Venäjän alkuvuodesta 2022 aloittama Ukrainan hyökkäyssota muistutti konkreettisesti siitä rauhantehtävästä, joka Euroopan unionilla maanosassamme on ja niistä perusarvoista, joihin Euroopan unioni ja sen jäsenmaat ovat sitoutuneet. Kysymys siitä, mitä ymmärrämme eurooppalaisuudella ja eurooppalaisella identiteetillä, on aktualisoitunut viime aikoina. Suomessa ja muissa EU-maissa voidaan korkeakoulutuksella monin eri tavoin edistää eurooppalaisia arvoja.

Euroopan unionin perusarvoja ovat ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo sekä oikeusvaltioperiaatteet (Euroopan unioni 2012). Unionin päätavoitteena on puolustaa näitä arvoja Euroopassa sekä edistää rauhaa ja EU-kansalaisten hyvinvointia. Euroopan parlamentti huolehtii siitä, että yhteisesti tunnustetut arvot toteutuvat EU-lainsäädännössä. Erityisesti yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, syrjinnän ja syrjäytymisen ehkäiseminen, miesten ja naisten välisen tasa-arvon ja kansalaisten sosiaaliturvan vahvistaminen sekä vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen ja heikompien ihmisryhmien suojeleminen ovat EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimintaa ohjaavia linjauksia (Euroopan unioni 2009).

EU-jäsenvaltiot ovat moniarvoisia, mutta unioniin ei voi kuulua yhtään maata, joka ei tunnusta yhteisiä arvoja. Yhteisesti jaetut arvot nähdään perustana eurooppalaiseen yhteisöön kuulumiselle ja eurooppalaisuuteen samastumiselle (Triandafyllidou & Kouki 2016). Euroopan unioniin kuuluminen ja eurooppalaisuus eivät kuitenkaan ole synonyymejä, kuten eivät myöskään Euroopan unioni ja Eurooppa. Euroopan unioni tulisi ymmärtää kulttuurisena kokonaisuutena ja sosiaalisena yhteisönä, jossa monin eri tavoin tuetaan kaikille yhteisen eurooppalaisen identiteetin muodostumista (Kennedy 2012).

EU:n virallista identiteettipolitiikkaa edistämään lanseerattiin 1990-luvun lopulla Euroopan unionin virallisena iskulauseena ’moninaisuudessaan yhtenäinen’ (Karolewski 2010). Jo 1960-luvulta lähtien EU:n johtajat ja poliittiset päättäjät ovat puheissaan viitanneet eurooppalaiseen identiteettiin ikään kuin tosiasiana, joka on haluttu nähdä osana jokaisen EU:n kansalaisen jo olemassa olevaa sosiaalista kokemusta ja henkilökohtaista todellisuutta (Harrie 2006; Thiel & Friedman 2012). Vaikka se ei vielä todellisuutta Euroopassa olekaan, näkee Delanty (2010) ajatuksessa ”yksi kaikkien puolesta, kaikki yhden puolesta” (eli ’moninaisuudessaan yhtenäinen’) huomattavaa merkitystä EU-integraation kannalta. Onhan viime kädessä kyse moniulotteisesta yhdentymisprosessista ja kansalaisten hitaasti etenevästä kasvamisesta kohti yhtenäisyyttä kaikista Euroopassa vallitsevista eroavaisuuksista huolimatta.

Risse (2010) muistuttaa, että nyky-Eurooppa koostuu ainutlaatuisista ja omaleimaisista yksilöllisistä narratiiveista. Siksi vie aikaa ennen kuin yhteenkuuluvuuden tunne ylittää kaikki poliittiset, kulttuuriset, etniset ja alueelliset rajat Euroopassa, ja eurooppalaisesta identiteetistä tulee osa EU-kansalaisten arkea. Davidson (2008) puolestaan toteaa, että nykyisellään eurooppalainen identiteetti on ohut ja epävakaa. Hän selittää sen johtuvan arvojen ja moraalisten normien suuresta yksilöllisestä ja kulttuurisesta monimuotoisuudesta Euroopan maissa. Ainoastaan, mikäli Euroopan unioni kykenee välittämään perusarvonsa kansalaisille demokraattisten osallistumisprosessien (ml. koulutus) avulla, voidaan ihmisten samastumista EU:hun vahvistaa ja eurooppalaista identiteettiä tiivistää. On samalla kuitenkin syytä ottaa huomioon se, että ulkomailla opiskeluun, harjoitteluun ja työskentelyyn liittyvä rajat ylittävä liikkuvuus varmasti muokkaa EU-kansalaisten identiteettiä (Triandafyllidou & Gropas 2015; Stoeckel 2016), mutta se ei välttämättä tee heistä automaattisesti Eurooppa-myönteisempiä tai kytke heitä henkisesti kiinteämmin Eurooppaan (Kuhn 2012; Van Mol 2018).

