Työelämän osaamisvaatimukset muuttuvat nopealla tahdilla. Mikrokurssit voivat tarjota joustavia ja modulaarisia ratkaisuja näihin yritysten ja työntekijöiden tietojen, taitojen ja osaamisen kehittämisen tarpeisiin. Mutta miltä mikrokurssien rakentaminen näyttää korkeakoulun näkökulmasta ja millaiset kysymykset vaativat vielä ratkaisua?
Pienet osaamiskokonaisuudet ja mikrokurssit mahdollistavat osaamisen kehittämisen nopeasti ja joustavasti
Kuva: Andrea Piacquadio / Pexels
Työelämässä tarvittavat osaamisvaatimukset muuttuvat nopeasti. Yhä useamman työikäisen on päivitettävä tietojaan, taitojaan ja osaamistaan, jotta tutkinnosta saadun koulutuksen ja nopeasti muuttuvien työmarkkinoiden välinen osaamiskuilu pienenee. Työelämän tehtäväprofiilien ja osaamisvaatimusten muutoksiin ovat vaikuttaneet viimevuosien aikana erityisesti yhteiskunnan digitaalinen muutos ja vihreän siirtymän tavoitteet. (Euroopan neuvoston suositus 6/2022/EU, 10.)
Muutokset ovat vaikuttaneet vahvasti myös pk-yrityksiin, joiden tulisi osata luoda uusia palveluja ja tuotteita muuttuva toimintaympäristö sekä digitalisaatio ja ilmastotavoitteet huomioiden. Tämä kaikki vaatii uudenlaista osaamista, jota yrityksistä ei välttämättä tällä hetkellä vielä löydy. Näihin tarpeisiin on pyritty vastaamaan pienten osaamiskokonaisuuksien ja mikrokurssien avulla. Niiden tavoitteena on mahdollistaa tietojen, taitojen ja osaamisen joustavan hankkimisen sekä nopean päivittämisen yhteiskunnan ja työmarkkinoiden muuttuvat osaamistarpeet huomioiden.
Mitä pienet osaamiskokonaisuudet ja mikrokurssit oikeastaan ovat?
Pieniin osaamiskokonaisuuksiin liittyvä määrittelytyö on ollut vastikään tekeillä EU:nkin tasolla. Vuosien 2020 ja 2021 aikana komissio on kerännyt sidosryhmien näkemyksiä pienistä osaamiskokonaisuuksista ja mikrokursseista. Yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan tarpeesta ollaan oltu samaa mieltä ja EU:n tavoitteena on ollut tarjota määritelmä kaikille koulutussektorin, työelämän ja vapaan sivistystoimen toimijalle, jotka mikrokursseja tuottavat. Mikrokurssien alustavasta määritelmästä, laadunvarmistuksesta ja joustavuudesta sekä mikrokurssien roolista on kuitenkin ollut erilaisia näkökulmia ja kilpailevia intressejä. (Euroopan neuvoston suositus 12/2021/EU, 7.) Tehdyn määrittelytyön pohjalta kesällä 2022 julkaistiin EU:n neuvoston asiakirja, johon on nyt koottu pienten osaamiskokonaisuuksien määrittelyyn ja käytännön toteuttamiseen liittyviä ohjeita sekä kirjattu myös korkeakouluja koskevia suosituksia (Neuvoston suositus 6/2022/EU).
Suomalaisessa kontekstissa mikrokurssien kehittämistyöhön on liittynyt myös kieleen ja terminologiaan liittyviä kysymyksiä. Esimerkiksi EU:n päätöslauselman suomennetuissa varhaisimmissa asiakirjoissa englanninkielinen termi “micro-credentials” on suomennettu mikrotutkinnoiksi. Tässä muodossa sana tutkinto on aiheuttanut hämmennystä, koska mikrokurssit itsessään eivät tuota tutkintoa. OKM:n työryhmä on ratkonut suomenkieliseen käsitteen määrittelyyn liittyviä kysymyksiä, jonka johdosta uusimmissa suomenkielisissä EU-asiakirjoissa puhutaan pienistä osaamiskokonaisuuksista. (Verkostoitumistapaaminen mikrokurssien äärellä, 2022.) Operationaalisen tason toimijoiden puheessa käytetään myös sanaa mikrokurssit, mikä kertonee edelleen siitä, että olemme uuden ja vielä vakiintumattoman aiheen äärellä.
