Dallaten-hankkeen kohde-, kumppani- tai asiakasryhmiä ovat yli 65-vuotiaat pääkaupunkiseudulla asuvat ihmiset. Toimijat ovat liikunta- ja hyvinvointialan pienyrittäjiä. Oletus on, että yrittäjien ikähaitari voi olla 20–65-vuotta. Toimijat ja kohderyhmät ovat eläneet osin aivan eri ”maailmoissa” ja edustavat eri suku- tai ikäpolvia.
Mitä tämä merkitsee tuotteitaan kehittäville ja palveluaan muotoileville yrittäjille?
Käsittelin aiemmassa blogissani konkreettisesti ikäpolvi- ja sukupuolinäkökulmia liikunta- ja hyvinvointipalveluita tuottavien yrittäjien arjessa (Tiihonen 2022). Tässä blogissa kohteenani on vuorovaikutus eri-ikäisten kanssa ja se, miten ikäpolvien huomioiminen voi parantaa asiakaspalvelua ja asiakkaiden tyytyväisyyttä.
Mielikuvat ja käsitykset eri-ikäisistä elävät ajassa
Ikääntyneistä, eläkeläisistä, vanhoista, senioreista tai mitä nimitystä nyt käytetäänkin, elää monenlaisia mielikuvia, jotka eivät välttämättä vastaa nykytodellisuutta. Tähän on monia ymmärrettäviä syitä.
Erilaisilla suku- tai ikäpolvikäsitteillä on omat kokemus-, todellisuus- ja teoriapohjansa. Niiden tunteminen voi auttaa yrittäjää ymmärtämään senioriasiakkaitaan sekä yksilöinä että ryhminä. Eläkeikäisethän edustavat väistämättömästi ikä- ja sukupolviaan, joita on siis useita, samoin kuin keski-ikäisistä löytyy monia eri kulttuurisia sukupolvia.
Elämänvaiheet, perhesukupolvet ja historiallis-yhteiskunnalliset sukupolvet erottavina ja yhdistävinä tekijöinä
Jotta asia ei olisi liian helppo käsityksiimme vaikuttaa moni muukin asia, joka liittyy ikäämme. Mehän elämme eri elämänvaiheita, perhesukupolvia ja historiallis-yhteiskunnallisia sukupolviamme sekä samanaikaisesti että eriaikaisesti.
Elämänvaiheemme lapsuudesta nuoruuden kautta keski-ikään ovat rajapinnoillaan olleet aina keskustelun kohteena, mutta niin ovat vaiheet siitä eteenkin päin jopa kulttuuristen kiistojen kohteena, kun julkisuudessa puhutaan esimerkiksi vanhu(u)s-sanasta.
Alla olevassa taulukossa 1, jossa rajaus on tehty yli 50-vuotiaisiin, on käytetty myöhäiskeski-ikää, ikääntynyttä ja vanhuutta, jotka voidaan yksilökohtaisesti kokea tänä päivänä hyvin eri ikäisinä kuin tuossa taulukossa on esitetty.
Perhesukupolvi tuo toisen tärkeän näkökulman ikä- ja sukupolvikokemukseen. Voimmehan olla yhtä aikaa lapsia, vanhempia ja isovanhempiakin. Puhumattakaan siitä, että monilla on uusioperheitä, joissa on hyvin eri-ikäisiä lapsia ja ystäväpiireissä saatetaan elää useita historiallis-yhteiskunnallisia sukupolvia. Tämä onkin taulukossa seuraava meihin voimakkaasti vaikuttava tekijä.
Se kulttuurinen tai historiallis-yhteiskunnallinen sukupolvi, jossa olemme eläneet lapsuutemme, nuoruutemme ja varhaisaikuisuutemme, vaikuttaa meihin enemmän tai vähemmän elämämme loppuun asti. Ymmärrämme tiedostamattammekin oman ikäisiämme paremmin kuin erilaisessa elämänkonteksteissa eläneitä ihmisiä, vaikka olisimme olleet heidän kanssaan aivan erimielisiä tai kuuluisimme eri yhteiskuntaluokkaan.
Taulukossa näkyy myös nuorempien sukupolvien kuvauksia, vaikka he eivät vielä olekaan täyttäneet 50 vuotta. Varmasti saamme siihen tulevaisuudessa myös ilmastonmuutoksen, koronan ja Ukrainan sodan -sukupolvet.
Samalla on mainittava, että jotkut peruskokemukset saattavat myös yhdistää vahvasti eri-ikäisiä eikä vain erottaa heitä. Useinhan näitä sukupolvimäärityksiä on tehty hiukan keinotekoisestikin, jotta näkisimme yhtäläisyyksien sijasta eroja, vaikka niitä ei ehkä niin paljon olisikaan.
