Opinto- ja uraohjauksen laatu, tuloksellisuus ja vaikuttavuus ovat keskeistä sisältöä Opetushallituksen rahoittamassa Ohjausosaaminen tulevaisuudessa (OTULE) -täydennyskoulutuksessa, jota TAMK, HKCGC Oy ja Laurea järjestävät yhteistyössä vuosina 2023-2025. Koulutukseen osallistuville opinto-ohjaajille perus- ja toiselta asteelta sekä ammattikorkeakouluista prosessijohtamista korostetaan keinona parantaa oppilaitoksissa asiakkaille tarjottavien ohjauspalveluiden laatua. Prosessiajattelu helpottaa asiantuntijaresurssien kohdentamista palveluiden tuottamiseen tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Kun ohjauspalvelut ovat laadukkaita, ovat ne silloin yleensä myös sosiaalisesti ja taloudellisesti vaikuttavia yksilö-, oppilaitos- ja yhteiskuntatasolla.
Kuva: Fauxels / Pexels
Opinto- ja uraohjauksen toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa samaan aikaan, kun yhteiskunnalliset odotukset ohjauksen vaikuttavuudesta ja tuloksellisuudesta lisääntyvät. Moniammatillinen ja monialainen yhteistyö nähdään keinona varmistaa ohjauspalveluiden entistä parempi saatavuus, saavutettavuus ja yhdenvertaisuus. (Valtioneuvosto 2020, ELO-foorumi 2023). Nuorten ja aikuisten yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisessa ohjauksen merkitys korostuu tänä päivänä, muun muassa opintoihin ja työelämään kiinnittymisessä, koulutuksen läpäisyssä, sujuvissa siirtymissä koulutusasteelta toiselle ja edelleen työmarkkinoille, urasuunnittelussa ja elämänhallinnassa, yksilöiden yleisen hyvinvoinnin ja jaksamisen sekä toimijuuden tukemisessa (Kasurinen & Launikari 2022). Etenkin erityisiä tarpeita omaavien nuorten ja aikuisten auttamisessa ja tukemisessa ohjauksella on keskeinen rooli.
Laatu ja vaikuttavuus eivät ole yksiselitteisiä ilmiöitä
2000-luvun alusta lähtien Euroopan komissio, Cedefop ja EU-jäsenmaiden kansalliset viranomaiset ovat yhteistyössä selvittäneet ohjauksen laatua (mm. Council of the European Union 2008). Laatu syntyy ohjauksessa monista tekijöistä. Kysymys siitä, mitä laatu on tai ei ole, ei ole lainkaan yksiselitteinen asia. Laatua voidaan tarkastella monien eri toimijoiden kannalta, kuten kansalliset viranomaiset palvelujärjestelmän rahoittajina sekä oppilaitostasolla ohjauspalveluiden tuottajat ja opiskelijat/asiakkaat (Kasurinen & Launikari 2022). Kaikille näistä toimijoista ohjauksen laatu näyttäytyy erilaisena, koska ne kiinnittävät huomiota eri tekijöihin.
Ohjauksen tarjoajat voivat mitata ohjauksen laatua suhteessa kustannustehokkaaseen resurssien käyttöön palvelutuotannossa, kun taas yksittäinen opiskelija ei välttämättä arvioi saamaansa ohjausta taloudellisin mittarein, vaan pohtii, auttoiko ohjaus häntä opinpolkuun liittyvissä valinnoissa merkittävästi eteenpäin. Kokonaiskuva ohjauksen laadusta oppilaitoksessa syntyy, kun sitä tarkastellaan useammasta eri tulokulmasta ja keskeisten toimijoiden kannalta. Ohjaustoiminnan ja -prosessien laadun mittaamiseksi on tärkeää kehittää ja käyttää indikaattoreita, joilla voidaan vaivattomasti seurata ja todentaa laadussa tapahtuvia muutoksia ja vaihteluita vuodesta toiseen (Cedefop 2023).
Ihannetilanteessa yksittäisellä oppilaitoksella on laadunhallintamekanismi (s.o. menettelytavat, prosessit, järjestelmät), jonka avulla se suunnittelee, toteuttaa, seuraa ja kehittää toimintansa, kuten ohjauspalveluidensa laatua. Laadunhallintaan kuuluvat laadun varmistaminen, kehittäminen, johtaminen ja ohjaus (Karvi 2024). Oppilaitoksen opinto- ja uraohjaussuunnitelmassa tulisi ottaa huomioon toiminnan ja palveluiden laatuun, vaikuttavuuteen ja tuloksellisuuteen liittyvät näkökulmat.