Korkeakoulutus ja eurooppalaisuus

Eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tavoitteena on tarjota nuorille ja aikuisille tulevaisuuteen suuntautuvaa tietämystä, taitoja ja osaamista globaaleille työmarkkinoille. Lisäksi koulutuksen tehtävänä on tukea EU:n kansalaisten lähentymistä ja varmistaa, että heillä on riittävät mahdollisuudet hyötyä Euroopan moninaisesta yhteisestä kulttuuri- ja koulutusperinnöstä. Kaikkien tuntema EU:n Erasmus+ -ohjelma edistää näitä tavoitteita oppimiseen liittyvän liikkuvuuden ja strategisten oppilaitoskumppanuuksien avulla (Euroopan komissio 2023a).

Euroopan unionin Eurooppalaiset yliopistot -aloite on eurooppalaisen koulutusalueen lippulaivahanke, joka käynnistettiin vuonna 2018 (Euroopan komissio 2023b). Aloitteessa eurooppalaiset korkeakoulut eri maista muodostavat rajat ylittäviä alliansseja, joissa pitkäjänteisesti kehitetään rakenteellista, temaattista ja strategista yhteistyötä korkeakoulusektorilla. Kymmenen eurooppalaisen korkeakoulun PIONEER-allianssiEU:n arvojen edistäminen ja eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen ovat olennainen osa PIONEER-allianssin työsuunnitelmia korkeakoulutuksen houkuttelevuuden, vaikuttavuuden ja laadun lisäämiseksi. Eurooppalaiset arvot ovat läpileikkaava teema tutkimuksessa, opetuksessa ja urapoluilla PIONEER-allianssissa. EU-arvioihin liittyvää kehittämistyötä on käynnistetty jo vuosina 2021-2023 kumppaneiden omalla rahoituksella. Pääpaino on ollut yhteisten opintokokonaisuuksien ja kurssien suunnittelussa ja toteutuksessa. Näillä opintojaksoilla PIONEER-kumppanit ovat lähestyneet eurooppalaisuutta sisällöllisesti ja menetelmällisesti monin eri tavoin., johon Laurea-ammattikorkeakoulu kuuluu, on muodostettu kestävän kehityksen ja tulevaisuuden kaupunkien teeman ympärille. Tavoitteena PIONEER-korkeakoulukumppaneilla on hakea rahoitusta Eurooppalaiset yliopistot -aloitteen seuraavalla hakukierroksella alkuvuodesta 2024.

EU:n arvojen edistäminen ja eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen ovat olennainen osa PIONEER-allianssin työsuunnitelmia korkeakoulutuksen houkuttelevuuden, vaikuttavuuden ja laadun lisäämiseksi. Eurooppalaiset arvot ovat läpileikkaava teema tutkimuksessa, opetuksessa ja urapoluilla PIONEER-allianssissa. EU-arvioihin liittyvää kehittämistyötä on käynnistetty jo vuosina 2021-2023 kumppaneiden omalla rahoituksella. Pääpaino on ollut yhteisten opintokokonaisuuksien ja kurssien suunnittelussa ja toteutuksessa. Näillä opintojaksoilla PIONEER-kumppanit ovat lähestyneet eurooppalaisuutta sisällöllisesti ja menetelmällisesti monin eri tavoin.

PIONEER-kumppanikorkeakoulujen välinen fyysinen ja virtuaalinen opiskelija- ja henkilöstöliikkuvuus on lähtenyt nopeasti elpymään pandemian hellitettyä. Vaihtojaksoilla ulkomailla eurooppalaisuus on ollut elävästi ja omakohtaisesti läsnä opiskelijoiden opinnoissa, arjessa ja kaikkinaisessa vuorovaikutuksessa. Ulkomaan vaihtoihin osallistuneet korkeakoulujen asiantuntijat (sis. opetus-, ohjaus-, TKI- ja hallintohenkilöstö) ovat puolestaan saaneet uutta tietoa ja tuoreita näkökulmia oman alansa ilmiöihin toisessa maassa. Kokemukset vaihdoista ovat osallistuneille opiskelijoille ja asiantuntijoille olleet pääosin myönteisiä, rohkaisevia ja palkitsevia ihmisenä kasvun ja itsetuntemuksen (esim. suomalaisuus vs. eurooppalaisuus) sekä ammatillisen kehittymisen kannalta.

