Vankilaturvallisuuden näkökulmasta Kansallisessa dialogissa tuotiin esille vankilaturvallisuuden näkökulmasta toimivat käytänteet yhteistyötahojen kanssa. Lisäksi prosessien selkeyttäminen ja läpinäkyvyys ovat keskeisiä luottamuksen rakentamisessa ja turvallisuuden parantamisessa vankiloissa.
Kuva: Ye Jinghan / Unsplash
Tässä artikkelisarjassa käsittelemme vankilaturvallisuuden ajankohtaisia teemoja, jotka nousivat esiin toukokuussa järjestetyssä Kansallisessa dialogissa. Sarjan edellisessä osassa tarkastelimme dialogissa esille tulleina teemoina vankilasulkuja ja henkilökunnan vuorovaikutustapoja sekä niiden vaikutusta turvallisuuteen. Nyt tarkastelemme turvallisuuden näkökulmasta dialogissa esille tulleita muita teemoja, jotka liittyivät sidosryhmien rooliin ja erilaisten vankeusaikaisten prosessien hitauteen. Kansallisessa dialogissa oli mukana monipuolinen joukko keskustelijoita, jotka tarkastelivat vankilaturvallisuutta eri konteksteista käsin. Mukana oli Rikosseuraamuslaitoksen työntekijä, vankien kanssa yhteistyötä tekevien järjestöjen edustajia, entisiä vankeja ja vangin omainen. Osallistujien näkökulmat avasivat mahdollisuuksia tarkastella turvallisuuskysymyksiä monipuolisesti.
Sidosryhmät voivat vahvistaa vankien luottamusta vankilaviranomaisia kohtaan
Eräs keskusteluun osallistunut järjestötoimija toi esille, miten vankilayhteistyössä toimivien tahojen on tärkeää olla vahvistamassa vankien luottamusta vankilatyöntekijöitä kohtaan. Kun järjestötoimijat ja muut ulkopuoliset toimijat luovat ammatillisia suhteita vankeihin, nämä voivat toimia siltoina vankien ja vankilatyöntekijöiden välillä. Nuorten parissa toimivan tahon edustaja toi esille, että yhteistyökumppanit voivat olla vahvistamassa ja luomassa sellaista todellisuutta, jossa nuoria tuetaan luottamaan nuorten osaston työntekijöihin. On nuorten muutostyöskentelyn onnistumisen kannalta erityisen tärkeää, että he voivat oppia luottamaan osastonsa työntekijöihin.
Keskustelussa tuotiin esille, että johdonmukainen ja yhtenäinen tuki voi lisätä vankien luottamusta sekä vankilatyöntekijöihin, että koko kuntoutusprosessiin. Tämä edellyttää sitä, että yhteistyötahot kommunikoivat ja koordinoivat toimintaansa, jotta voidaan välttää ristiriitaisia viestejä ja toimintatapoja, jotka osaltaan saattaisivat heikentää vankien luottamusta prosesseja kohtaan. Vankilan kanssa tehtävässä yhteistyössä oli koettu myös erilaisia haasteita. Esimerkiksi eräs järjestö ei pystynyt toteuttamaan suunnitellusti vangeille suunnattuja ryhmätoimintoja, koska turvallisuusselvityksien tekeminen laitoksen ulkopuolisista työntekijöistä oli kestänyt yli vuoden. Tutkintavankien kohdalla yhteistyötä hankaloittivat dialogiin osallistuneiden mukaan erilaiset laitossijoittelut, joista ei ole ollut ennakolta tietoa. Nämä kaikki vaikuttavat luottamuksen rakentamiseen kielteisesti työntekijöiden ja vankien välillä.
Vankiloiden hitaat prosessit vaikeuttavat luottamuksen rakentamista ja yhteistyötä
Keskustelussa vangin äiti toi esille, että etenkin epämääräisen pitkiksi venyvät erilaisten anomuksien käsittelyprosessit eri asioissa lisäävät vankien epäluottamusta virkamiehiä ja koko yhteiskuntaa kohtaan. Keskustelussa nostettiin esille, että erilaiset salaiset syyt ja epäselvät päätökset eivät edusta hyvää hallintoa ja voivat heikentää vankien luottamusta järjestelmään. Vangin tulisi aina tietää, miksi tiettyjä päätöksiä tehdään, erityisesti silloin, kun ne vaikuttavat hänen mahdollisuuksiinsa siirtyä avolaitokseen tai ylläpitää perhesuhteita. Läpinäkyvä ja oikeudenmukainen hallinto vahvistaa vankien luottamusta ja sitoutumista kuntoutusprosessiin sekä luottamusta auktoriteetteja ja yhteiskuntaa kohtaan.
Entinen vanki toi esille, että luottamuksen merkitys korostuu, kun toimitaan järjestäytyneestä rikollisuudesta irtaantujien kanssa. Irtaantujien on tärkeää pystyä luottamaan siihen, että heidän toimintansa johtaa tiettyihin päämääriin. On erityisen tärkeää, että työntekijät pitävät lupauksensa ja vanki voi luottaa siihen, että oman osuutensa hoitamalla asiat etenevät suunnitellusti. Keskustelussa nostettiin myös esille, ettei rikollisuudesta irrottautuminen ole kaikissa tapauksissa mahdollista siten kuin olemme ehkä tottuneet irtaantumisen prosesseja ja vaiheita tarkastelemaan. Toisin sanoen onkin tärkeää tunnistaa irtaantumisen prosessiin liittyviä erilaisia yksilöllisiä ja kulttuurisia tekijöitä. Nämä asiat voivat tulla esille, kun työskennellään henkilöiden kanssa, jotka irtaantuvat katujengeistä tai moottoripyöräjengeistä.
Lopuksi
Sidosryhmät voivat vahvistaa vankien luottamusta vankilaviranomaisia kohtaan ja parantaa näin vankien kuntoutumismahdollisuuksia. Yhteistyötä tekevien tahojen ammatilliset suhteet vankeihin voivat toimia siltoina myös vankien ja vankilatyöntekijöiden välillä. Erityisesti nuorten kohdalla on tärkeää, että yhteistyökumppanit luovat sellaista yhteistyötä, jossa nuoret voivat oppia luottamaan osaston työntekijöihin. Tämä edellyttää kuitenkin tiivistä kommunikointia, jotta voidaan välttää ristiriitaisia viestejä ja toimintatapoja.
Vankiloiden hitaat prosessit vaikeuttavat luottamuksen rakentamista ja vaikeuttavat vankiloiden kanssa tehtävää yhteistyötä. Esimerkiksi pitkittyneet anomusten käsittelyprosessit ja epäselvät päätökset voivat lisätä vankien epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Läpinäkyvä ja oikeudenmukainen päätöksenteko puolestaan vahvistaa vankien luottamusta auktoriteetteja ja pitkällä aikavälillä koko yhteiskuntaa kohtaan.
Artikkelisarjan viimeisessä osassa tarkastelemme yhteisöllisyyttä ja osallistumista turvallisuuden ja luottamuksen näkökulmista.
Mikä hanke?
VoimaProfi-hanke tuottaa ratkaisuja sosiaalisen syrjäytymisen ja eriarvoistumisen haasteisiin tutkien ja kehittäen. Kirjoittajat ovat toimineet projektitutkijoina yhdessä hankkeen osatutkimuksessa, joista on tutkittu rikostaustaisten kokemusasiantuntijoiden ammatillista kehitystä.
Lähteet
