Syyslukukauden aikana blogikirjoitukset ovat keskittyneet korkeakoulun johtamiseen rehtorina eri näkökulmista ja joissakin niissä on viitattu muutoksiin korkeakoulun johtamisessa. Kun muutoksia tapahtuu alati niin alueellisesti, kansallisesti kuin kansainvälisesti, on korkeakoulun kehityttävä vastaamaan jatkuvasti muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Muutokset edellyttävät jatkuvaa ennakointia ja ne asettavat kehittyviä vaateita myös korkeakoulun johtamiselle.
Korkeakoulusektorin nuorempi osa eli ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa kokeiluna n. 30 vuotta sitten, joten niiden johtamisen historia on vielä kovin nuorta verrattuna yliopistoihin. Huolimatta tästä myös ammattikorkeakoulut ovat käyneet läpi useita muutosvaiheita, joista yksi oli jo niiden rakentumisvaihe, kun ammattikorkeakoulut muodostettiin yhdistämällä vanhoja keskiasteen oppilaitoksia, rakennettiin uusia ammattikorkeakoulututkintoja ja samaan aikaan ryhdyttiin rakentamaan kansainvälistä korkeakouluverkostoa.
Jo vuosituhannen vaihteessa ammattikorkeakouluissa aloiteltiin sitten kokeiluna valmistelemaan ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja ja pian myös tutkimustoiminta määriteltiin ammattikorkeakoululaissa yhdeksi ammattikorkeakoulujen kolmesta tehtävästä opetuksen ja aluekehitystehtävän rinnalla. Pian tämän jälkeen käynnistyi korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen, jossa toteutui niin ammattikorkeakoulujen fuusioita kuin niiden toimipisteiden karsimista sekä ns. koulutusohjelmien vaihtoja korkeakoulujen kesken. Nämä ovat olleet ammattikorkeakouluille ja niiden henkilöstölle vaativia muutosprosesseja, mikä on haastanut myös vahvasti korkeakoulujen johtamisen. Viime vuosikymmenellä korkeakoulujen laskeva valtionrahoitus oli seuraava haaste korkeakouluille ja niiden johtamiselle, mikä ajoi monet korkeakoulut raskaaseen YT-neuvottelujen kierteeseen henkilöstömäärän vähentämiseksi laskevassa rahoituskehyksessä. Samaan aikaan korkeakoulut pyrkivät vahvistamaan tutkimustoimintaansa, jotta ne saisivat hankittua laskevaa valtionrahoitusta kompensoivaa rahoitusta kansainvälisistä rahoituslähteistä.
Pian otettiin käyttöön myös puhtaasti korkeakoulujen tuloksiin perustuva rahoitusmalli, joka lisäsi entisestään epävarmuutta taloudesta haastaen korkeakoulujen johtamisen taas uudella tavalla. Rahoitusmallissa korkeakoulut kilpailevat keskenään ja positiivisesti kehittyvätkin tulokset voivat johtaa rahoituksen laskuun, jos muut korkeakoulut pystyvät parantamaan tuloksiaan nopeammin. Korkeakoulujen ns. rahoitusmallin mittarituloksissa on tapahtunut myönteistä kehitystä, mutta se on samaan aikaan valitettavasti myös lisännyt korkeakoulujen henkilöstön työpaineita. Rahoitusmalli on pakottanut korkeakoulut parantamaan tiedontuotantoa, toiminnanohjausta, raportointia ja talouden johtamista, mikä on positiivinen asia. Suorituksen johtamisesta on tullut entistä vahvemmin korkeakoulun johtamisen arkea, joka on suuri kulttuurinmuutos korkeakouluyhteisöille.
Uudelle vuosikymmenelle siirryttäessä korkeakoulut kohtasivat muun yhteiskunnan tapaan Covid-19 –pandemian, joka pakotti ne sulkemaan kampuksensa maaliskuussa 2020 ja siirtymään kokonaan etätyöskentelyyn, mikä onnistui Suomessa sangen hyvin. Digitalisaatio on siten yksi merkittävä kehitysajuri, jota korkeakoulut ovat onnistuneet hyödyntämään toimintansa kehittämisessä, vaikka sen osalta 2020-luku tullee olemaan tähän asti voimakkaimman kehityksen vuosikymmen. Suomen kaikki korkeakoulut eli ammattikorkeakoulut ja yliopistot yhdessä ovat tänä vuonna 2020 käynnistäneet Digivisio -hankkeen, joka avaa oppimisen kansalliset tietovarannot yksilön ja yhteiskunnan käyttöön. Pitkäjänteinen digivisiotyö tukee oppijoiden oppimista läpi elämän sekä mahdollistaa pedagogiikan kehittymisen ja korkeakoulujen vahvemman uudistumisen. Tavoitteeksi korkeakoulut ovat yhdessä asettaneet, että vuonna 2030 Suomessa on avoin ja tunnustettu oppimisen ekosysteemi, joka hyödyttää myös laajasti niin tutkimus- ja innovaatiotoimintaa kuin työelämääkin.
Samaan aikaan, kun korkeakoulusektoriin ja korkeakouluihin kohdentuu sisäisiä muutosvaateita joko niiden rakennetta tai niiden rahoitusta muutettaessa, pitää niiden pystyä vastaamaan toimintansa kehittämisvaateisiin, jotka kumpuavat maailman ja yhteiskunnan muutostrendeistä. Ammattikorkeakoulutoiminnan ydintä on siten koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta sekä näitä tukeva liiketoiminta. Korkeakoulun johtamisen todelliset kehittyvät muutosvaateet pitää tunnistaa ensisijaisesti niistä, vaikka korkeakoulusektorin rakenteet, niiden talous ja rahoitusmalli usein dominoivat korkeakoulupoliittista keskustelua.