Altistuminen eurooppalaisuudelle

Tosiasia lienee se, että mitä enemmän me suomalaiset altistumme muille maille, kulttuureille ja ihmisille Euroopassa, sitä todennäköisemmin me omaksumme jonkinasteisen eurooppalaisuuden henkilökohtaiseen ja sosiaaliseen identiteettiimme. Siksi koulutuksella on jatkuvan oppimisen näkökulmasta keskeinen rooli olla tukemassa sitä, että eurooppalaiset arvot juurtuvat suomalaiseen yhteiskuntaan ja että suomalaiset kansallisen identiteettinsä ohella tuntevat itsensä myös eurooppalaisiksi – ja ovat ylpeitä siitä.

Kirjoittajatiedot

FT, KTM Mika Launikari toimii erityisasiantuntijana Laurea-ammattikorkeakoulussa ja vastaa eurooppalaisesta korkeakouluyhteistyöstä sekä opinto- ja uraohjauksen asioista. Hän on tehnyt pitkän työuran osaamisen kehittämisen, uraohjauksen ja ulkomailla hankitun osaamisen kysymyksissä Suomen valtionhallinnossa ja EU-instituutioiden palveluksessa. Väitöskirjassaan hän tutki EU:n palveluksessa olevien työntekijöiden käsityksiä eurooppalaisesta identiteetistä.

Lähteet

• Davidson, A.C. 2008. Through thick and thin: European identification for a justified and legitimate European Union. Journal of Contemporary European Research. 4(1), 32-47. Viitattu 13.7.2023.
• Delanty, G. 2010. The European heritage from a critical cosmopolitan perspective. LSE Europe in Question Discussion Paper Series, No. 19. The London School of Economics and Political Science.
• Euroopan komissio 2023a. Erasmus+ -ohjelma. Viitattu 13.7.2023.
• Euroopan komissio 2023b. European Universities Initiative. Viitattu 13.7.2023.
• European unioni 2012. Charter of fundamental rights of the European Union. Official Journal of the European Union, C 326/02, 391-407. Viitattu 13.7.2023.
• Euroopan unioni 2009. Lissabonin sopimus. Viitattu 13.7.2023.
• Harrie, G. 2006. European identity: Implication of the social theory of Norbert Elias. Teoksessa I.P. Karolewski & V. Kaina (Eds.). European identity: theoretical perspectives and empirical insights (59-90). LIT Verlag Berlin.
• Karolewski, I.P. 2010. Citizenship and collective identity in Europe. London: Routledge.
• Kennedy, M. D. 2012. Cultural formations of the European Union: Integration, enlargement, nation and crisis. Teoksessa R. Friedman & M. Thiel (Eds.). European identity and culture. Narratives of transnational belonging. Studies in migration and diaspora, 17-50. Routledge. Taylor & Francis Group.
• Kuhn, T. 2015. Experiencing European integration: Transnational lives & European identity. Oxford: Oxford University Press.
• PIONEER-allianssin verkkosivu.https://pioneer-alliance.eu/ Viitattu 13.7.2023.
• Risse, T. 2010. A community of Europeans? Transnational identities and public spheres. Ithaca [N.Y.]: Cornell University Press.
• Stoeckel, F. 2016. Contact and Community: The Role of Social Interactions for a Political Identity. Political Psychology, 37(3), 431-442.
• Thiel, M. & Friedman, R. 2012. Introduction: culture and narratives of transnational belonging. Teoksessa R. Friedman & M. Thiel (Eds.). European identity and culture: Narratives of transnational belonging. Studies in migration and diaspora (1-16). Routledge. Taylor & Francis Group.
• Triandafyllidou, A. & Gropas, R. 2015. What is Europe? Series 21st century Europe. London: Palgrave.
• Triandafyllidou, A. & Kouki, H. 2016. Synthetic report on cultural inclusion. European University Institute.
• Van Mol, C. 2018. Becoming Europeans: the relationship between student exchanges in higher education, European citizenship and a sense of European identity. Innovation: The European Journal of Social Science Research, 1-15.