Trauma on sana, joka vilahtaa puheissamme ja mediassa vähän väliä. Mutta mitä trauma oikeastaan tarkoittaa ja mistä se voi seurata? Voiko ja kannattaako traumalle tehdä jotakin? Traumojen tunnistaminen, ymmärtäminen ja sanoittaminen ovat tärkeä osa omaa opintopsykologin työtäni, koska käsittelemättömät tai voimakkaasti oireilevat traumakokemukset voivat vaikuttaa opiskelijan opintomenestykseen merkittävästi. Opintopsykologin tehtävä ei ole antaa varsinaista trauman hoitoa, mutta usein jo asian tunnistaminen ja sanottaminen yhdessä opiskelijan kanssa on merkittävä askel eteenpäin traumasta paranemisessa.
Trauman määritelmä
Trauma määritellään henkiseksi tai ruumiilliseksi vaurioksi tai haavaksi. Sen aiheuttaa traumatisoiva tapahtuma, joka saa aikaan traumaattista stressiä. Traumatisoiva tapahtuma on mikä tahansa yksilön kokema uhkaava tilanne, joka aiheuttaa epätavallisen voimakkaita, normaalia elämää häiritseviä reaktioita. Traumatisoiva tapahtuma voi koskettaa yhtä henkilöä, esimerkkeinä omaisen kuolema, oma tai läheisen vakava sairastuminen tai väkivallan uhriksi joutuminen. Trauman vaikutuksen piiriin voi joutua myös perhe, ryhmä tai yhteisö. Tällaisia tapahtumia voivat olla esimerkiksi työpaikkaonnettomuudet, työtoverin tai opiskelutoverin itsemurha tai suuronnettomuudet.
Yksittäinen traumatisoiva tapahtuma aiheuttaa ns. I-tyypin trauman. Toistuva traumatisoiva tekijä ihmisen elämässä (esim. perheväkivalta, insesti, koulukiusaaminen/työpaikkakiusaaminen) aiheuttaa ns. II-tyypin trauman. Lue lisää tämän linkin takaa. Kehityksellinen trauma puolestaan tarkoittaa varhaisessa vuorovaikutuksessa tapahtuvaa hoivan vaille jäämistä, joka luo varhaisen turvattomuuden tunteen. Lapselle kehittyy itsestään negatiivinen kuva, kun hänen tarpeensa toistuvasti jäävät täyttämättä, taikka niihin suhtaudutaan kriittisesti tai syyllistävästi. Tästä linkistä voit lukea lisää perustietoa traumaperäisestä stressihäiriöstä ja traumaattisista oireista.
Kuinka trauma meihin vaikuttaa?
Trauma vaikuttaa ihmiseen monin eri tavoin. Traumaattinen kokemus vie pohjan turvallisuuden tunteeltamme ja murentaa kokemuksemme luottamuksesta. Traumatisoitunut ihminen on jatkuvasti varuillaan, silloinkin kun todellista vaaraa ei ole. Traumaoireet vaikuttavat sekä psyykeen, että kehoon. Trauman kokenut voi elää traumaa uudelleen toistuvina muistikuvina, tuntemuksina tai unina. Traumakokemus vaikuttaa usein vireystilan säätelyyn, niin, että ihminen kokee ali- tai ylivireyttä ja sopivan vireystilan ”ikkunaa” on vaikea ylläpitää. Tällaiset säätelyn vaikeudet vaikuttavat haitallisesti arjessa jaksamiseen ja esimerkiksi opinnoissa tai työharjoittelussa selviytymiseen.
Traumatisoitunut ihminen pyrkii löytämään hallinnan tunnetta elämässä välttämällä asioita ja tilanteita, jotka muistuttavat häntä traumasta. Tällainen välttely kaventaa traumatisoituneen elämänpiiriä ja mahdollisuuksia. Esimerkkinä tästä opiskelija, joka välttelee esiintymistilanteita jouduttuaan aiemmin kiusatuksi. Toimimalla näin, opiskelija kyllä välttää ikävän tilanteen, mutta menettää myös samalla mahdollisen onnistumisen kokemuksen.
Trauman kokeminen voi vaikuttaa myös ihmisen tapaan olla vuorovaikutuksessa muihin vaikeuttaen merkityksellisten ihmissuhteiden luomista ja ylläpitämistä. Kyky kokea ja ilmaista tunteita voi myös kärsiä. Opiskelijan voi esimerkiksi olla vaikeaa luoda kontakteja opiskeluyhteisössään, taikka löytää sopivaa seurustelukumppania. Traumatisoitunut opiskelija voi myös hakea hallinnan ja merkityksen tunnetta elämään haitallisten addiktioiden kautta. Juhliminen ei aina tarkoitakaan pelkkää hauskanpitoa, vaan toimii samalla hyvänä syynä käyttää päihteitä.