Myös ohjauksen vaikuttavuuden arviointi riippuu siitä, kenen kannalta sitä katsotaan. Vaikuttavuutta on ohjausalalla tapana tarkastella asiakkaan (esim. opiskelijan), palveluntarjoajan (esim. oppilaitos) ja koko yhteiskunnan kannalta (Kasurinen & Launikari 2022). Vaikuttavuus yhteiskuntatasolla tarkoittaa jotain laajempaa pidemmän aikavälin muutosta, jolla tavoitellaan myönteistä kehitystä, siis yhteiskunnallista hyötyä (esim. keskimääräisen koulutustason nousu voi johtaa kohonneeseen työllisyysasteeseen tai lisätä innovaatiotoiminnan tuloksellisuutta). Vaikuttavuus syntyy yleensä useiden toimijoiden ja niiden toiminnan yhteisvaikutuksena. Muutos voi olla luonteeltaan määrällistä ja mitattavaa sekä laadullista ja havaittavaa. (Sitra 2024). Kun oppilaitos toimii vaikuttavasti sille kuuluvien tehtävien hoidossa (erityisesti opetus, ohjaus, opiskeluhuolto ja muu tuki), on todennäköistä, että opiskelijat ovat siitä välittöminä edunsaajina ja muu yhteiskunta hyötyy siitä ajan oloon välillisesti.
Oppilaitoksen ohjausprosessit
Prosessijohtamisessa on kyse kokonaisvaltaisesta ajattelutavasta, jossa yksittäisen organisaation resurssit muutetaan prosesseissa strategian mukaiseksi helposti mitattavaksi ja todennettavaksi toiminnaksi (Siivonen 2019). Prosessilla tarkoitetaan toimintojen sarjaa, jolla saavutetaan organisaation tulokset (Laamanen 2005). Prosessikuvauksilla hahmotetaan sitä, mikä on kriittistä keskeisten tavoitteiden saavuttamisessa. Kun kyetään tunnistamaan kriittiset vaiheet, voidaan mittaaminen ja kehittäminen kohdistaa oikeisiin asioihin. Prosessijohtamisen ydin on siinä, että kaikissa työyhteisöissä on olemassa jotakin pysyvää ja toistuvaa, mistä voidaan sopia ja mikä voidaan mallintaa esimerkiksi palvelutuotannon, johtamisen tai innovaatiotoiminnan prosesseiksi.
OTULE-koulutus on tehnyt näkyväksi sen, että opinto- ja uraohjauksen ammattilaisten osaamista ohjausprosessien suunnittelussa, kehittämisessä, toimeenpanossa ja seurannassa on välttämätöntä vahvistaa laadukkaan ja vaikuttavan ohjauksen varmistamiseksi. Kriittistä onkin tunnistaa oppilaitoksen avainprosessit, joita lähdetään kuvaamaan ja kehittämään. Selkeät palveluprosessit, joissa jokainen niihin osallistuva asiantuntija tietää vastuunsa ja velvollisuutensa, parantavat moniammatillista ohjausyhteistyötä ja ohjaustoiminnan laatua oppilaitoksissa (Kasurinen & Launikari 2022).
Eri kouluasteilla ja eri oppilaitosmuodoissa on monia ohjauksellisia prosesseja. Prosessit ovat yleensä määrittelyiltään ja toteutukseltaan oppilaitoskohtaisia sekä sidoksissa niiden käytössä oleviin voimavaroihin, osaamiseen ja opiskelijoiden/asiakkaiden tarpeisiin, eikä suoraan sellaisinaan siirrettävissä toiseen organisaatioon. Etenkin tilanteessa, jossa oppilaitos on lähdössä kehittämään kokonaan uusia prosesseja, kannattaa sen hakea inspiraatiota ja vaikutteita toimivista käytännöistä muista oppilaitoksista (ks. Palviainen 2024). Kun näkee, miten muut toimijat ovat jäsentäneet ja kuvanneet omia prosessejaan ja niihin osallistuvia asiantuntijoita, voi säästyä turhalta työltä ja keskittyä alusta asti olennaiseen. Opinto- ja uraohjausprosessien kehittäminen on koko koulua koskevaa yhteistä tekemistä, johon on ehdottoman tärkeä saada myös oppilaitosjohto mukaan.
Haasteita ohjausprosessin laadulle ja vaikuttavuudelle
OTULE-koulutukseen osallistuville opinto-ohjaajille annettiin kirjalliseksi tehtäväksi kuvata jokin haasteellinen asiakastapaus ja siihen liittyvä ohjausprosessi. Tehtävän tarkoituksena oli tehdä näkyväksi tekijöitä, jotka vaikuttavat ohjausprosessiin ja mahdollisesti vaikeuttavat sitä vaativan asiakastilanteen seurauksena. Opinto-ohjaajien asiakastapauskuvaukset olivat erittäin seikkaperäisiä ja ne valottivat ohjausprosessin lainalaisuuksia hyvin konkreettisesti.
Kun asiakkaan elämäntilanne on hankala, ja sitä kuormittavat yhtäaikaisesti monet tilannesidonnaiset asiat, on lähtökohta ohjausprosessille ymmärrettävästi haasteellinen. Etenkin opiskelijan terveydelliset syyt (mm. masennus, ahdistus, autismin kirjo), vaikeudet kotona (mm. ongelmia huoltajien kanssa, taloudellinen tiukkuus), elämänhallinnan puutteet (mm. epäsäännöllinen vuorokausirytmi, ongelmia ajankäytön priorisoinnissa ja suunnittelussa), jatkuvat poissaolot koulusta ja motivaation puute oppimiseen sekä itsensä tuntemiseen liittyvät vaikeudet ja näiden eri tekijöiden moninaiset yhdistelmät yksittäisen asiakkaan kohdalla lisäävät ohjausprosessin haastekerrointa.
Kodin ja koulun välinen yhteistyö korostuu silloin, kun alaikäisellä nuorella on opinnoissaan, jaksamisessaan tai arjen hallinnassaan hankaluuksia, joita ohjauksella ja opiskeluhuollolla yritetään ratkaista. Opinto-ohjaajien asiakastapauksissa huomio kiinnittyi siihen, etteivät huoltajat läheskään aina ole aidosti kiinnostuneita jälkikasvunsa asioista tai tulevaisuudesta. Tämä saattoi ilmetä niin, etteivät huoltajat vastanneet ohjaajan yhteydenottoihin tai osoittivat haluttomuuttaan osallistua keskusteluun nuoren tilanteesta. Toisinaan huoltajilla oli taipumus tietää asiat ’paremmin’ ja päättää niistä nuoren puolesta ilman, että nuori saa ääntään kuuluville tai hänen edellytettiin toimivan tietyllä tavalla, esimerkiksi akateemisessa perheessä suhtauduttiin penseästi nuoren suuntautumiseen ammatilliseen koulutukseen. Samoin oli tilanteita, joissa huoltajilla ei selvästikään ollut ajantasaista tietoa nuorta kiinnostavasta alasta tai muusta nuorelle tärkeästä asiasta. Silloin keskusteluyhteys häiriintyi ja ohjausprosessiin tuli kitkaa tai pahimmassa tapauksessa se keskeytyi kokonaan.
Opinto-ohjaajien osaaminen, määrätietoisuus, resilienssi ja joustavuus olivat tekijöitä, jotka auttoivat viemään vaativammatkin ja pidempään kestäneet ohjausprosessit kaikkien osapuolten kannalta suotuisaan lopputulemaan. Ohjaajat kertoivat, että oli erittäin palkitsevaa nähdä, miten vaikeuksien kautta päästiin voittoon. Nuoren elämäntilanteessa olleita solmuja saatiin yhdessä avattua, mikä loi edellytykset opintoihin kiinnittymiselle ja etenemiselle. Kun sopiva ratkaisu tilanteeseen löytyi, alkoi nuoren oma toimijuus ja minäpystyvyys vahvistua ohjausprosessin kuluessa ja realistisemman minäkuvan kehittyessä. Usein myös nuoren sisäinen motivaatio palasi, kun hän oivalsi, mitkä asiat häntä aidosti kiinnostavat tai ovat hänelle muutoin merkityksellisiä.
Kirjoittajatiedot
FT, KTM Mika Launikari on 1990-luvun puolivälistä alkaen toiminut elinikäisen ohjauksen kansallisessa ja eurooppalaisessa kontekstissa. Launikarin työhön ovat kuuluneet elinikäisen ohjauksen politiikka-strategiatason asiat Suomessa ja EU:ssa, ohjauksen tutkimus ja koulutus sekä ohjaustyön käytänteet, menetelmät ja työvälineet. Launikari on esiintynyt ja luennoinut monissa ohjausalan kansainvälissä tapahtumissa sekä julkaissut aihealueelta selvityksiä, artikkeleita ja kirjoja.
Lähteet