Pienet osaamiskokonaisuudet ja mikrokurssit ovat ajankohtainen aihe myös paraikaa tehtävän korkeakoulujen jatkuvan oppimisen strategian päivittämisen näkökulmasta. Siinä pienten osaamiskokonaisuuksien rooli tulee olemaan entistä suurempi. (OKM, 2022). Pienet osaamiskokonaisuudet nähdään myös keskeisessä asemassa EU-tasolla. Vuoteen 2030 tullessa tavoitteena on, että vuosittain 60 prosenttia työikäisistä aikuisista osallistuu koulutuksiin ja oman osaamisensa kehittämiseen (Euroopan komissio 2021, 3). Euroopan unionin neuvosto on kehottanut päätöslauselmassaan myös korkeakouluja tutkimaan pienten osaamiskokonaisuuksien käsitettä sekä käyttömahdollisuuksia. Joustavien ja modulaaristen oppimismahdollisuuksien ja tarjonnan kautta korkeakoulut voisivat laajentaa oppimismahdollisuuksia ja vahvistaa näin rooliaan jatkuvan oppimisen tukemisessa. (Euroopan neuvoston suositus 12/2021/EU, 3-4.)
Syyskuun 2022 alussa toteutuneessa, Laurean ja 3UAS4EER-hankkeen koordinoimassa verkostoitumistapaamisessa OKM:n määrittelytyötä tehnyt työryhmä sekä XAMK:n, Savonian ja Laurea-ammattikorkeakoulujen edustajat esittivät ajatuksiaan ja kehittämistyössä saatuja oppeja pieniin osaamiskokonaisuuksiin ja mikrokursseihin liittyen. Aiheesta heräsi myös hyviä kysymyksiä laajuuden määrittelyyn, koherenttiuteen sekä tarjonta-alustaan liittyen: Voidaanko mikrokurssit nähdä samoina kuin MOOC:t? Jos pienet osaamiskokonaisuudet olisivat 1-59op, miten ne eroaisivat jo nykyisestä avoimen korkeakoulun tarjonnasta. Miten mikrokurssit tarkentuvat laajemmiksi koherenteiksi kokonaisuuksiksi? Onko osaamismerkki todiste piensuorituksesta vai jokin muu? Minkä alustan kautta korkeakoulut ovat tarjonneet mikrokursseja? Kokonaisuudessaan verkostoitumistapaaminen ja keskustelussa heränneet kysymykset osoittivat sen, kuinka laajoista ja monivivahteisista lähtökohdista aihetta tulee tarkastella ja että eri konteksteissa tehtävän kehittämistyön, ajatusten ristiinpölyttämisen ja oppien jakamisen on hyvä jatkua edelleen. Tapaamisen esitysmateriaaleihin voi tutustua tarkemmin täällä.
Ovatko pienet osaamiskokonaisuudet tai mikrokurssit laajuudeltaan 1 opintopistettä vai sitäkin vähemmän?
3UAS4EER-hankkeen ja Laurea-ammattikorkeakoulun osatoteutuksessa olemme kehittäneet ja pilotoineet vuoden 2022 alusta lähtien pk-yrittäjille suunnattuja pieniä osaamiskokonaisuuksia ja mikrokursseja. Tavoitteena on ollut luoda yritysten tarpeet huomioivia koulutuskokonaisuuksia, jotka pienten osaamiskokonaisuuksien kautta parantavat pk-yritysten kykyä yhteiskehittää digivihreitä ratkaisuja, suunnitella innovatiivisia julkisia hankintoja sekä lisätä yrittäjyyteen ja yritystoiminnan käynnistämiseen liittyvää osaamista. Samalla osatoteutuksemme kehittämistoimet tukevat Uudenmaanliiton koordinoiman Yrittäjyysvuoden 2021-2022 laajempien tavoitteiden toteutumista.
Yrittäjien osaamistarpeita kartoitettiin haastattelujen avulla. Niistä saatujen tulosten pohjalta saimme käsityksen yrittäjien substanssiosaamisen tarpeista, mutta myös tärkeän huomion siitä, että yrittäjät kokivat yhdeksi suurimmaksi osaamisen kehittämisen haasteekseen ajan puutteen. (Häyrinen, Kaljunen & Julin 2021.) Mikrokursseja rakennettiin palvelumuotoiluun, digitaaliseen markkinointiin, alustatalouteen sekä kestävään kehitykseenkin liittyen. Meiltä puuttui kuitenkin digitaalinen alusta, jossa olisimme pystyneet tarjoamaan sisältöjä joustavasti ajasta ja paikasta riippumattomasti. Tästä syystä päädyimme tarjoamaan sisältöjä Laurea-ammattikorkeakoulun jo olemassa olevan Canvas-oppimisympäristön kautta.
Tehty alustavalinta sekä korkeakoulujen rahoitusmalli ohjasi meitä rakentamaan kurssit yhden opintopisteen laajuisiksi. Suoritetuista opintopisteistä saatu rahoitus auttaa osaltaan pitämään huolta kurssien elinkaaresta, sisältöjen päivittämisestä sekä alustan käyttökustannuksista myös hankkeen loputtua. Valinta antoi meille myös selkeän tavan varmistaa oppijan henkilöllisyys sekä antaa oppijoille suoritusmerkintä korkeakouluille määritellyn ECTS-järjestelmän mukaisesti. Myös EU:n tuoreimmassa suosituksessa korkeakouluja kehotetaan käyttämään ECTS-järjestelmää ja noudattamaan EGF-suosituksia aina kuin mahdollista (European Commission 12/2021/EU).
Yhden opintopisteen suoritus vaatii noin 27 tuntia töitä. Tehtyjen haastattelujen perusteella tämä on monen yrittäjän näkökulmasta kuitenkin liikaa (Häyrinen ym. 2021). Yrittäjät etsivät oppeja usein tiettyihin spesifeihin ja ajankohtaisiin ongelmiin, eivätkä ole välttämättä motivoituneita ”suorittamaan” opintopisteitä. Canvas-oppimisalustan vahva tunnistautuminen, opiskelijatunnusten luonti ja uuden järjestelmän haltuunotto eivät myöskään luoneet otollisimpia lähtökohtia sille, että yrittäjät pääsevät nopeasti tarvitsemansa tiedon äärelle kiireisen arjen ja työn keskellä. Monella saattaisi olla myös tarve päästä nopeasti katsomaan, onko oppisisällöt jotain, mikä on juuri sillä hetkellä liiketoiminnan kehittämisen kannalta oleellista ja mihin kiireisen arjen keskellä todella haluaa priorisoida aikaa. Tästä syystä loimme yhden op:n kurssien pohjalta myös pienemmistä tietopaloista koostuvia kokonaisuuksia. Tästä kehittämisprosessin toisesta vaiheesta on kerrottu tarkemmin artikkelissa ”Vastataanko yrittäjien osaamistarpeisiin pienten tietopalojen vai yhden opintopisteen mikrokurssien avulla?”.
Toimintaympäristöjen erilaiset tarpeet luovat ristiriitoja pienten osaamiskokonaisuuksien ja mikrokurssien kehittämistyöhön
Nykyinen korkeakoulujen suoritus- ja rahoitusmalli, joka ohjaa koulutussisältöjen rakentamista vähintään 1op:n laajuisiksi luo ristiriidan kehittämistyössä tunnistettujen yrittäjien tarpeiden kanssa. Heitä ohjaa rajallinen ajankäyttö sekä modulaarisemmat ja joustavammat osaamisen kehittämisen tarpeet. Lähdemmekö rakentamaan pieniä osaamiskokonaisuuksia korkeakoulujen vai yritysten toimintaympäristön tarpeiden lähtökohdista? Heijasteleeko yrittäjien tarve nopeaan ja joustavaan osaamisen kehittämiseen myös yleisesti työelämän tämän hetken tilannetta? Ja onko meillä tarve kehittää eri osapuolia palveleva uusi tapa tuottaa, tunnistaa ja tunnustaa osaamista? Näiden kysymysten ratkaiseminen vaatii lähitulevaisuudessa lisää käytännön tason tutkimustyötä, eri toimijoiden yhteis- ja kehittämistyötä sekä saatujen oppien ristiinpölyttämistä.
Lähteet:
