Helmikuussa 2026 järjestetty seitsemäs kansallinen näyttöön perustuvan toiminnan symposiumi kokosi asiantuntijat pohtimaan, miten tutkimusnäyttö saadaan tehokkaasti osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon arkea. Kaksipäiväinen tapahtuma tarjosi ajankohtaista tietoa näyttöön perustuvan hoitotyön toteutumisesta, sen kehittämistarpeista sekä vaikuttavuuden arvioinnista. Artikkelissa nostetaan esiin symposiumin keskeisimpiä aiheita ja pohditaan niitä ammattikorkeakoulun näkökulmasta.

Symposiumista

Kansallinen näyttöön perustuvan toiminnan symposiumi on joka toinen vuosi Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus), HUS:n ja Suomen JBI (Joanna Briggs Institute) yhteistyökeskuksen yhdessä järjestämä tapahtuma, joka kerää yhteen laajasti sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita. Symposiumin teemana oli ”Näytöstä käytäntöön johtamisella, osaamisella ja asiantuntijuudella”. Kahden päivän aikana osallistujat pääsivät seuraamaan useiden symposiumiin kutsuttujen asiantuntijoiden esityksiä, joissa teemaa lähestyttiin eri näkökulmista. Lisäksi esillä oli postereita, joissa esiteltiin näyttöön perustuvaa toimintaa edistäviä kehittämishankkeita- ja töitä. Laureasta esillä oli Mika Alastalon ja Sari Räisäsen posteri, jossa kuvattiin näyttöön perustuvan hoitotyön edistämistä hoitotyön kliinisen asiantuntijuuden YAMK-koulutuksessa. Myös Laurean koordinoimasta JOUSI-hankkeesta oli posteri esillä.

Näyttöön perustuvan toiminnan toteutuminen

Terveydenhuollossa näytöllä tarkoitetaan parasta saatavilla olevaa tietoa eli ajantasaista, järjestelmällisesti kootun ja kriittisesti arvioidun tutkimustiedon tiivistelmää. Tutkimustiedon puuttuessa parasta näyttöä voi edustaa myös asiantuntijoiden yhteisymmärrys tarkastelun kohteena olevasta ilmiöstä. Vastaavasti näyttöön perustuva toiminta tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon päätökset ja toiminta perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan tietoon. Potilaiden ja asiakkaiden hoidossa toteutuu näyttöön perustuva päätöksenteko, kun hoitotyöntekijä yhdistää tutkimusnäytön ja yhtenäiset käytännöt asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin sekä toimintaympäristön erityispiirteisiin, hyödyntäen omaa asiantuntemustaan. (Hotus 2026a.)

Symposiumin alkajaisiksi perehdyttiin siihen, kuinka näyttöön perustuva hoitotyö Suomessa toteutuu. Hotuksen vanhempi tutkija Johanna Nyman esitteli tuloksia vuonna 2024 toteutetusta hoitotyön ammattilaisille, asiantuntijoille ja johtajille kohdennetusta kyselytutkimuksesta, joka on toteutettu myös vuosina 2021 ja 2018. Näyttöön perustuvan hoitotyön toteutuminen arvioitiin vuonna 2024 hieman paremmaksi kuin aiemmin, mutta alle puolet vastaajista piti toteutumista hyvänä. Suurimmat kehittämistarpeet liittyvät näyttöön perustuvan toiminnan tukirakenteisiin, joita tulee edelleen vahvistaa. Johto, asiantuntijat ja kliiniset työntekijät arvioivat tilanteen eri tavoin, ja erityisesti lähi- ja perushoitajille näyttöön perustuva toiminta on yhä vieraampaa. Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto ja yliopistosairaalat saivat myönteisimpiä arvioita, ja Hotus-hoitosuositusten tunnettuus oli noussut kaikissa ryhmissä. (Hotus 2025.)

