Ei varmasti tee täyttä oikeutta korkeakoululle tarkastella sitä tavaratalometaforan kautta. Mutta leikitäänpä hetki ajatuksella, että korkeakoulu nähtäisiinkin osaamisen tavaratalona – mielellään ylellisenä, laadukasta tietoa ja taitoa tarjoavana huippumyymälänä, jolla on vahva markkina-asema, monipuolinen tuotevalikoima, luotettava brändi, laaja kanta-asiakaskunta ja ensiluokkainen henkilöstö. Tavaratalon johtoa askarruttavat samat asiat kuin korkeakoulun rehtoraattiakin – mistä kasvua on saatavissa, miten lisäarvoa tuotetaan asiakkaille ja sidosryhmille, miten henkilökuntaa johdetaan ja motivoidaan sekä miten uusille markkinoille päästään.

Tavaratalo on perinteisesti laajan tuotevalikoiman myymiseen erikoistunut vähittäiskauppa, jolla on useita tuotelinjoja. Tavarataloissa on tarjolla muun muassa vaatteita, jalkineita, kosmetiikkaa ja hygienia-artikkeleita, tekstiilejä, huonekaluja, kodinkoneita, toimistotarvikkeita, leikkikaluja, urheiluvälineitä sekä elintarvike- ja päivittäistavaraosasto. Lisäksi asiakkaiden saatavilla voi olla kahvila- ja ravintolamaailma, jossa voi virkistäytyä shoppailun lomassa. Ne ovat tärkeä osa tavaratalon kokonaiskiinnostavuuden ja viihtyvyyden ylläpitämisessä. Tavaratalotoiminta perustuu vahvasti siihen, että se onnistuu luomaan asiakkaille elämyksiä ja vetoamaan heidän tunteisiinsa ja arvoihinsa. Tavaratalolle paras asiakas on se, joka aina uskollisesti palaa uudestaan ostoksille. Nykyisin tavaratalot toimivat myös verkossa, josta kasvava osa niiden myynnistä tulee.

Tavarataloanalogiaa soveltaen voidaan todeta, että yksittäinen korkeakoulu yleensä tarjoaa monilla eri toimialoilla tutkinto-opetusta, joista sen asiakkaat (opiskelijat) voivat valita itselleen sen sopivimman ja mieluisimman. Opinahjoon valintaan liittyy luonnollisesti monia tekijöitä, joista kaikkiin korkeakoulu ei aina itse pysty suoraan vaikuttamaan. Opiskelupaikan valinnassa painavat vaa’assa ainakin koulutusalan ja opintojen konkreettinen hyöty työelämässä (esim. valmistumisen jälkeen nopea työllistyminen oman alan tehtäviin) ja ammatilliset kehittymismahdollisuudet tulevaisuudessa; korkeakoulun sijainti ja opiskelupaikkakunnan asuin- ja elinkustannukset, liikenneyhteydet; opiskelijakuntatoiminta; mahdollisuus verkko-opintoihin; korkeakoulun maine ja siihen liittyen oman lähipiirin suositukset. Myös tavarataloa valitsemme osin samoilla perusteilla, erityisesti hinta-laatusuhde, hyvät valikoimat, asiantunteva palvelu sekä sijainti lähellä kotia ovat tärkeitä valintakriteereitä.

Opinnot ovat monesta palasesta muodostuva kokonaisuus, joka on yksilöltä aikaa, energiaa ja rahaa vaativa investointi omaan tulevaisuuteensa. ’Asiakassuhdetta’ korkeakouluun ei luoda kevyin perustein, vaan sitä harkitaan monelta eri kantilta. Korkeakoulut käyvätkin kovaa keskinäistä kilpailua siitä, miten ne onnistuvat houkuttelemaan parhaimmat, lahjakkaimmat ja motivoituneimmat nuoret ja aikuiset opiskelemaan kampuksilleen. Sitä varten korkeakoulut tekevät hartiavoimin töitä laadukkaan ja ajantasaisen opetustarjonnan sekä yhdenvertaisen, moninaisen, inklusiivisen ja ulkomaailmaan hyvin kiinnittyneen yhteisön puolesta. Valitettavasti korkeakouluilla ei ole houkuttiminaan tavaratalojen bonuspisteitä ja muita etuisuuksia tarjoavia kanta-asiakasohjelmia, ellei bonuspisteiksi sitten katsota opiskelun tuottamia opintopisteitä, jotka ennen pitkää johtavat täyteen voittopottiin eli valmistumiseen.
Opiskelun aikainen ohjauksellinen ja muu tuki edistää opiskelijoiden opintoihin sitoutumista sekä korkeakouluun ja sen opiskelijayhteisöön kiinnittymistä.

