Laaja-alainen, laajapohjainen ja laajakirjoinen osaaminen – mikä ne erottaa toisistaan?

Teksti | Mika Launikari

Monipuolinen ja alati uudistuva osaaminen on keskeistä pääomaa tämän päivän nopeasti muuttuvassa työelämässä ja globaalissa maailmassa. Yksilöiltä edellytetään kykyä yhdistää eri alojen tietoa, soveltaa osaamista joustavasti ja oppia jatkuvasti uutta. Korkeakoulut ovat tässä kehityksessä avainasemassa. Ne tukevat yksilöiden osaamisen ja työelämävalmiuksien kehitystä sekä vahvistavat organisaatioiden uudistumiskykyä tarjoamalla oppimisympäristöjä tulevaisuussuuntautuneen ajattelun ja sivistyksen edistämiseksi (OKM 2025).

kuvituskuva.
Kuva. photoroyalty / Freepik

Osaamista kuvataan nykykeskustelussa monin eri tavoin – puhutaan muun muassa laaja-alaisesta, laajapohjaisesta, laajakirjoisesta, geneerisestä, monialaisesta ja muuntautumiskykyisestä osaamisesta (Leveälahti, Nieminen, Nyyssölä, Suominen & Kotipelto 2019; Eweiss, Vilppola & Alhonkoski 2025). Nämä määreet heijastavat työelämän ja yhteiskunnan monimuotoisia tarpeita, mutta samalla ne voivat jäädä etäisiksi ja abstrakteiksi, ellei niitä avata ja konkretisoida.

Siksi on tärkeää tarkastella, mitä eri käsitteet tarkoittavat käytännössä, millaista osaamista ne kuvaavat ja miten ne ilmenevät yksilöiden toiminnassa, oppimisessa ja työssä. Tässä kirjoituksessa keskitytään havainnollistamaan laaja-alaisen, laajapohjaisen ja laajakirjoisen osaamisen välisiä eroavaisuuksia ja yhtymäkohtia. Kaikkia näitä osaamisen muotoja tarvitaan, sillä ne täydentävät toisiaan ja yhdessä luovat perustan yksilöiden, yhteisöjen ja organisaatioiden kestävälle kehittymiselle.

Laaja-alainen osaaminen – yleistaidot muuttuvassa työelämässä

Laaja-alaisessa osaamisessa on ennen kaikkea kyse yksilön työelämässä tarvitsemista perusvalmiuksista. Laaja-alainen osaaminen viittaa yksilön kykyyn ymmärtää ja soveltaa tietoa eri konteksteissa, toimia joustavasti, oppia uutta ja ratkaista ongelmia erilaisissa muuttuvissa tilanteissa (UNESCO 2013). Painopiste on enemmän yleisosaamisessa ja geneerisissä taidoissa, joita tarvitaan lähes kaikilla aloilla ja kaikissa työtehtävissä (Roponen 2022). Näistä osaamisalueista esimerkkeinä voidaan mainita kriittinen ajattelu, viestintä- ja vuorovaikutustaidot, itsensä johtaminen, ajanhallinta ja organisointikyky.

Laaja-alainen osaaminen ei välttämättä automaattisesti tarkoita monien eri alojen hallintaa, vaan se on jotain, mikä luo perustan sopeutumiskyvylle, yhteistyölle ja jatkuvalle kehittymiselle – kaikki nämä ovat keskeisiä taitoja nykypäivän monimuotoisessa työelämässä (Roponen 2022). Laaja-alaista osaamista omaava työntekijä kykenee toimimaan tehokkaasti erilaisissa työympäristöissä ja rooleissa riippumatta toimialasta. Hän viestii selkeästi ja tarkoituksenmukaisesti sekä suullisesti että kirjallisesti, osaa kuunnella ja rakentaa yhteistä ymmärrystä erilaisten ihmisten kanssa. Hänellä on vahva ongelmanratkaisukyky – hän tunnistaa olennaiset haasteet, analysoi tilanteita monipuolisesti ja etsii luovia, toteuttamiskelpoisia ratkaisuja.

Ideaalitilanteessa työntekijä, joka soveltaa tiimityössä laaja-alaista osaamistaan, toimii rakentavasti, arvostaa erilaisia näkökulmia ja edistää yhteistä tavoitetta. Hänellä on kyky oppia uutta nopeasti ja hyödyntää oppimaansa käytännössä. Muuttuvissa tilanteissa hän osoittaa joustavuutta, sopeutumiskykyä ja halua kehittää itseään. Hän ymmärtää laajempia kokonaisuuksia, hahmottaa yhteyksiä eri ilmiöiden välillä sekä toimii vastuullisesti ja eettisesti. Tällainen henkilö tuo lisäarvoa omalle työnantajalleen ja verkostoilleen paitsi osaamisellaan, myös asenteellaan. Hänen odotetaan olevan utelias, yhteistyökykyinen ja valmis kohtaamaan tulevaisuuden haasteet rakentavasti. Laaja-alainen osaaminen tekee hänestä arvokkaan toimijan monialaisissa tiimeissä, kehittämishankkeissa ja työelämän siirtymäkohdissa.

Laajapohjainen osaaminen – syvyyttä ja kestävyyttä asiantuntijuuteen

Laajapohjainen osaaminen viittaa osaamiseen, joka on rakentunut vahvalle ja monipuoliselle perustalle. Se on tunnusmerkillistä asiantuntijoille, joilla on koulutus ja pitkä käytännön kokemus yhdeltä alalta, ja joille on työuran kestäessä kertynyt huomattavaa osaamista eri tehtävissä toimimisesta tuolla alalla. Esimerkkinä voidaan mainita asiantuntija, jolla on vahva pedagoginen tausta ja kokemusta eri koulutusasteilta ja oppimisympäristöistä sekä kyky hyödyntää tätä sektori/alakohtaista osaamista laajasti (Unkari-Virtanen 2025).

Hän hallitsee oman alansa keskeiset käsitteet, menetelmät ja toimintatavat syvällisesti, ja osaa soveltaa niitä erilaisissa tilanteissa. Hän toimii analyyttisesti, harkitusti ja vastuullisesti, ja kykenee tekemään perusteltuja päätöksiä myös paineen alla. Hänen osaamisensa ei rajoitu yksittäisiin tehtäviin, vaan ulottuu laajempiin kokonaisuuksiin tietyllä toimialalla tai tietyssä kontekstissa, kuten prosessien kehittämiseen, laadun varmistamiseen ja strategiseen suunnitteluun.

Laajapohjainen osaaminen antaa hänelle valmiudet toimia asiantuntijana, mentorina ja kehittäjänä. Hän kykenee tukemaan muiden oppimista, jakamaan osaamistaan ja rakentamaan yhteistä ymmärrystä organisaatiossa. Hän tunnistaa oman alansa muutostrendejä ja osaa arvioida niiden vaikutuksia käytännön työhön. Tällainen henkilö toimii vakaasti ja johdonmukaisesti, mutta on samalla avoin uudelle – hän kykenee yhdistämään syvällisen asiantuntemuksensa laaja-alaisiin työelämätaitoihin, kuten viestintään, yhteistyöhön ja jatkuvaan oppimiseen.

Laajakirjoinen osaaminen rakentaa siltoja

Laajakirjoisella osaamisella viitataan monipuoliseen osaamiseen, joka kattaa useampia osaamisalueita ja/tai eri tieteenaloja. Se ei rajoitu vain yhteen erikoisalaan, vaan kattaa laajemman kirjon taitoja, tietoja ja kykyjä, joita voidaan soveltaa monissa eri konteksteissa. Tällaisessa osaamisessa yhdistyvät esimerkiksi teknologia, viestintä, hankejohtaminen, pedagogiikka ja kansainvälisyys yhteiskunnallisesti vaikuttavalla tavalla. Kyse on eri näkökulmia, menetelmiä ja tietolähteitä käsittävästä osaamisen moninaisuudesta ja rikkaudesta.