Mielikuvat ikääntyneistä kietoutuvat usein konservatiivisuus- ja radikaalisuusakselille, joka on hyvin petollinen monestakin syystä. Nuorten ajatukset ja tekemiset koetaan aina radikaaleina ja vanhojen konservatiivisina, vaikka oikeassa elämässä suurten ikäluokkien ”boomeri-edustajat” ovat monesti mielipiteiltään edelleen paljon radikaalimpia kuin nykynuoret, joiden suhtautuminen avioliittoon, lasten hankintaan, päihteiden käyttöön jne. on muuttunut konservatiivisemmaksi viimeisinä vuosikymmeninä.
Esimerkiksi 1970-luvulla ei juuri pidetty kirkkohäitä, rippikoulun käymistä tai raittiutta ja terveellistä elämäntapaa kovin suuressa arvossa. Se mikä oli radikaalia silloin, on konservatiivista nyt. Ja nuorten mielestä radikaalia on olla eri mieltä vanhempiensa sukupolven kanssa. Joskus lapset ymmärtävätkin isovanhempiaan paremmin kuin vanhempiaan.
Suuri osa yli 65-vuotiaista on siis vanhempia tai iso(iso)vanhempia, mutta merkittävällä osalla ei lapsia tai lapsenlapsia ole. Seniorien elämään vaikuttavat tietysti myös sisaruus- ja muut sukulaissuhteet, joita taulukossa ei ole erikseen mainittu. Sekin tiedetään, että varsinkin suurten ikäluokkien ja sitä nuorempienkin eli alle 75-vuotiaiden tausta on hyvin usein jossakin muualla Suomessa kuin Uudellamaalla.
”Elämme yhtä aikaa montaa eri ikää, jotka eivät kulje samassa tahdissa keskenään. Kronologisen iän ohella puhutaan muun muassa biologisesta, psykologisesta tai psyykkisestä, sosiaalisesta, institutionaalisesta, juridisesta, toiminnallisesta tai funktionaalisesta, persoonallisesta ja subjektiivisesta iästä, eikä mikään näistäkään ole yksiulotteinen.” Näin tulkitsi jo vuosikymmeniä sitten suomalaisen gerontologian Grand old Lady eli Marjatta Marin. Ihminen on siis olento vailla kiinteää ikää.
Kaikki tällaiset asiat voivat olla senioriasiakkaille tärkeitä ja rakkaita asioita, jotka voi ottaa jollakin tavalla huomioon heitä palvellessaan. Mutta miten?
Ikäpolviolentojen ikäpolvitajun lisääminen ratkaisuna sukupolvien kohtaamisiin
Elämänkulku ja ikäpolvet -hankkeessa ja kirjassa ”Ikäpolvien taju – elämänkulku ja ikäpolvet muuttuvassa maailmassa” (Saarenheimo 2014a) käytimme käsitettä ”ikäpolviolento”, jolla kuvasimme tätä ihmiskokemuksen historiallisuutta, jossa tuo monenlainen kokemusten kerrostuneisuus näkyy eri tavoin.
Sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa, joissa tavataan toisen ikäisiä, voi ottaa puheeksi asioita, joilla voi ”silloittaa” eri sukupolvien kokemusmaailmoja ja lisätä ymmärrystä. Liikunta- ja hyvinvointipalveluyrittäjät tietävätkin, että eri asiakkaat ovat kiinnostuneita hyvin erilaisista asioista. Aina ei tarvitse puhua terveydestä, lihaskunnosta, ravitsemuksesta, unesta tai muusta tutkitusti hyvinvointia lisäävästä aiheesta.
Esimerkiksi länsimainen nuoriso- ja rockkulttuuri rantautui Suomeen suurten ikäluokkien nuoruudessa eikä samaa voi enää kokea yhtä voimakkaasti myöhemmin mikään nuorempi sukupolvi.
Kuvittelin toki itsekin 1960-luvulla syntyneenä, että olen ensimmäisiä rocksukupolvia maailmassa, mutta käytyäni Lontoossa Buddy Holly – musikaalissa ymmärsin, että oikea rocksukupolvi olikin minua 20-30 -vuotta vanhempi ainakin Englannissa. Vanhan ihmisen kanssa voi siis puhua aivan luontevasti rockista tai vaikkapa Käärijästä ja Euroviisuista.