Koulutuksen rooli näyttöön perustuvan toiminnan edistämisessä

Näyttöön perustuvan hoitotyön toteutumisessa on siis tapahtunut edistystä, mutta edelleen työtä on tehtävänä. Siinä myös ammattikorkeakouluilla on keskeinen rooli. Näyttöön perustuvan hoitotyön edellytys on, että jokaisella valmistuvalla sairaanhoitajalla ja terveydenhoitajalla on riittävä osaaminen näyttöön perustuvasta toiminnasta. Näyttöön perustuva päätöksenteko ja kehittäminen onkin yksi keskeinen osaamisalue 2024-2025 päivitetyissä sairaanhoitajan ydinosaamisen osaamisvaatimuksissa (Laurea 2026). Hoitotyön koulutuksen opetus- ja toteutussuunnitelmissa on tärkeää varmistaa, että osaamisvaatimus toteutuu ja, että näyttöön perustuva toiminta on integroitu kiinteästi kaikkiin opintoihin. Näyttöön perustuva toiminta ei ole erillinen elementti tai toiminto hoitotyössä, vaan näytön tulisi ohjata päätöksentekoa päivittäisessä hoitotyössä. Opetuksen tulisi perustua tuoreimpaan tutkimusnäyttöön, mikä voi olla hektisessä opettajan työssä haaste. Onkin järkevää hyödyntää opetuksessa hoitosuosituksiksi tiivistettyä näyttöä, kuten Hotus-hoitosuosituksia® (Hotus 2026b) ja JBI Best Practices-suosituksia (JBI 2026). Hotus julkaisee myös opetukseen hyvin soveltuvia Näyttövinkkejä®, jotka ovat laadukkaiden järjestelmällisten katsausten tiivistelmiä (Hotus 2026c). Näiden tiivistettyä näyttöä edustavien julkaisujen tulisi olla myös luontevia tiedonlähteitä opiskelijoille, jotta he myös jatkossa työssään löytävät niiden äärelle.

Hoitotyön YAMK-koulutuksissa näyttöön perustuvan toiminnan osaamista tulee syventää edelleen ja kohdentaa sitä erityisesti näyttöön perustuvien käytänteiden käyttöönottoon ja vakiinnuttamiseen (esim. Alastalo 2024). YAMK-tutkinnon suorittaneiden hoitotyön asiantuntijoiden osaamista tulisi hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa tehokkaammin, sillä näyttöön perustuvan toiminnan tukirakenteisiin kuuluu näyttöä tukevat asiantuntijaroolit (Hotus 2026d). Juuri tukirakenteisiin kohdentui suurin kehittämistarve Hotuksen kyselyn mukaan.  

Vaikuttavuus terveydenhuollossa

Vaikuttavuus ja vaikuttavuusperusteinen terveydenhuolto (value-based healthcare, esim. Pitkänen, Torkki, Tolkki, Valtakari & Leskelä 2020) oli näyttöön perustuvan toiminnan ohella keskeinen teema useissa esityksissä. Näyttöön perustuva toiminta ja vaikuttavuus terveydenhuollossa ovatkin tiiviisti toisiinsa linkittyneitä, sillä näyttöön perustuva hoito on nimenomaan vaikuttavaksi todistettua.

Paulus Torkki Helsingin yliopistosta avasi puheenvuorossaan vaikuttavuuden arvioinnin näkökulmia. Vaikuttavuudella tarkoitetaan hoidon tuottamaa terveyshyötyä, ja meidän sosiaali- ja terveyspalveluiden tulisikin niukkenevien resurssien myötä kohdentaa palvelut ja toimenpiteet siten, että ne tuottavat mahdollisimman paljon terveyshyötyä. Vaikuttavuuden arviointi ei toki ole aivan yksinkertaista varsinkaan todellisessa terveydenhuollon arjessa, jossa hoitointerventiot eivät ehkä tuotakaan aivan vastaavia tuloksia kuin tutkimuksessa satunnaistetuissa kontrolloiduissa kokeissa. Nykyään puhutaankin entistä enemmän arkivaikuttavuudesta, jossa keskeistä on hoidosta dokumentoidun tiedon tehokas hyödyntäminen ja tulosten vertailu muiden organisaatioiden kanssa (Malmivaara 2022). Vaikuttavuuteen kytkeytyy näin ollen vahvasti tietojohtaminen. Torkki korosti esityksessään myös arkivaikuttavuuden arviointia yli yksittäisten hoitopolkujen sekä segmentointia vaikuttavuuden arvioinnissa. Segmentoinnilla tarkoitetaan vaikuttavuuden arviointia asiakas- tai potilasryhmittäin. Vaikuttavuustavoitteet tulisi tunnistaa ryhmittäin. Esimerkiksi terveillä ja hyvinvoivilla tavoitteena on terveyden ja hyvinvoinnin säilyminen, kun taas useita palveluntarpeita omaavalla henkilöllä tavoitteena voi olla toimintakyvyn ylläpito. Kuulostaa jopa itsestään selvältä, mutta erilaisia tarpeita ja tavoitteita ei vaikuttavuuden arvioinnissa olla osattu täysin tunnistaa.

Viime aikoina on ollut esillä myös vähähyötyiset hoidot, joista asiakkaat tai potilaat eivät hyödy tai, jotka voivat olla heille jopa haitaksi. Näytön lisääntyessä osa vakiintuneistakin hoitotoimenpiteistä voidaan todeta vähähyötyiseksi ja niitä tulee aktiivisesti de-implementoida eli poistaa käytöstä. Se edellyttää suunnitelmallista toimintaa, kuten näyttöön perustuvien käytänteiden käyttöönottokin. (Raudasoja 2025.) Vähähyötyisiä hoitoja on tarkasteltu pääasiassa lääketieteen näkökulmasta, mutta yhtä lailla olisi tärkeää selvittää hoitotyön interventioiden vaikuttavuutta, jotta ne voidaan suunnata oikein resurssiviisaasti ja asiakkaalle tai potilaalle terveyttä ja hyvinvointia tuottaen. Ammattikorkeakoulusta valmistuvilla terveysalan ammattilaisilla tulisikin olla perusymmärrys hoidon vaikuttavuudesta ja kyky tarkastella totuttuja käytänteitä kriittisesti. YAMK-opinnoissa vaikuttavuuden arviointia voidaan edelleen syventää ja kytkeä se hoitotyön näyttöön perustuvaan kehittämiseen.

Lopuksi

Symposiumiin osallistuminen tarjosi oivallisen mahdollisuuden päivittää omia tietoja näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisestä. Oppeja ja näkökulmia tarttui mukaan opetukseen ja hanketyöhön hyödynnettäväksi huomattavasti enemmän kuin artikkelissa on mahdollista esitellä. Voinkin lämpimästi suositella seuraavaan symposiumiin osallistumista terveysalan AMK- ja YAMK-koulutuksissa toimiville opettajille sekä TKI-asiantuntijoille. Omia kehittämishankkeita kannattaa myös rohkeasti tarjota postereiksi, jotta ammattikorkeakoulussa tehtävä arvokas kehittämistyö saa näkyvyyttä.

Erityisesti symposiumissa ilahdutti Näytöllä tuloksiin-kilpailussa palkitut kehittämisteot. Työyhteisöissä oli tunnistettu erilaisia arjen haasteita, joihin oli lähdetty hakemaan näyttöön perustuvia ratkaisuja. Palkitut teot kohdentuivat vahvasti potilasturvallisuuden ja hoidon laadun parantamiseen, ja niissä kliinistä hoitotyötä tekevillä hoitajilla ja heitä lähellä työskentelevillä hoitotyön asiantuntijoilla oli keskeinen rooli. Toivottavasti me ammattikorkeakouluissa pystymme kouluttamaan ammattilaisia ja asiantuntijoita, jotka tulevissa työtehtävissään osaavat tunnistaa kehittämistarpeita ja hakea niihin ratkaisuja – ja ehkä voittavat palkintojakin.

Lähteet

• Alastalo, M. 2024. Näyttö käyttöön YAMK-opiskelijoiden toimesta. Laurea Journal. Viitattu 17.3.2026.
• Hoitotyön tutkimussäätiö, Hotus. 2025. Näyttöön perustuvan hoitotyön ja sitä tukevien tekijöiden toteutuminen Suomessa 2024. Hotus-raportti 1/2025. Viitattu 17.3.2026.
• Hoitotyön tutkimussäätiö, Hotus. 2026a. Näyttöön perustuva terveydenhuolto. Viitattu 17.3.2026.
• Hoitotyön tutkimussäätiö, Hotus. 2026b. Hotus-hoitosuositukset®. Viitattu 17.3.2026.
• Hoitotyön tutkimussäätiö, Hotus. 2026c. Näyttövinkki®. Viitattu 17.3.2026.
• Hoitotyön tutkimussäätiö. 2026d. FinAME-asiantuntijuusmalli™. Viitattu 17.3.2026.
• JBI. 2026. JBI Best Practice. Viitattu 17.3.2026.
• Laurea. 2026. Sairaanhoitajan ydinosaamisen (180 op) osaamisvaatimukset. Viitattu 17.3.2026.
• Malmivaara, A. 2022. Vaikuttavuus sosiaali- ja terveydenhuollossa. Helsinki: Duodecim.
• Pitkänen, L., Torkki, P., Tolkki, H., Valtakari, M., & Leskelä, RL. 2020. Reittiopas vaikuttavuuteen: Vaikuttavuusperustainen ohjaus sote- ja työllisyyspalveluissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:1. Viitattu 17.3.2026.
• Raudasoja, A. 2025. De-implementation of low-value care. Faculty of Medicine, University of Helsinki. Dissertationes Universitatis Helsingiensis  288/2025. Viitattu 17.3.2025.