Laajakirjoista osaamista omaava asiantuntija liikkuu sujuvasti eri alojen, toimintakulttuurien ja ja -ympäristöjen välillä. Hän osaa jalostaa osaamisensa ja asioiden ymmärryksensä kokonaisuuksiksi, jotka tuottavat arvoa monimutkaisissa ja muuttuvissa tilanteissa. Hän hahmottaa ilmiöitä systeemisesti, tunnistaa riippuvuussuhteita ja osaa rakentaa siltoja eri toimijoiden ja tieteenalojen välille (Ketamo, Ollila & Paaso 2022). Tällainen henkilö ei pelkästään reagoi muutoksiin – hän ennakoi niitä ja toimii proaktiivisena kehittäjänä, fasilitaattorina ja suunnannäyttäjänä.

Laajakirjoinen osaaminen antaa valmiudet toimia rajapinnoilla, joissa tarvitaan kykyä yhdistellä tietoa, soveltaa eri menetelmiä ja kommunikoida monipuolisesti. Henkilö kykenee luomaan yhteistä ymmärrystä monialaisissa tiimeissä, edistämään innovatiivisia ratkaisuja ja tukemaan organisaatioiden uudistumista. Hänen osaamisensa ei ole sidottu yhteen kontekstiin, vaan se on siirrettävää, sovellettavaa ja jatkuvasti kehittyvää – juuri sellaista, mitä kompleksinen ja verkottunut työelämä tänä päivänä edellyttää.

Korkeakoulut osaamisen ekosysteemeinä

Korkeakoulut tarjoavat monipuolisia ja joustavia oppimisympäristöjä, joissa yksilöiden laaja-alainen osaaminen pääsee kehittymään. Samalla ne vahvistavat opiskelijoiden työelämävalmiuksia, joita edellytetään eri työtehtävissä ja jotka kantavat yli toimialarajojen. Korkeakoulujen tarjoamat asiantuntijakoulutukset syventävät osallistujien laajapohjaista ja laajakirjoista osaamista sekä avaavat mahdollisuuksia monialaiseen oppimiseen ja tutkimukseen. Koulutukset edistävät tiedon yhdistelyä eri aloilta, tukevat systeemistä ajattelua ja luovat tilaa innovatiiviselle yhteistyölle. Korkeakoulut eivät ainoastaan kehitä yksilöiden osaamista, vaan osana koulutuksen ekosysteemiä lisäävät organisaatioiden ja yhteiskunnan uudistumiskykyä.

Laaja-alainen, laajapohjainen ja laajakirjoinen osaaminen eivät ole toisistaan irrallisia, vaan ne täydentävät toisiaan. Yhdessä ne muodostavat vahvan osaamispohjan, joka tukee yksilön ja organisaation menestystä sekä kykyä toimia monimutkaisessa ja jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Ne eivät ole vain yksilön ominaisuuksia, vaan myös strategisia voimavaroja, joita korkeakoulut, työelämä ja yhteiskunta voivat yhteistyössä kehittää ja hyödyntää tulevaisuuden rakentamisessa.

Näiden eri osaamisen muotojen välinen vuoropuhelu on ratkaisevaa yksilöiden ja yhteisöjen oppimisen kannalta. Kun geneeriset taidot, syvällinen asiantuntemus ja monialainen ymmärrys kohtaavat, syntyy osaamista, joka ei ainoastaan vastaa nykyhetken tarpeisiin, vaan myös rakentaa valmiuksia tulevaisuuden haasteisiin. Osaamisen kehittämisessä ei ole kyse vain tiedon lisäämisestä, vaan kyvystä yhdistää, soveltaa ja uudistaa – yksin ja yhdessä.

Kirjoittajatiedot

FT, KTM Mika Launikari vastaa Laurean osallistumisesta PIONEER-allianssin kanssa tehtävään eurooppalaiseen kehittämistyöhön.

Lähteet

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251120109617

Jaa sivu