Learning and Individual Differences 37 (1), 210–216.
• French, D. 2015. Self-efficacy and Health. Teoksessa Wright, J. (toim.). International Encyclopedia of the Social & Behavioral Sciences. Elsevier.
• Kochuvilayil, T., Fernandez, R. S., Moxham, L. J., Lord, H., Alomari, A., Hunt L., Middleton, R. & Halcomb, E. J. 2021. COVID-19: Knowledge, anxiety, academic concerns and preventative behaviours among Australian and Indian undergraduate nursing students: A cross-sectional study. Journal of Clinical Nursing 30 (5-6), 882-891.
• Snyder, C.R. 2000. Handbook of Hope: Theory, Measures, and Applications. San Diego: Academic Press.
• Snyder, C.R. 2002, Hope Theory: Rainbows in the Mind. Psychological Inquiry 13 (4), 249-275.