Korkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan johtaminen

Teksti | Jouni Koski

Ammattikorkeakoululain (4 §) mukaisesti ammattikorkeakoulun tehtävänä on koulutustehtävänsä lisäksi harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Yliopistolaissa (6 §) todetaan vahvasti, että yliopistoissa vallitsee tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus. Myös ammattikorkeakoululaissa (9 §) on maininta, että ammattikorkeakoululla on 4 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä suorittaessa opetuksen ja tutkimuksen vapaus. Vaikka ammattikorkeakoulun soveltava tutkimustoiminta on sekä työelämää ja aluekehitystä edistävää sekä alueen elinkeinorakennetta uudistavaa, on sen silti oltava riippumatonta. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) tehdään ammattikorkeakouluissa vahvasti ulkoisesti kilpailulla rahoituksella, mikä ohjaa toki väistämättä korkeakoulun tutkimustoiminnan painotuksia.

Tyypillisesti ammattikorkeakoulut ovat määrittäneet omat tutkimuksen painopisteet eli eräänlaiset tutkimusohjelmat, joilla tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa ohjataan. Näitä usein myös sidotaan toisiinsa erilaisilla läpileikkaavilla teemoilla vaikuttavuuden lisäämiseksi. Näin pyritään ohjaamaan laajan korkeakouluyhteisön yhteistä tekemistä. Ammattikorkeakoulu tavoittelee yhteiskunnallisesti mahdollisimman vaikuttavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa, mikä on väistämättä sidoksissa myös käytettävissä olevaan rahoitukseen. Vaikka korkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa pyritään korkeakoulussa johtamaan ja ohjaamaan tavoitteellisesti, on kilpaillun rahoituksen saannilla huomattava vaikutus sen toteutumiseen. Johtuen rahoituksen kilpailullisesta luonteesta ja siitä, että nykymuotoisessa ammattikorkeakoulujen tuloksiin perustuvassa rahoitusmallissa korkeakoulu saa ns. lisärahoitusta hankkimastaan kilpaillusta rahoituksesta, on rahoituksella yhä suurempi ohjausvaikutus ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan.

Yhä useammin ammattikorkeakoulun hankkima tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rahoitus on kansainvälisesti kilpailtua, mikä on edellyttänyt korkeakouluilta vahvaa osaamistason nostoa. Valitettavaa toki on, ettei ammattikorkeakoulujen mahdollisuudet ole samanlaiset tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kilpaillun rahoituksen saantoon, sillä sen saatavuudessa on myös alueellisia eroja. Ehkä vieläkin merkittävämpi on ero korkeakoulujen osaamisportfolioiden välillä eli joillakin koulutusaloilla tutkimusrahoitusta on vain enemmän kilpailtavissa. Kun korkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa johdetaan, on samaan aikaan johdettava tutkimusportfoliota, kehitettävä osaamista (ml. rahoitusosaamisen) ja rakennettava niin kansallisia kuin kansainvälisiä verkostoja, jotka ovat yhä tärkeämpiä TKI-rahoituksen hankinnassa.

Ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vahvistamisessa ei voi liiaksi painottaa myös opetuksen ja TKI-toiminnan integraation tavoitteellista johtamista. Ammattikorkeakoululain (4 §) mukaisesti ammattikorkeakoulun tehtävänä on harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Tämä on kehittyneen ammattikorkeakoulupedagogiikan kuten esimerkiksi kehittämispohjaisen oppimisen (Learning by Developing eli LbD) vahvuus, mutta sen toteutumista ja kehittymistä on myös jatkuvasti aktiivisesti johdettava.

Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta on vaikuttavimmillaan silloin, kun sitä on toteuttamassa koko korkeakouluyhteisö eli henkilöstö ja opiskelijat yhdessä, yhdessä työelämän kanssa. Yritysten ja työelämän muiden kehittäjäorganisaatioiden aktiivinen osallistuminen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan hankkeisiin on näin erittäin tärkeää. Korkeakoulu tarvitsee aktiivista työnantajaverkostoa, joka vahvistaa sen työelämäintegraatiota niin koulutus-, tutkimus-, kehittämis- kuin innovaatiotoiminnassakin. Kumppanuudet ovat siten erottamaton osa korkeakoulun TKI-toimintaa ja keskeinen johtamisen kohde TKI-edellytysten turvaajana. Korkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan johtamista ei voi irrottaa liiaksi korkeakoulun johtamisesta kokonaisuutena. Parhaimmillaan korkeakoulun tehtävät integroituvat saumatta toisiinsa ja ne eivät saa liiaksi siiloutua toisistaan.

Lähteet:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021041210124

Jaa sivu