Vanhimmatkin ikäihmiset ovat voineet kokea erittäin voimallisesti vaikkapa 1990-luvun laman ja nykyajan nopean teknologisoitumisen, joka on muuttanut heidänkin maailmaansa rajusti viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana. Siirtyminen mobiiliaikaan tai nettitelevisioon on vaikeuttanut tai ainakin muuttanut erittäin voimakkaasti ikäihmisten elämän perusasetuksia ja elämänhallinnan kokemusta. Tästäkin olisi hyvä jakaa kokemuksia eri-ikäisten kanssa yhdessä.
Myös kansainvälisyyden vaikutukset, jotka näkyvät vaikkapa ikäihmisten lasten ja lastenlasten monikulttuurisina ystävinä tai puolisoina, lääkäreinä ja lähihoitajina, taksikuskeina tai kaupanmyyjinä, ovat aika uusia kokemuksia yli 65-vuotiaille. Eihän tämäkään saa olla tabu.
Ikäpolvien taju ei tarkoita vaikeiden asioiden väistelyä tai liiallista ”poliittista korrektiutta”, vaan opittavaa kykyä puhua eri-ikäisten kanssa mahdollisimman luontevasti ja ymmärrystä lisäävästi kaikista mahdollisista aiheista.
Nuoremman ihmisen aito kiinnostus seniori-ikäisten elämään, kokemuksiin ja maailman tulkintoihin on onnistuneen vuorovaikutuksen lähtökohta. Tätä taitoa oppii aktiivisella harjoittelulla, jossa voi toki tulla takapakkeja aivan kuten lihaskunto- tai kestävyysharjoittelussakin.
Elämänkulku ja ikäpolvet -hankkeessa toimitettiin myös Ikäpolvitoiminnan opas (Saarenheimo 2014b), josta saa käytännöllisiä vinkkejä toimintaan, mutta myös vuorovaikutukseen eri ikäpolvien kesken.
Aiheeseen liittyen yksi senioreiden yleinen puheenaihe on urheilu. Monet ikäihmiset seuraavat hyvin ahkerasti urheilua televisiosta ja heillä on pitkä historia urheilun seuraajina ja ehkä harjoittajinakin.
Kaikki yli 65-vuotiaat ovat kokeneet suomalaisen yleisurheilun kultaiset vuodet, jääkiekon ja jalkapallon pitkälliset ja tuskaiset pettymysten vuosikymmenet tai hiihtourheilun monenmoisia vaiheita sisältäneet nousut ja laskut. Näitäkin kokemuksia voi ikäihmisten kanssa jakaa, muistella ja tulkita yhdessä.
Näin teimme Elämänkulku ja ikäpolvet hankkeessa eri-ikäisten yleisurheilua harrastaneiden nuorten, keski-ikäisten ja senioreiden muodostaman ryhmän kanssa. Keskustelut olivat erittäin mielenkiintoisia ja lisäsivät valtavasti eri-ikäisten ymmärrystä toisistaan, mutta myös heille kaikille rakkaasta lajista. Joitakin tärkeitä ajatuksia ja kokemuksia saimme tallennettua tähän artikkeliinkin (Pohjolainen & Tiihonen 2014).
Ikäpolvitajua liikunta- ja hyvinvointipalveluihin
Senioreiden kanssa toimiessa onkin hyvä tunnistaa noiden kaikkien erilaisten elämänvaiheiden ja sukupolvien tai ajanjaksojen mahdolliset vaikutukset ikäihmisiin, mutta tietysti myös yrittäjiin itseensä. Niistä kohtaamisista syntyy toista eri ikäistä ”ikäpolviolentoa” aidosti arvostava asiakaskokemus.
Ja aina on hyvä olla aikaa yhteiselle kahvikupposelle…
Lähteitä:
- Pohjolainen P. & Tiihonen A. 2015. Sukupolvikokemukset urheilun kentillä – esimerkkinä yleisurheilu. Liikunta & Tiede 53 (6), 86-92.
- Saarenheimo M. 2014a (toim.). Ikäpolvien taju – elämänkulku ja ikäpolvet muuttuvassa maailmassa. Tekijät Saarenheimo, M.; Pietilä, M; Tiihonen, A.; Pohjolainen, P.; Maununaho, S.; Rantakari, S.; Aarninsalo. L. Vanhustyön keskusliitto, Helsinki.
- Saarenheimo M. 2014b (toim.). Neljän polven treffit. Ikäpolvitoiminnan opas. Tekijät Saarenheimo, M.; Pietilä, M; Tiihonen, A.; Pohjolainen, P.; Maununaho, S.; Rantakari, S.; Aarninsalo. L. Vanhustyön keskusliitto, Helsinki.
- Tiihonen A. 2022. Seniorit kuluttajina – lisää ikäpolvi- ja sukupuolitietoista tarjontaa. Laurea Journal 8.11.2022.