Korkeakoulujen ohjaus- ja neuvontapalveluiden tarkoituksena on helpottaa opiskelijoiden opintojen sujumista, työuran suunnittelua sekä lisätä heidän yleistä hyvinvointiaan ja jaksamistaan. Ehkä näitä opiskelijoille suunnattuja ohjauspalveluita voisi etäisesti verrata tavaratalojen asiakkailleen tarjoamiin oheispalveluihin, kuten juhla- tai businesspukeutumiseen tai henkilökohtaiseen väri- ja tyylianalyysiin liittyviin asiantuntijakonsultaatioihin. Tavaratalot tarkoin räätälöidyllä tarjonnallaan ja tarjouksillaan ’koukuttavat’ asiakkaansa sitoutumaan niiden palveluihin, tuotteisiin ja brändiin mahdollisimman pitkäkestoisesti. Jos korkeakoulumaailmassa puhutaan elinikäisestä oppimisesta, kääntyy se varmasti tavaratalokontekstissa elinikäiseksi shoppailuksi.

Tavaratalot kouluttavat asiakaspalveluhenkilökuntaansa toimimaan psykologisesti ystävällisesti ja neuvokkaasti moninaisissa kohtaamis- ja vuorovaikutustilanteissa. Tuotetuntemus ja asiantuntijuus ovat olennainen osa osaamista asiakasrajapinnassa myymälässä ja verkkokaupassa toimivalle myyntihenkilöstölle. Samanlaista tilanneherkkyyttä vuorovaikutustilanteissa edellytetään pedagogisen asiantuntemuksen lisäksi myös korkeakoulujen opetushenkilöstöltä, joka päivittäin kohtaa eri-ikäisiä ja eritaustaisia opiskelijoita. TKI-asiantuntijat tekevät läheistä yhteistyötä työelämän yritysten ja organisaatioiden kanssa. Sielläkin sosiaalisia ja viestinnällisiä taitoja tarvitaan ammatillisen osaamisen rinnalla, jotta tuloksia saadaan kehittämishankkeissa aikaan.

Etenkin ammattikorkeakoulut tekevät tiivistä alueellista yhteistyötä yksityisen ja julkisen sektorin työnantajien kanssa kolmatta sektoria unohtamatta. Tässä toiminnassa korostuvat etenkin työelämän nykyiset osaamistarpeet ja niihin liittyvät vaatimukset. Sen vuoksi Laurea käy jatkuvaa vuoropuhelua työnantajien kanssa ja tekee kaikkensa, jotta sen opetustarjonta ja -menetelmät antavat opiskelijoille työelämässä tarvittavat valmiudet ja osaamisen. Työelämä on Laurean tärkeä asiakas, jonka tarpeet pitää tuntea ja niihin täytyy onnistua vastamaan mahdollisimman hyvin. Aivan vastaavalla tavalla tavaratalot ennakoivat ja seuraavat tarkoin muutoksia asiakaskuntansa tarpeissa ja reagoivat niihin parhaansa mukaan.

Tavarataloliiketoiminnan kasvu perustuu siihen, että joko nykyiset asiakkaat ostavat aiempaa enemmän tai että löytyy uusia markkina-alueita ja sitä kautta uutta asiakaskuntaa. Tilanteessa, jossa kotimaiset markkinat eivät enää tarjoa kasvupotentiaalia, joudutaan yleensä harkitsemaan merta edemmäksi kalaan lähtemistä. Samalla tavoin korkeakoulujohto tänä päivänä linjaa strategioissaan toimia, joiden tarkoituksena on houkutella Suomeen uutta asiakaskuntaa eli lisää (maksukykyisiä) tutkinto-opiskelijoita muista maista. Lisäksi suomalaisten korkeakoulujen koulutusvientihankkeet ja niissä suomalaisen asiantuntemuksen vieminen ulkomaille nähdään varteenotettavana keinona kasvattaa liiketoimintaa. Korkeakoulutus onkin nykyisin globaalia bisnestä.

Kirjoittajatiedot:

FT, KTM Mika Launikari toimii Laureassa erityisasiantuntijana, jonka vastuualueena on kansainvälinen korkeakouluyhteistyö.