Suomessa noin 3000 yritystä ajautuu vuosittain konkurssiin. Jokainen konkurssi vie mukanaan työpaikkoja, keskeyttää omistajanvaihdoksia ja heikentää alueellista elinvoimaa. Etenkin maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla tilanne on erityisen vakava, sillä uusia työpaikkoja ei synny nopeasti ja yhdenkin yrityksen menettäminen voi vaikuttaa koko yhteisöön.
Kuva: jcomp / Freepik
Laurea on juuri käynnistämäisillään Yksityisyrittäjäin Säätiön rahoittamaa hanketta, jossa selvitetään täysin uudenlaista kysymystä suomalaisessa työllisyys- ja yrityspolitiikassa:
Voisiko työttömyysetuutta käyttää aktiivisena pääomana yritysten pelastamiseen – erityisesti tilanteissa, joissa työntekijät voisivat jatkaa kriisiyritysten toimintaa omistajina?
Hanke ei ole lainsäädäntöesityksen valmistelua, vaan ennakkoluulotonta keskustelua ja institutionaalisen valmiuden kartoittamista. Taustalla on kansainvälisesti vakinaistunut Espanjan Sociedad Laboral -malli, jossa työntekijät voivat pääomittaa työttömyysetuutensa ja ostaa kriisiytyvän yrityksen yhdessä, pelastaa työpaikkansa ja jatkaa toimintaa työntekijäomisteisena yrityksenä. Mallia ei ole Suomessa aiemmin systemaattisesti tarkasteltu, eikä työntekijöiden roolia omistajuuden jatkajina ole edes pidetty vaihtoehtona.
Sociedad Laboral -mallin synty ja leviäminen
Yritysmallin juuret ulottuvat 1960‑luvulle Espanjaan, kun Valencian paikallisliikenteestä vastannut yhtiö ajautui konkurssiin. Yli 3 000 työntekijää päätti turvata toimeentulonsa ottamalla yritystoiminnan jatkamisen omiin käsiinsä ja perustamalla työntekijöiden omistaman uuden yhtiön. Ratkaisu pelasti työpaikat ja loi pohjan yritysmuodolle, joka myöhemmin vakiinnutti asemansa osana Espanjan lainsäädäntöä.
Sociedades Laborales ‑mallin ytimessä on työntekijöiden yhteinen omistajuus, jota tuetaan selkeillä julkisilla rahoitusmekanismeilla. Mallin keskeinen väline on capitalización del desempleo, joka mahdollistaa ansiosidonnaisen työttömyysetuuden nostamisen kertasuorituksena ja sen käyttämisen yritystoiminnan jatkamiseen. Varat voidaan ohjata esimerkiksi kriisiytyneen yrityksen osakkeiden hankintaan, toiminnan uudelleen käynnistämiseen tai yrityksen alkuvaiheen sosiaaliturvamaksujen kattamiseen. Järjestely vähentää työntekijöihin kohdistuvaa henkilökohtaista taloudellista riskiä, mikä on lisännyt mallin houkuttelevuutta ja edistänyt omistajuuden laajentumista erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Tuorein Espanjan sosiaalitalouden tilastopäivitys tarjoaa selkeän kuvan työosuuskuntayritysten (Sociedades Laborales) tilanteesta vuonna 2024. CIRIECSTATin ministeriön aineistoon perustuvien lukujen mukaan maassa toimi yhteensä 24 879 osuuskuntaa ja työosuuskuntayritystä ja ne työllistivät yhteensä 382 382 henkilöä. Kokonaismäärästä 18 486 oli osuuskuntia, kun taas 6 393 oli Sociedad Laboral ‑yrityksiä. Työllisyys jakaantui siten, että osuuskunnat työllistivät 330 998 henkilöä, kun taas Sociedad Laboral ‑yrityksissä työskenteli 51 384 henkilöä. (Ciriec espana 2025.)
Sociedad Laboral -mallin keskeiset periaatteet
Sociedad Laboral -mallimahdollistaa sen, että työntekijät voivat ohjata omat etuutensa alkupääomaksi yrityksen ostoon ja uudelleenorganisointiin. Usein työntekijät muodostavat ryhmän, joka hankkii entisen työnantajansa liiketoiminnan esimerkiksi konkurssipesältä ja muuntaa sen Sociedad Laboral ‑rakenteeseen. Kertasuorituksena nostettu työttömyysetuus toimii tällöin henkilökohtaisena sijoituksena työntekijöiden omistamaan yritykseen.
Yritys voi toimia osakeyhtiönä tai rajoitetun vastuun yhtiönä, mutta kummassakin muodossa yli puolet omistuksesta kuuluu pysyville työntekijöille. Yksittäisen työntekijän omistuksen enimmäisosuus on rajoitettu, jotta päätöksenteko jakautuu tasaisesti ja kollektiivinen hallintamalli säilyy.
Kyseisen toimintamallin menestys ei perustu ainoastaan työntekijöiden omistusosuuksiin tai työttömyysetuuden pääomittamiseen. Sen taustalla toimii laaja ekosysteemi, joka tarjoaa sekä taloudellista että operatiivista tukea. Ekosysteemiin kuuluu alueellisia kehitysyhtiöitä, rahoituslaitoksia ja organisaatioita, jotka tarjoavat lainoja, takauksia, neuvontaa ja valmennusta. Näillä toimijoilla on pitkä kokemus työntekijäomisteisten yritysten tukemisesta, ja ne tuntevat erityisesti kriisiyritysten haltuunottoon liittyvät oikeudelliset ja taloudelliset erityispiirteet. Joillakin alueilla tämä tukirakenne on poikkeuksellisen kehittynyt. Esimerkiksi Baskimaassa työntekijäomisteisuus on vakiintunut osaksi alueen taloudellista identiteettiä ja sieltä löytyvät Euroopan tunnetuimmat työosuustoiminnan instituutiot.
Myös Espanjan valtio ja Euroopan unioni tukevat työntekijöiden yritysostoja erilaisilla rahoitusohjelmilla. Näihin voi sisältyä lainoja, yritystukia, takausmekanismeja sekä koulutukseen ja yrityksen uudelleenorganisointiin liittyviä ohjelmia. Näiden rahoituslähteiden ja tukitoimien tarkoitus on varmistaa, että Sociedad Laboral ‑yritykset saavat riittävästi pääomaa ja osaamista alkuvaiheen tarpeisiin, mikä vähentää konkurssiriskiä ja lisää mallin elinkelpoisuutta. Tämän vuoksi työntekijäomisteisen yrityksen synty ei riipu yksin työttömyysetuuden pääomasta vaan se rakentuu monikerroksisen rahoitusjärjestelmän varaan. Tällä rakenteella varmistetaan, että työntekijät eivät jää yksin kantamaan taloudellista riskiä, vaan yhteiskunta toimii kumppanina työpaikkojen säilyttämisessä ja taloudellisen toimeliaisuuden tukemisessa.
Kokonaisuutena Sociedad Laboral voidaan nähdä hybridimallina, joka yhdistää osuuskuntien demokraattisen päätöksenteon ja osakeyhtiöiden pääomarakenteen. Se soveltuu erityisesti tilanteisiin, joissa halutaan turvata yritystoiminnan jatkuvuus, säilyttää osaaminen työyhteisössä ja luoda työntekijöille mahdollisuuksia vaikuttaa yrityksen strategisiin valintoihin.
Espanjan työttömyysturvan rakenne ja sen yrittäjyyttä tukevat kannustimet
Espanjan työttömyysturva on lakisääteinen sosiaalivakuutusjärjestelmä, joka tarjoaa ansiosidonnaisen turvan työsuhteen päättyessä. Etuuden määrä perustuu työntekijän aikaisiin ansioihin. Työttömyyden alussa etuus vastaa 70 prosenttia aiemmasta laskennallisesta ansiosta ja kuuden kuukauden jälkeen tuki tippuu 60 prosenttiin. Tämä vaiheittainen rakenne takaa vahvemman taloudellisen turvan työttömyyden alkuvaiheessa ja lisää työnhaun kannustavuutta etuuden jatkuessa.
Etuuden kesto vaihtelee neljästä kuukaudesta kahteenkymmeneenneljään kuukauteen. Kesto määräytyy aiempien sosiaaliturvamaksujen ja työskentelykuukausien perusteella. Mitä pidempi työura ja mitä suuremmat maksetut maksut, sitä pidempään henkilö on oikeutettu saamaan etuutta.
Työttömyysturvan keskeinen erityispiirre on mahdollisuus nostaa jäljellä oleva etuus kertasuorituksena. Tätä kutsutaan nimellä capitalización del desempleo. Espanjassa käytetään laajasti myös termiä capitalización del paro, joka tarkoittaa samaa ilmiötä kuin muodollisempi capitalización del desempleo. Puhekielisempi paro esiintyy esimerkiksi Espanjan valtion työllisyyspalvelun (Servicio Público de Empleo Estatal, SEPE) (https://www.sepe.es) ohjeistuksissa sekä lain 20/2007 yhteydessä, joissa termiä käytetään käytännössä synonyymina virallisemman ilmauksen rinnalla.
Kertasuoritus on mahdollista, kun etuutta on jäljellä vähintään kolme kuukautta. Se voidaan kohdentaa oman yritystoiminnan käynnistämiseen, osakkuuden hankkimiseen työntekijöiden kollektiivisesti omistamassa yrityksessä tai yrittäjätoiminnan alkuvaiheen sosiaaliturvamaksuihin. Suurimmillaan kertasuoritus voi vastata koko jäljellä olevaa etuusaikaa, tarvittaessa jopa 24 kuukauden edestä.
Kertasuoritusjärjestelmä on suunniteltu yrittäjyyden helpottamiseksi, mutta siihen liittyy myös valvontaa. Varat tulee käyttää hyväksyttyihin kuluihin ja toiminta on aloitettava määräajassa. Jos yritystoiminta epäonnistuu tai Sociedad Laboral ajautuu konkurssiin, kertasuoritusta ei yleensä vaadita takaisin, kunhan varat on käytetty sääntöjen mukaisesti. Vastuu syntyy vain tilanteissa, joissa varoja on käytetty väärin tai toimintaa ei aloiteta.
Espanjan työttömyysturvajärjestelmä muodostaa näin kokonaisuuden, joka tukee sekä työnhaun jatkuvuutta että yrittäjyyden mahdollisuuksia. Capitalización‑järjestelmä ja Sociedad Laboral täydentävät toisiaan. Toinen tarjoaa taloudellisen turvan ja pääomituksen lähteen ja toinen rakenteen, joka mahdollistaa työntekijöiden kollektiivisen omistajuuden ja yritystoiminnan jatkamisen myös kriisitilanteissa.
Työttömyysetuuden pääomittamisen mahdollisuudet Euroopassa
Euroopassa useiden maiden työntekijäomisteisia yritysmalleja on kehitetty osin Espanjan Sociedad Laboral ‑mallin pohjalta. Tätä nykyä Italia ja Ranska sijoittuvat Espanjan ohella Euroopan merkittävimpien työntekijöiden yritysostojen (Workers’ Buyouts, WBO) mallimaiksi. Italiassa Legge Marcora ‑järjestelmä on rakennettu nimenomaan kriisiyritysten pelastamiseen, jolloin työntekijät voivat ostaa konkurssiin ajautuvan yrityksen ja jatkaa sitä osuuskuntana valtion rahoituksen tukemana, kun taas Ranskassa SCOP‑malli toimii laajempana työntekijäomisteisen yrityksen muotona, jota hyödynnetään sekä kriisiyritysten WBO‑ratkaisuissa että suunnitelluissa omistajasiirtymissä alueellisten osuuskuntarahastojen tukemana.
Näiden kokemusten pohjalta Euroopan Unioni pyrkii parhaillaan vahvistamaan työntekijöiden yritysostoja myös muissa jäsenmaissa REWIND‑hankkeen kautta, joka edistää WBO‑ratkaisuja, rakentaa osaamista ja tarjoaa suosituksia lainsäädäntö‑ ja rahoituskehysten kehittämiseen.
Työttömyysetuudet osana omistajuuden ja yrittäjyyden mahdollisuuksia Suomessa
Suomessa työttömyysetuudet toimivat edelleen passiivisina tulonsiirtoina, eikä työttömyysetuutta ole koskaan tarkasteltu mahdollisena investointipääomana. Käsillä olevan hankkeen painopiste ei ole mallin puolesta tai sitä vastaan argumentoinnissa, vaan siinä, mitä suomalainen järjestelmä ylipäätään mahdollistaisi — ja millaisin edellytyksin. Hanke auttaa ymmärtämään, onko Suomessa minkäänlaista institutionaalista tilaa mekanismille, joka yhdistäisi työllisyys-, yrittäjyys- ja omistajuuspolitiikan aivan uudenlaisella tavalla.
Hankkeessa tarkastellaan kolmea keskeistä kysymystä:
- Miten suomalaiset organisaatiot suhtautuvat ajatukseen työttömyysetuuden pääomittamisesta, ja millaisia ensireaktioita se herättää?
- Nähdäänkö mallissa enemmän riskejä vai mahdollisuuksia, kun sitä arvioidaan työmarkkinoiden ja yritystoiminnan jatkuvuuden näkökulmista?
- Millaisin ehdoin rajattu ja hallittu kokeilu voisi tulevaisuudessa olla toteutettavissa, mikäli poliittista tahtoa löytyisi?
Näihin kysymyksiin ei voida vastata ilman niitä toimijoita, joilla on keskeinen rooli nykyjärjestelmän eri osissa. Siksi selvitys rakentuu syvällisille keskusteluille työttömyyskassojen edustajien, valtion asiantuntijoiden sekä kuntien ja työllisyysalueiden elinvoima‑ ja työllisyystoimijoiden kanssa. Jokaisesta ryhmästä haastatellaan useita asiantuntijoita, jotta näkökulma muodostuu mahdollisimman laajaksi ja tasapainoiseksi.
Lähteet