Opinnoissa trauma voi oireilla esimerkiksi keskittymisen ja muistamisen vaikeutena taikka vaikeuksina säädellä omaa vireystilaa tai tunteitaan. Opintoihin liittyvät stressaavat tilanteet saattavat luoda ahdistuksen ja paniikin tunteita tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Opiskelijan sisäinen puhe saattaa olla hyvin negatiivista ja opinnot vaikuttavat joskus jopa enemmän uhalta kuin mahdollisuudelta. Traumaoireileva opiskelija on suuressa riskissä uupua ilman asianmukaista apua.
Kuka traumatisoituu
Trauman syntyminen ei ole millään tavalla automaatio. Sama tilanne voi aiheuttaa toiselle yksilölle trauman ja toiselle ei. Samakin yksilö voi toisessa elämänvaiheessa selvitä vakavasta tilanteesta traumatisoitumatta ja taas toisessa tilanteessa ei. Traumoista selviytymiseen vaikuttaa mm. varhaisen kiintymyssuhteen laatu. Turvallisessa kiintymyssuhteessa kasvaneet ihmiset ovat saaneet paremmat eväät käsitellä tulevia järkyttäviä tapahtumia kuin yksilöt, jotka taustansa pohjalta tulkitsevat maailman uhkaavana ja pahimmillaan kärsivät parhaillaankin traumaattisesta stressistä.
Tässä kuvaan astuu resilienssin käsite. Resilienssi tarkoittaa psyykkistä palautumiskykyä. Tätä palautumiskykyä muovaavat yksilön psyykkinen ja fyysinen kehitysvaihe, yksilölliset ominaisuudet, ympäristön tuki taikka sen puute sekä yksilön aiemmat kokemukset. Hyvä uutinen on se, että resilienssin määrä ei ole vakio, vaan sitä voi kehittää. On tärkeää, että yksilöllä on mahdollisuus päästä hyödyntämään ja kehittämään omia voimavarojaan ja vahvuuksiaan, pyrkiä positiiviseen vuorovaikutukseen ympäristön kanssa, huolehtia itsestään ja löytää mahdollisuuksia palautua haastavista tilanteista ja elämänvaiheista. Resilienssi voi vahvistua vastoinkäymisistä selviämisen kautta. Resilienssin vahvistumiselle merkityksellistä on myös suotuisa ympäristö, joka mahdollistaa haastavista tilanteista selviämisen, eikä jätä yksilöä yksin selviytymään. Kannatteleva, onnistumisen ja yhdessä tekemisen kokemuksia tarjoava yhteisö, kuten oppilaitos, voi olla avainasemassa myös opiskelijan resilienssin kehittymiselle ja vahvistumiselle.
Minulla on trauma – mitä voin tehdä?
Traumatutkimuksen ja hoidon yksi pioneereista Peter Levine kertoo, että ”Psykologia tieteenä on perinteisesti lähestynyt traumaa siitä näkökulmasta, kuinka se vaikuttaa mieleen. Tämä on kuitenkin vain puoli tarinaa ja riittämätön lähestymistapa. Jos emme lähesty kehoa ja mieltä yhtenäisenä yksikkönä, emme voi syvällisesti ymmärtää ja parantaa traumaa” (Kun tiikeri herää, eli ”Waking the Tiger – Healing trauma). Traumaattisia tapahtumia on lähes mahdotonta kuvailla sanoin, ne ovat pikemminkin erilaisia aistimuksia – kuvia, hajuja, ääniä ja tuntemuksia joita voi olla vaikeaa asettaa loogiseen tapahtuma-, tai aikajärjestykseen. Itseään voi kuitenkin havainnoida ja elämäntarinaansa rakentaa kehollisten viestien ja aistimusten kautta, jolloin traumasta parantuminen voi alkaa. Tässä prosessissa olennaista on päästä työskentelemään traumaan perehtyneen ammattilaisen kanssa turvallisessa, luottavaisessa ilmapiirissä.
Traumaa voi työstää monenlaisessa terapeuttisessa ja kehollisessa viitekehyksessä. Tutkittu ja turvallinen työskentelymenetelmä on tärkeä, mutta vähintään yhtä tärkeä tekijä on hyvä yhteys terapeutin ja asiakkaan välillä. Tärkeintä on myöntää itselleen, että tarvitsee apua. Sen jälkeen täytyy vielä rohkaistua ja ottaa ensimmäinen askel omien kokemusten kanssa työskentelyn aloittamiseksi. Joskus opintopsykologi on se ammattilainen, jolle opiskelija kokemuksistaan ensi kertaa avautuu. Yhdessä opintopsykologin kanssa opiskelija voi pohtia minkälaisesta avusta terveydenhuollon piirissä hän parhaiten hyötyisi. Usein päädytään suosittelemaan hakeutumista terapiaan. Terapia vaatii aikaa ja resursseja, mutta on valtava satsaus omaan hyvinvointiin ja parempaan tulevaisuuteen.
“We repeat what we don´t repair” C. Langley Obaugh
Kirjallisuutta ja linkkejä:
