Henkilötiedustelussa (HUMINT, Human Intelligence) tiedustelija ja tiedustelun kohde ovat henkilöitä. Kehittyvät teknologiat ovat kuitenkin voimistaneet teknisten tiedustelulajien kuten signaali- ja kuvatiedustelun merkitystä. Samaan aikaan henkilötiedustelun suhteellinen merkitys on heikentynyt. NOTIONES – hankkeessa todetaan, että huolimatta kiihtyvästä teknisestä kehityksestä voidaan henkilötiedustelulla kerätä merkityksellistä dataa, jonka keräämiseen muut tiedustelulajit eivät kykene.

Tiedustelun tehtävä on tuottaa tietoa kohteen tai vastustajan toiminnasta ja toimintaympäristöstä päätöksenteon tueksi. Tiedusteluprosessin voi karkeasti jakaa keräykseen, käsittelyyn, jakamiseen ja ohjaukseen. Ohjausvaiheessa vastaanotetaan toimeksiantajan tietopyyntö, laaditaan tiedonkeruusuunnitelma ja tehdään taustatutkimus, jotta saadaan parempi käsitys toimeksiantoon liittyvästä aihealueesta. Keräysvaiheessa tiedusteludataa kerätään eri lähteistä noudattaen ohjausvaiheessa laadittua tiedonkeruusuunnitelmaa. Tiedonkeruusuunnitelmaa iteroidaan toimeksiannon edetessä. Käsittelyvaiheessa data luokitellaan ja järjestellään informaatioksi. Tämän jälkeen informaatiota luokitellaan ja analysoidaan sekä laaditaan arvioita tutkittavan kohteen nykytilasta ja kehityskuluista. Ohjausvaiheessa tuotettu tietämys tai ymmärrys muotoillaan selkeään ja vaikuttavaan muotoon, ja se esitetään toimeksiantajalle tukemaan hänen päätöksentekoaan. (Smith & Brooks 2013; McDowell 2009.)

Henkilötiedustelu on aina ihmistenvälistä toimintaa

Henkilötiedustelu on yksi tiedustelulajeista. Se on henkilölähteistä koostuvaa tiedustelua, joissa niin itse tiedustelija kuin myös tiedustelun kohde ovat henkilöitä (NATO 2021). Tiedustelija voi toimia kohdemaan tunnistamana ja todellisen henkilöllisyyden turvin diplomaattina tai puolustusasiamiehenä. Hän voi myös toimia tunnistamattomana tiedustelijana oman tai valehenkilöllisyyden turvin. Henkilötiedustelu voi olla laillista tai laitonta. Laillista tiedustelua tekevät esimerkiksi diplomaatit ja sotilasasiamiehet kerätessään ja tuottaessaan avoimesti tietoa edustamiensa valtioiden intressien ajamiseksi. Valtaosa henkilötiedustelusta toteutetaankin avoimesti ja laillisesti. (McDowell 2009.)

Usein henkilötiedustelu kuitenkin liitetään laittomaan tai peiteltyyn toimintaan, jossa tiedustelija hankkii tietoa väärällä henkilöllisyydellä ja mahdollisesti kohdemaan näkökannalta laittomin tiedonhankinnan keinoin. Väärällä henkilöllisyydellä tiedustelija saattaa peitellä yhteyttään toimeksiantajaansa. Toisaalta väärä henkilöllisyys voi taata laajemman toimintavapauden kohdemaassa. Avoimesti virallisella statuksella toimivat tiedustelijat ovat näet todennäköisesti vieraan valtion turvallisuuspalveluiden valvonnan kohteena. Peiteroolissa tiedustelija pyrkii välttämään vastustajan vastatiedustelun havaitsemisen. (McDowell 2009.)

Henkilötiedustelussa agentilla tarkoitetaan tiedusteluviranomaisen rekrytoimaa tietoa keräävää henkilöä. Agentin ammattimainen rekrytoiminen noudattaa usein prosessia, jossa potentiaalinen agentti ensin tunnistetaan hänen hyötyarvonsa perusteella (esimerkiksi työskentely ulkoministeriössä sensitiivisen tiedon parissa). Sitten arvioidaan, millä motiivilla hänet voisi saada rekrytoitua. Tällaisia motiiveja saattavat olla raha, ideologia, kiristys, jännitys, ihmissuhde tai ego. Tämän jälkeen viritetään varsinainen ansa käyttäen hyväksi henkilön motiivia tai heikkoutta. Lopulta henkilö virallisesti kiinnitetään tiedusteluorganisaatioon ja varsinainen tiedonhankinta hänen kauttaan alkaa. (Burkett 2013; Sano 2015.)

Michael Hermanin (1996) klassikoksi muodostuneen luokittelun mukaan henkilötiedustelu voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: passiiviseen, aktiiviseen ja kohdennettuun. Passiivinen tiedonkeruu tapahtuu arkipäivän tapaamisissa kohdehenkilöiden kanssa. Passiivisesti kerätty tieto on usein geneeristä taustatietoa. Aktiivista tiedonkeruuta ohjaavat yhä vahvemmin tiedustelukysymykset. Se kohdistuu myös selkeämmin tärkeiksi luokiteltuihin kohdehenkilöihin, joilla todennäköisesti on hallussaan arvokasta tietoa. Kohdennettu tiedustelutoiminta tapahtuu salassa ja kohdistuu tärkeimpiin kohdehenkilöihin kuten rekrytoituihin korkea-arvoisiin agentteihin, loikkareihin ja kaksoisagentteihin.

NOTIONES – hanke painottaa henkilötiedustelun merkitystä teknologian kehittyessä

Euroopan Unionin NOTIONES – hankkeessa (iNteracting netwOrk of inTelligence and securIty practitiOners with iNdustry and acadEmia actorS) on kartoitettua teknologisen kehityksen luomia mahdollisuuksia ja haasteita tiedustelutoiminnalle, myös henkilötiedustelulle. NOTIONES – hankkeen tarkoitus on tiivistää siviilitiedustelutoimijoiden, tutkimuslaitosten ja teknologiatuottajien yhteistyötä. Hankkeen lopputuloksena tiedusteluviranomaiset ovat entistä tietoisempia uusista teknologioista ja tutkimuslaitokset sekä teknologiatuottajat saavat uusia syötteitä tiedusteluviranomaisia auttavien innovaatioiden kehittämiseksi. (NOTIONES 2021.)

Hankkeen tutkimusten mukaan teknologisen kehityksen myötä henkilötiedustelun merkitys on suhteellisesti heikentynyt muihin tiedustelulajeihin nähden. Myös siihen osoitettujen resurssien määrä on laskenut. Signaali-, kuva- sekä mittaus- ja tunnusmerkkitiedustelun keräys- ja käsittelyvaiheet ovat tehostuneet valtavasti kehittyvien teknologioiden kuten tekoälyn, koneoppimisen ja suurten datamassojen (Big Data) käsittelyn myötä. Erityisesti suurvallat ohjaavat valtavia resursseja teknologioihin, joilla voivat kerätä ja käsitellä datamassoja. Toisaalta kehittyviä teknologioita hyödyntäen myös henkilötiedustelun kautta kerättyä dataa kyetään käsittelemään tehokkaammin ja ajamaan ristiin muiden tiedustelulajien kautta kerätyn aineiston kanssa. (Katz 2020; NATO 2020.) Avoimen tiedon saatavuuden parannuttua erityisesti Hermanin (1996) passiivisen henkilötiedustelun tuotteiden merkitys on vähentynyt. Ennen henkilökontakteilta tapaamisissa kerätty geneerinen taustatieto löytyy nyt vaivattomasti tekoälyn avustamana internetin avoimista lähteistä.

NOTIONES – hanke puoltaa Hershkovitzin (2022) näkemystä, jonka mukaan uudet teknologiat tulevat vielä entisestään tehostamaan tiedustelutoimintaa. Hän pitää mahdollisena, että hyödyntämällä kehittyviä teknologioita, tiedusteluorganisaatioiden kriittisiä ihmisresursseja voisi kuitenkin vapautua esimerkiksi vaativaan henkilötiedusteluun. Konemieli ja robottiruumis eivät ainakaan vielä kykene korvaamaan todellista ihmistä henkilötiedustelijana.

Ennakoiva tiedustelu pyrkii selvittämään esimerkiksi millaisiin toimiin vastustaja saattaisi ryhtyä. Tällöin vastustajan tahto on merkityksellistä. Tahto ei välttämättä kuitenkaan selviä teknisiä tiedustelulajeja keräämällä ja analysoimalla. Suunnitelmat saatetaan salata ja suojata niin hyvin, ettei tekninen tiedustelu pääsen niiden jäljille. (Lowenthal & Clark 2016.)

Tällöin Hermanin (1996) mainitsemien aktiivisen ja kohdennetun henkilötiedustelun merkitys korostuvat. Aktiivinen ja erityisesti kohdennettu henkilötiedustelu kohdistuu siis tärkeisiin kohdehenkilöihin, jopa korkea-arvoisiin vihollisorganisaatioiden jäseniin, virkamiehiin tai poliitikkoihin, jotka on rekrytoitu agenteiksi. Vaikka tele- ja signaaliviestinnän seuraamisella voidaan päästä keräämään tärkeitä tietoja, voidaan henkilötiedustelulla toteuttaa proaktiivista tiedonkeruuta antamalla rekrytoidulle agentille tietopyyntöjä tai syöttää hänen kauttaan haluttua informaatiota kohdeorganisaatiolle. NOTIONES – hanke painottaakin, että olisi virhe jättää henkilötiedustelu lapsipuolen asemaan, vaikka teknologinen kehitys mahdollistaa monien muiden keräyslajien tehokkaamman käytön.

Lähteet:

• Burkett, R. 2013. Rethinking an Old Approach – An alternative Framework for Agent Recruitment: From MICE to RASCLS. Studies in Journal, Vol 57, No. 1.
• Herman, M. 1996. Intelligence Power in Peace, and War. Cambridge University Press.
• Hershkovitz, S. 2022. The Future of National Intelligence: How Emerging Technologies Reshape Intelligence Communities. Rowman & Littlefield Publishers.
• Katz, B. 2020. The intelligence edge: Opportunities and challenges from emerging technologies for U.S. intelligence. Center for Strategic & International Studies.
• Lowenthal, M. M., & Clark, R. L. 2016. Intelligence: From secrets to policy (7th ed.). CQ Press.
• McDowell, C. R. 2009. The art and science of military deception. Artech House.
• NATO 2020. NATO Science & Technology Organization. Science & Technology Trends: 2020–2040. NATO Science & Technology Organization. Vierailtu 12.7.2023.
• NATO 2021. AAP-06 NATO glossary of terms and definitions.
• NOTIONES 2021. European Commission webpage. “iNteracting netwOrk of inTelligence and securIty practitiOners with iNdustry and acadEmia actorS”. Vierailtu 27.6.2023.
• Sano, J. 2015. Guide to the Study of Intelligence: The Changing Shape of HUMINT. Intelligencer Journal, (Vol. 21, No. 3) United States.
• Smith, S. E., & Brooks, C. 2013. The process of intelligence analysis: An integrated approach. Rowman & Littlefield Publishers.