YK:n ihmisoikeusneuvosto, jossa Suomi aloitti toisen vuotensa neuvoston jäsenenä, kokoontui helmikuun lopussa 2023 tarkastelemaan ihmisoikeuksien toteutumista maailmassa. Sodan kurittamana ja pandemian jälkimainingeissa myös Euroopan ihmisoikeuksien tilaa voidaan kuvata varsin haasteelliseksi. Suomikaan ei ole välttynyt viimeaikaisilta uutisilta, joissa käsitellään ihmisoikeuksien puutteellisista toteutumista esimerkiksi suomalaisilla rakennustyömailla, marjanpoiminnassa tai puhuttaessa saamelaisten oikeuksista. Laurean luotsaama Erasmus+ projekti JeS eli Joint eStories: Journeys from Fear to Fair (2023–2025) pyrkii tuomaan ajankohtaiset ihmisoikeuskysymykset lähelle korkeakouluopiskelijoita luomalla kansainvälisen avoimen sivuston ja työkalupakin opettajien, kouluttajien ja opiskelijoiden käyttöön.
Palkkapussi miinuksella: Suomen ihmisoikeushaasteet
Kuva: Pixabay / Pexels
Finnwatchin raportissa Pääurakoitsijoiden ihmisoikeusvastuu urakkaketjuissa (2022) todetaan, miten ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden oikeudet eivät Suomessa aina toteudu. Työperäistä hyväksikäyttöä ja suoranaista ihmiskauppaa on todettu viime vuosina muun muassa ravintola-, siivous-, maatalous- ja rakennusaloilla. Työntekijöillä voi olla puutetta kielitaidosta, heitä on saatettu pelotella erilaisilla seuraamuksilla, eivätkä he ole aina tietoisia omista oikeuksistaan tai Suomen työehtosopimuksista ja työlainsäädännöstä. Työntekijää hyväksikäyttäneelle yritykselle tällaiset ihmisoikeusrikkomukset saattavat olla varsin kannattavia, varsinkin, kun yritykset eivät välttämättä jää kiinni teoistaan tai saavat korkeintaan hyvin lieviä tuomioita eivätkö aina joudu edes maksamaan palkkasaatavia uhreille. Finnwatch peräänkuuluttaakin yrityksiltä ihmisoikeuksien kunnioittamista ja kansainvälisten yritysstandardien mukaista toimintaa. Ihmisoikeusriskien osalta ehkäisevien, lieventävien ja korjaavien toimenpiteiden tulee olla olennainen osa yritysten toimintaa, ja vastaavasti päättäjien tulee puuttua muun muassa lainsäädännön ja sanktioinnin keinoin havaittuihin epäkohtiin.
Mediassa on uutisoitu laajasti myös suomalaiseen marjanpoimintaan liittyvistä ihmisoikeusloukkauksista sekä suoranaisesta ihmiskaupasta, josta on muodostunut yksi Suomen historian suurimmista ihmiskauppavyyhdeistä. Teittinen kirjoitti Helsingin Sanomissa (2023) katsauksen thaimaalaisten marjanpoimijoiden veloista – moni thaimaalainen on ottanut tuhansia euroja velkaa Suomeen päästäkseen, mutta edes 18-tuntiset työpäivät eivät ole riittäneet kattamaan kuluja Suomessa vaan palkkapussi on monella jäänyt miinukselle. Teittinen toteaa, että marjanpoimintaan liittyvässä ihmiskaupassa ei ole kyse ihmisten kauppaamisesta, vaan uhrit on pakotettu töihin hyväksikäyttämällä heidän haavoittuvaa ja riippuvaista asemaansa.Viikkoa myöhemmin Pietarinen ja Hartikainen uutisoivat niin ikään Helsingin Sanomissa (2023), kuinka monet kotimaiset yritykset hankkivat edelleen marjansa niiltä yhtiöiltä, jotka on liitetty ihmiskauppavyyhtiin. Yritykset ovat perustelleet toimintaansa sillä, että ”yhtiöt ovat olleet hyviä ja että ihmiskauppaepäilyt ovat tulleet niille yllätyksenä”.Samoin YLE:n Kulmanen uutisoi (2023), kuinka poliisin alueellinen työperäinen ihmiskaupparyhmä on tutkinut hieronta-alan yritystä, jossa töitä tehtiin ilman palkkaa ja lapset toimivat pyykinpesijöinä. Työntekijöitä houkuteltiin Suomeen katteettomin lupauksin.
Myös Suomen ihmisoikeustilanteessa on paljon korjattavaa
Näiden edellä mainittujen haasteiden ohella on paljon muitakin ihmisoikeuskysymyksiä, joihin Suomessa toimivat kansalaisjärjestöt ovat puuttuneet muun muassa ns. varjoraportissa, jonka he toimittivat YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitealle vuonna 2020. Ihmisoikeusliiton mukaan tässä raportissa 24 kansalaisjärjestöä ilmaisi huolensa suomalaisen sosiaaliturvan tasosta, syrjinnänvastaisen lainsäädännön vahvistamisesta, sukupuolten välisen tasa-arvon turvaamisesta työelämässä sekä yhdenvertaisesta pääsystä terveyspalveluihin. Ikääntyneiden palvelut ja lastensuojelun toimenpiteet nostettiin myös raportissa esille. Samoin todettiin, että kuntien viranhaltijat tarvitsevat Suomessa monipuolisesti lisää ihmisoikeusosaamista, sillä ”taloudelliset ja sosiaaliset ihmisoikeudet turvataan arjessa”.
Marraskuussa 2022 YK:n Ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelussa Suomi sai kaikkiaan 89 eri valtiolta 246 suositusta kansallisen ihmisoikeustilanteen parantamiseksi. YK-liiton Puhakainen-Mattila (2022) toteaa näiden suositusten liittyneen muun muassa rasismiin, vihapuheeseen, vähemmistöihin kohdistuvaan häirintään, lähisuhde- ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan sekä romanien ja saamelaisten asemaan ja oikeuksiin.
Korkeakoulutuksessa tarvitaan ihmisoikeusosaamista
Median myötä ihmisoikeusteemat ovat tulleet tutuksi suurelle yleisölle mutta niiden systemaattinen sisällyttäminen korkeakoulutuksen eri koulutusohjelmiin vaihtelee niin Suomessa kuin myös muualla Euroopassa. Nykyisessä maailmantilanteessa on kuitenkin tärkeää, että kaikki tulevat viranhaltijat ja oman alansa ammattilaiset ovat tietoisia ihmisoikeuksista ja niiden toteutumisesta tai niistä haasteista, joita liittyy ihmisoikeusrikkomusten tunnistamiseen ja korjaaviin toimenpiteisiin.
Erasmus+ projekti Jes – Joint eStories: Journeys from Fear to Fair (2023–2025) on Laurean luotsaama kansainvälinen ja monialainen hanke, jossa eurooppalaisina kumppaneina toimivat Mariborin yliopisto Sloveniasta, UCLeuven ja European Migrant Platform Belgiasta, CESIE Italiasta sekä INCOMA Espanjasta. Hankkeessa kartoitetaan tutkimuksellisesti Euroopan ihmisoikeuksien toteutumisen tilaa sekä luodaan avoin, osin monikielinen sivusto ja työkalupakki opettajien, kouluttajien ja opiskelijoiden käyttöön. Sivusto sisältää niin tutkimusaineistoa kuin myös ajankohtaisia uutisia ja maahanmuuttajien ja pakolaisten omakohtaisia tarinoita ihmisoikeuksien toteutumisesta ja haasteista mutta myös koetuista hyvistä ratkaisuista ja käytänteistä sekä muun muassa onnistuneesta reilusta kaupasta. Monipuolisella pedagogisella aineistolla halutaan tarjota opettajille, kouluttajille, opiskelijoille ja kaikille teemasta kiinnostuneille mahdollisuus käsitellä ihmisoikeusteemoja myös osana korkeakoulutuksen arkea. Yhteistyöllä voimme osaltamme edistää Euroopassa sellaista ihmisoikeusosaamista, jota tarvitaan tulevien ammattilaisten ja viranhaltijoiden arjessa. Siksi JeS-hankkeen sloganiksi onkin muodostunut ”JeS, we can!”
Lähteet:
