Neuvola 100 vuotta – Laurea terveydenhoitajien kouluttajana

Teksti | Aretta Kolkki , Lilli Pönkä , Tiina Putkuri

Neuvolatoiminta täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Mannerheimin Lastensuojeluliitto avasi vuonna 1922 Lastenlinnaan neuvonta-aseman, jossa jaettiin tietoa pienten lasten hoidosta. Tavoitteena oli vähentää lapsikuolleisuutta ja edistää lasten terveyttä. Lastenlinna sijaitsi tuolloin Helsingissä Toisella linjalla puutalossa. (Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2017.) Neuvonta-aseman nimi muutettiin myöhemmin helpompaan muotoon neuvolaksi (Larsson 1938). Neuvonta-aseman seurannassa olleiden lasten kuolleisuus oli alle neljä prosenttia, kun muuten lapsikuolleisuus oli Helsingissä tuolloin 6–10 %, mikä kertoo toiminnan vaikuttavuudesta (Larsson 1938).

Terveydenhoitajien koulutuksen historiaa

Pylväsdiagrammi, jossa kerrotaan terveyssisarkurssin kestäneen vuonna 1924 6 kk, terveydenhoitajakoulutuksen nykyisin noin 4 vuotta ja muuntokoulutuksen Laureassa noin yhden vuoden.
Kuvio 1. Terveydenhoitajakoulutus ennen ja nyt. (Putkuri 2022)

Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto perusti vuonna 1921 Lastenlinnaan lastenhoidon opetuslaitoksen. Siellä pidettiin ensimmäinen kuuden kuukauden mittainen kurssi lastenhoitajattarien kouluttamiseksi. Sen jälkeen perustettiin myös neuvonta-asema, jossa koulutettiin sairaanhoitajattaria ja kätilöitä lastenhoidon neuvojiksi neljän kuukauden pituisilla kursseilla. Koulutus muuttui vuonna 1924 kuuden kuukauden pituiseksi terveyssisarkurssiksi, jolle pääsyvaatimuksena oli 2,5-vuotisen sairaanhoitajakoulutuksen suorittaminen ja vähintään vuoden työkokemus (kuvio 1). (Larsson 1938.)

Vuonna 1931 terveydenhuoltokoulutus keskitettiin Valtion terveydenhuolto-opistoon. Lääkintöhallituksen määräyksestä terveyssisar-nimike muuttui terveydenhoitajattareksi. (Larsson 1938.) Vuonna 1936 tuli voimaan uusi rokotuslaki ja opetukseen lisättiin rokotuksen opetus. (Punto 1991.) Vuonna 1937 Suomessa oli 446 koulutettua terveydenhoitajatarta (Larsson 1938). Vuonna 1940 kurssi pidennettiin kahdeksan kuukauden mittaiseksi (Punto 1991).

Valtion terveydenhuolto-opisto alkoi kouluttaa myös opettajia sairaanhoitaja- ja terveyssisarkursseille vuonna 1931. Kurssit olivat nimeltään kasvatusopillisia jatkokursseja ja pääsyvaatimuksena oli sairaanhoitajan tai terveyssisaren tutkinto. Kurssitettujen lisäksi terveyssisaria opettivat ylihoitajat, osastonhoitajat, terveyssisaret, sairaanhoitajat ja lääkärit. (Punto 1991.)

Vuonna 1940 Malmille Helsinkiin rakennettiin Rockefeller-säätiön avustuksella Suomen ensimmäinen terveystalo, johon sijoitettiin mallineuvola ja Helsingin maalaiskunnan terveydenhuoltotoimisto. Tietopuolisen opetuksen laajuus pysyi ennallaan (n. 150 tuntia) mutta käytännön opetusta lisättiin noin 4–8 viikkoa. Opetusmenetelminä käytettiin luento-opetuksen lisäksi keskusteluja, neuvotteluja ja ongelmien pohdiskeluun keskittyvää toimintaa. Käytännön opiskelu muodostui opintokäynneistä ja opiskelusta lastenneuvolassa. (Punto 1991.)

Vuonna 1944 eduskunta hyväksyi kolme kansanterveystyötä linjannutta lakia, lain kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista, lain kunnallisista terveyssisarista sekä lain kunnan kätilöistä. Näiden velvoittamana kunnat perustivat uusia terveyssisaren virkoja, ja Suomeen rakentui tiheä ja tehokas neuvolaverkosto. Seuraava terveydenhoitajatyöhön suuresti vaikuttanut lakimuutos oli vuonna 1972 voimaan astunut kansanterveyslaki. Sen myötä terveyssisarten ja avohoidon kätilöiden virat yhdistettiin terveydenhoitajien viroiksi ja niiden haltijat täydennyskoulutettiin toistensa tehtäviin. 1970-luvulla äitiysneuvola, lastenneuvola, kouluterveydenhuolto, avosairaanhoidon vastaanotto, kotisairaanhoito ja työterveyshuolto eriytettiin toisistaan, mikä vaikutti oleellisesti terveydenhoitajan työhön. (Puro 2018.)

kuvituskuva.
Terveyssisar kirjaa lapsen tietoja neuvolakorttiin vuonna 1951 Helsingin Punavuoressa. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/ Heinonen, Eino.

Laurea terveydenhoitajien kouluttajana

1920-luvulla luotu terveydenhoitajakoulutuksen kaksiportaisuus purettiin vuonna 1987. Edeltävää sairaanhoitajatutkintoa ja työkokemusta ei enää vaadittu, vaan yleissairaanhoitajan koulutus sisältyi 3-vuotiseen terveydenhoitajakoulutukseen. Seuraava muutos tuli jo 1990-luvun alussa, jolloin koulutus pidentyi 3,5-vuotiseksi. (Haarala ym. 2015.) Nykyinen Laurea-ammattikorkeakoulu aloitti toimintansa vuonna 1991 nimellä Vantaan ammattikorkeakoulu. Sen toiminta vakinaistettiin vuonna 2000. Vuodesta 2001 alkaen Laurea on tarjonnut 240 op:n laajuista ja noin 4 vuoden kestoista terveydenhoitaja (AMK) -koulutusta. (Laurea 2022a.)

Sirpa Reilio toimi Laurea-ammattikorkeakoulussa hoitotyön opettajana vuodesta 1997 vuoteen 2021, joten hänellä on laaja näkökulma opetuksessa tapahtuneisiin muutoksiin viimeisten vuosikymmenten aikana. Reilion mukaan koulutus on kokenut valtavia muutoksia. Hän on itse valmistunut terveydenhoitajaksi 1982. Reilio kertoo, että vuonna 1980 oli vielä valtakunnalliset opintosuunnitelmat ja terveydenhoitajaksi haluavilla tuli olla takana kaksi vuotta työskentelyä sairaanhoitajan tehtävissä ennen koulutukseen hakeutumista. 1990-luvulla koulutukseen kuului vuoden kestävä aloitusjakso, missä opiskeltiin yleissivistäviä aineita ja ammattiin liittyvät opinnot alkoivat vasta sen jälkeen.

Pohtiessaan terveydenhoitajakoulutuksen vaiheita ja opetussuunnitelmia Laureassa työskentelynsä aikana, Reilio kertoo koulutukseen kuuluneen muun muassa yhteisölähtöistä hoitotyötä, voimavaroihin perustuvaa hoitotyötä, yrittäjyysteemaa sekä juonneopetusta. Käytössä olleet opetussuunnitelmat olivat sekä moduuli- että teemapohjaisia. Yhteisölähtöisessä opetuksessa painopiste oli yhteisöanalyysissä ja yhteistyötä tehtiin sosiaalityön opiskelijoiden ja fysioterapeuttiopiskelijoiden kanssa. Juonneopetuksessa taas pyrittiin löytämään opiskelijalle reitti, jota pitkin hän pääsi tavoitteisiinsa. Nykyisessä, jo noin 20 vuotta käytössä olleessa, kehittämispohjaisessa oppimisessa (LbD-malli) monialaisuus ja verkostoituminen ovat suuressa roolissa.

Terveydenhoitajakoulutuksen painopisteet ovat aina olleet pitkälti samanlaisia turvaten monialaisen työnkuvan. Mukana on koko ajan ollut äitiys- ja lastenneuvolatyön lisäksi myös koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä työterveyshuolto. Reilio kuvailee terveydenhoitotyön merkitystä itselleen ikuiseksi intohimoksi. Vielä eläkkeelläkin hän on kiinnostunut terveydenhoitajien työstä ja koulutuksesta ja seuraa niitä aktiivisesti.

Muuntokoulutuksella terveydenhoitajaksi Laureassa

kuvituskuva.
Terveydenhoitaja kirjaa lapsen tietoja tietojärjestelmään ja neuvolakorttiin Helsingin Haagan neuvolassa vuonna 2022. Kuva: Aretta Kolkki.

Terveydenhoitajatutkinnon (240 op) voi Laureassa suorittaa päiväopiskeluna tai joustavasti työn ohessa monimuoto-opiskeluna. Vuodesta 2021 alkaen Laurea on tarjonnut myös noin vuoden (60 op) mittaista terveydenhoitajakoulutusta AMK-tutkinnon suorittaneille sairaanhoitajille, kätilöille ja ensihoitajille. Tämä niin sanottu muuntokoulutus sisältä noin 18 viikkoa (27 op) työharjoittelua. (Laurea 2022b, Laurea 2022c.)

Muuntokoulukseen kuuluva teoriaopetus järjestetään Laureassa täysin verkkopainotteisena mahdollistaen opintojen suorittamisen eri puolilta Suomea. Pohjoissuomalainen Anni Partanen ja varsinaissuomalainen Eveliina Halonen aloittivat opintonsa syksyllä 2021 ja suorittivat keväällä 2022 harjoittelunsa neuvolaympäristössä. Sairaanhoitajataustan omaavat opiskelijat ovat molemmat olleet tyytyväisiä verkossa tapahtuvaan opetukseen. Vaikka he ovatkin jääneet kaipaamaan opinnoilta kouluympäristössä tapahtuvia käytännön harjoitteita, on nämä puutteet paikattu työharjoitteluissa. Verkko-opintojen myötä vastuun ottaminen opinnoista on heidän mielestään vahvemmin opiskelijalla, mutta tämän vastapainoksi he ovat kokeneet esimerkiksi WhatsApp-ryhmäkeskustelun sekä ryhmätöiden kautta luokkatovereilta saadun tuen merkitykselliseksi.

Annilla on työkokemusta muun muassa kirurgiselta vuodeosastolta, kotihoidosta sekä kotisairaalasta, Eveliinalla puolestaan akuutin geriatrisen vuodeosaston ja hengityshalvausyksikön lisäksi terveysasemalta. Monipuolista työkokemusta ja vertailupintaa opiskelijoilta ei siis puutu. Molemmat tähtäävät valmistumisen jälkeen töihin neuvola- tai kouluympäristöön. Näiden työympäristöjen yhteistekijöiksi he nostavat esiin työn lasten, nuorten ja perheiden parissa.

Vaikka molemmilta opiskelijoilta löytyy kokemusta neuvolapalveluista asiakkaan roolissa, ovat he erityisesti työharjoitteluidensa kautta päässeet näkemään, miten monipuolista osaamista terveydenhoitajalla on asiakkaalle näyttäytyvän jutustelun ja mittausten taustalla. Neuvolatyö pitää sisällään riskitekijöiden kartoittamista, esivalmistelua, perheen voimavarojen kartoittamista ja kokonaistilanteen muodostamista, tuen tarpeen arviointia sekä ohjausta. Haastavimmiksi tilanteiksi ovat nousseet ne, joissa perhe ei ole ottanut tarjottua tukea vastaan. Eveliina kuvaakin käsityksensä ennaltaehkäisevän työn merkityksestä muuttuneen opintojen ja harjoittelujen myötä.

Terveydenhoitaja tulevaisuudessa

Mitä siis on tapahtunut terveydenhoitajien koulutuksessa sadassa vuodessa? Lastenlinnan neuvonta-asema aloitti sairaanhoitajien ja kätilöiden kouluttamisen lastenhoidon neuvojiksi neljän kuukauden mittaisilla kursseilla. Sen jälkeen koulutus on pidentynyt ja modernisoitunut. Nyt valmiita sairaanhoitajia ja kätilöitä koulutetaan Laurea-ammattikorkeakoulussa myös vuoden mittaisella muuntokoulutuksella terveydenhoitajiksi. (Kuvio 1).

Terveydenhoitajakoulutus ja neuvolatyö muuttuvat vuosien kuluessa, mutta ennaltaehkäisevän työn merkitys ei muutu. Neuvolatyön tulevaisuuden haasteeksi eläköitynyt lehtori Reiliö nostaa resurssien puutteen. Erilaisten digitaalisten mahdollisuuksien lisääntyessä niin koulutuksessa kuin työelämässä, pysyvät terveydenhoitotyön keskiössä kuitenkin ihmisten tarve aitoon ja myötäelävään kohtaamiseen.

Lähteet:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051234833

Jaa sivu