Uusi vuosi 2023 on koittanut. Uudenvuoden tinat on valettu ja nakit syöty. Henkilökohtaisia uudenvuodenlupauksia en ole asettanut enää vuosiin, vaikka niistä on toki hyviäkin kokemuksia. Ehkä tärkein ja onnistunein oli epäterveellisen paheen eli tupakoinnin lopettaminen. Siitä on onneksi jo kovin pitkä aika kulunut. Ikääntymiseen kuulunee luonnollisena osana aikaperspektiivin muuttuminen, kun vuodet kuluvat ja kokemusta kertyy. Kun palaa tarpeeksi kauas menneeseen, jokainen muistaa, miten pitkältä kesä tai talvi saattoi tuntua, miltei iäisyydeltä. Ei tunnu enää vaan vuodet vierivät uskomattoman nopeasti, miltei välähdyksinä.
Aloitin nykyisessä työssäni 1.2.2014 eli kuukauden kuluttua käynnistyy kymmenes vuosi Laurea-ammattikorkeakoulun rehtorina ja toimitusjohtajana. Tehtävä on ollut erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen, kun siinä toimii kahdessa erilaisessa roolissa, kuten taannoin blogikirjoituksessa kuvailin (Korkeakoulun johtaminen – rehtorina vai toimitusjohtajana? 18.8.2020). Niin, mielestäni tuonkin tekstin juuri kirjoitin ja siitä on jo kulunut 2.5 vuotta. Pian vuosikymmenessä rehtorin työssä ja työstä on oppinut paljon. Vaikka olin toiminut vuodesta 2008 korkeakoulumme aluerehtorina ja vararehtorina tiiviissä yhteistyössä rehtorin kanssa, liittyi uuteen tehtävään rehtorina rooleja ja tehtäviä, joissa on riittänyt uutta oivallettavaa. Oppiminen on innostavaa ja se tekee työstä mielenkiintoista.
Ison muutoksen korkeakoulun toimintaan toi kokonaan tuloksiin perustuva ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli, mikä ei ole aivan ongelmaton. Sitä olen blogikirjoituksissani käsitellyt useasti, viimeksi marraskuussa (Uskommeko, että korkeakoulun tehokkuudella ei ole ylärajaa?, 1.11.2022). Rahoitusmallin lähtökohdista korkeakoulun ainut vaihtoehto on lähinnä kilpailla muiden korkeakoulujen kanssa, sillä ammattikorkeakoulun on saatava parempia mittarituloksia joka vuosi, sillä sen saama valtionrahoitus laskee, jos tulokset pysyisivät ennallaan ja muilla ammattikorkeakouluilla ne nousisivat. Ammattikorkeakoulu on näin pakotettu jatkuvaan toiminnan tehostamiseen ja suoritteiden lisäämiseen. Iso kysymys on, milloin tulee ns. raja vastaan ja rahoitusmalli alkaa kääntyä itseään vastaan tuhoten korkeakoulujen tuottaman laadun.
Korkeakoulun talouden johtaminen on toki aina ollut tärkeää, mutta viime vuosikymmenellä sen merkitys on korostunut. Laskeva valtion rahoituskehys ja siirtyminen tuloksellisuuteen perustuvaan rahoitusmalliin ovat aiheuttaneet korkeakoulujen rahoitukseen epävakautta. Tätä olen pohdiskellut blogikirjoituksissani aiemminkin (ks. Korkeakoulun talouden johtaminen, 1.9.2020), sillä tästä on seurannut korkeakoulun talouden johtamiselle merkittäviä kehittämisvaateita. Se on edellyttänyt entistä vahvempaa niin toiminnan kuin talouden suunnittelua ja seurantaa. Seurannan syklit ovat tiivistyneet, mikä on haastanut tiedontuotannon ja raportoinnin, jotta ne tukevat parhaalla tavalla korkeakoulun johtamista, jossa talouden johtamisella on keskeisempi rooli kuin aiemmin. Toiminnallisten tavoitteiden ja tulosten kytkennän rakentaminen toiminnan ja talouden suunnitteluun ja seurantaan on äärimmäisen tärkeää korkeakoulun toimintaedellytysten turvaamiseksi tulevaisuudessa.
Korkeakoulun johtamisen kehittyvät vaateet ovat haastaneet niin rehtorin kuin korkeakoulun koko johdon ja esihenkilöt. Vuosikymmenessä korkeakoulu ja myös sen johtaminen ja toiminnanohjaus ovat kehittyneet paljon ja jatkuvasti opitaan lisää sekä kehitetään toimintaa PDCA-syklin (plan, do, check, act) mukaisesti.
Henkilökohtaisella tasolla kokemuksen myötä toiminnan kehittymisen tarkastelun luontainen aikajana pitenee ja ajan kuluessa ymmärtää kehitystä ja sen erilaisia vaiheita paremmin, mikä tekee oppimisesta entistäkin innostavampaa. Tämä pätee mielestäni yhtä lailla henkilökohtaiseen elämään kuin työhön ja uraankin. Oppia ikä kaikki, kun yrittää joka päivä ymmärtää kaiken paremmin kuin eilen.
Aloittaessani rehtorina kokosin heti lukuvuodeksi 2015-2016 ns. neuvonantajaryhmän, johon pyysin korkeakoulun henkilöstöä ilmoittautumaan. Jälkeenpäin ajatellen se oli erinomainen ratkaisu, sillä ottaessani rehtorin tehtävää haltuun sain näin riittävästi erilaisia näkökulmia asioihin, joihin uutena rehtorina olin hakemassa suuntaa. Sittemmin olen hyödyntänyt mm. rehtorin TET-jaksoja eli käynyt tutustumassa korkeakoulun eri toimintoihin ja asiantuntijoiden työhön oppiakseni uutta korkeakoulumme toiminnasta. Ehdottomasti tärkein toimintamuoto oppimisen näkökulmasta on ollut avoimet keskustelutilaisuudet, joissa olen tavannut korkeakoulun henkilöstöä kiertäessäni säännöllisesti kampuksilla tai tavatessani heitä verkossa. Oppimisen näkökulmasta rehtorina erityisen arvokasta on ollut myös moninainen sidosryhmäyhteistyö ja siihen liittyvät luottamustehtävät, jotka ovat vahvistaneet ymmärrystä niin korkeakoulupolitiikasta kuin yhteiskunnan toiminnasta ja aluekehityksestä laajemminkin.
Mitä minulta on jäänyt oppimatta korkeakoulun rehtorina? Varmasti paljon. Ammattikorkeakoulun toiminta on niin moniulotteista ja laajaa, että opittavaa riittää koko elämänuraksi. Mitä voisin oppia nyt kymmenentenä vuotena rehtorina ja miten voisin sen oppia? Jos sinulle tulee mieleen jokin ajatus tai vinkki tähän liittyen, niin viesti siitä minulle.
Korkeakoulun rehtorina uudenvuodenlupaukseni on oppia joka kuukausi jotain uutta korkeakoulustamme. Mitä opin ja oivalsin? Oppimastani ja oivalluksistani kerron blogikirjoituksissani vuoden 2023 varrella.
