Ajatuskuplassa: ”Kyllähän tämä vielä nipin napin menee, mutta ei tämä ole ´mun juttu´. Ei tästä jää kerrottavaa lapsenlapsille, eikä verojen ja pakollisten menojen jälkeen käteen jää kuin ruumiintoimintojen ylläpitoa. Elämä tuntuu totunnaisuudesta kumpuavana raahautumisena vailla näkymää paremmasta. Merkitykset liukenevat, yhteydet katoavat ja kyynisyys valtaa alaa. Mitä järkeä tässä on, nousee päällimmäiseksi mieleen. Mitä väliä millään on?” Kysymyksiä ympäröi aivosumu, lohduton mielenmaisema ja sydäntä tärisyttää ahdistus. Tervetuloa työperäisen arvouupumuksen maailmaan.

Arvoyhteensopivuus kyynisyyden ja uupumuksen estäjänä

Työ voi tuoda tai viedä merkityksiä, energisoida tai uuvuttaa. Työstä pitää saada muutakin kuin rahaa. Parhaimmilla työ on kuin mieliharrastus, jota tekisi muutenkin. Ideaalitapauksessa työssä yhdistyvät sopusointuisesti omat valttikortit ja maailman mahdollisuudet. Valitettavasti päinvastainen arvoyhteensopimattomuus on yleistä, minkä seurauksena voi syntyä suurta taloudellista ja inhimillistä hävikkiä arvouupumuksen muodossa. Negatiivisuus, katkeruus ja kyynisyys ovat yleisiä ensioireita. Usein jää huomaamatta, että nämä eivät ole tavoiteltavia tai vääjäämättömiä olotiloja, vaan psyykkisiä puolustuskeinoja, defenssejä. Jokaisen kyynikon sisällä elää pettynyt idealisti. ”Kyynikko tietää kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa”, kiteytti Oscar Wilde (1969).

Magneetin päiden vetoa vai hylkimistä? Kukoistusta vai kurjuutta? Mikä tätä kaikkea “oman jutun” löytämistä säätelee?

Laurean opiskelijoiden arvot

Arvot kertovat laadun kokemisesta. Arvot ovat uskomuksia, toivottuja tavoitteita sekä ideaaleja, jotka luovat standardeja ja kriteerejä. Arvot vaikuttavat toimintaamme, vaikka usein tilannetekijöiden vaikutus käyttäytymiseemme on suurempi. Arvojen keskinäisten voimasuhteet heijastuvat päätöksiimme. Esimerkiksi sukulaissuhteiden vaaliminen pyhäpäivinä palvelee useille perinteiden vaalimista ja yhdenmukaisuutta hedonismin ja stimulaation kustannuksella. Schwartzin arvokehä (2012) perustuu kymmeneen eri arvoon ja niiden keskinäisiin suhteisiin. Näiden arvojen suhteen olemme kaikki erilaisia ja ainutkertaisia. Onneksi Laurean opiskelumahdollisuudet puhuttelevat hyvinkin erilaisia arvopainotuksia.

Avoimuus uusille kokemuksille on sekä persoonallisuuden piirre että arvo (McCrae & Costa 1997) Arvona avoimuus sisältää paitsi virikkeellisyyttä (stimulation) myös omaehtoisuutta (self-direction). Nämä arvot saattavat olla korkealla mm. monella tapahtumien järjestämiseen erikoistuvalla restonomilla tai markkinointisuuntautuneilla tradenomiopiskelijoilla, jotka motivoituvat helposti uudesta ja ainutkertaista sekä autonomian kokemuksista. Vastaparina edellä mainituille liberaaleille pyrkimyksille on konservatiivisuus. Monesti on hyviä syitä, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat; uudistus ei ole aina parannus. Olemassa olevan arvostaminen ja säilyttäminen puolestaan jakautuu kolmeen alakohtaan: turvallisuuteen (security), yhdenmukaisuuteen (conformity) ja perinteisyyteen (tradition). Näistä yhdenmukaisuus muuttuu kasvaessaan perinteisyydeksi. Turva-alan ja taloushallinnon opinnot Laureassa pitävät kaiketi sisällään tällaisen arvomaisemapainotuksen.

Toisen suuren vastaparin muodostavat itsensä ylittämiseen tähtäävät arvot (self-trancendence) sekä itsensä korostamiseen (self-enhancement) suuntatuvat arvot. Kärjistetysti: missä määrin ihminen asettaa toisten edun oman edun edelle vai päinvastoin. Itsensä ylittäminen tai toisten auttaminen on arvorakenteena sisäänrakennettu moniin sote-alan tutkintoihin ja myös alan opiskelijoihin. Persoonallisuuden piirteenä se lähellä korkeaa mukautuvuutta ja empaattisuutta (high agreeableness). Itsensä ylittäminen jakautuu vielä yhteisvastuuseen kasvamiseen (universalism) sekä hyväntahtoisuuteen (benevolence). ”Maailman parantamisen” vastakohtana on itsensä korostamisen arvo, joka jakautuu myös kahteen alanormiin: kunnianhimon (achievement) sekä vallan (power) arvoihin tai pyrkimyksiin. Nämä korostuvat luultavat keskimäärin enemmän kaupallisella puolella, ainakin sote-alaan verrattuna. Hedonismi on kahden pääkomponentin, itsensä korostamisen ja “kokemusjanoisuuden”, välissä.

Olemme aidosti erilaisia arvojemme suhteen, mutta pintaa syvemmällä asiat voivat mennä vielä monella tavalla ristiin. Itsensä ylittäminen ei ole pelkästään epäitsekyyttä, eikä itsensä korostaminen ole automaattisesti itsekkyyttä. Auttaminen ei ole koskaan pyyteetöntä, ja sanotaan, että joskus suurin epäitsekkyys voi ehkä olla suurinta itsekkyyttä – ei ole laupiasta samarialaista ilman ohikulkijoita. Vastaavasti monilla päämäärähakuisilla ja vaikutusvaltaa tavoittelevilla ihmisillä lopullinen tavoite ei välttämättä ole aineellinen hyvä itselle, vaan pikemmin perimmäisenä päämääränä on jonkinlainen ajatus jakamisesta, yhteisestä hyvästä ja lähipiirin auttamisesta. Joka tapauksessa arvot pakottavat meidät usein valitsemaan, vaikka teoria ja käytäntö eivät aina kohtaa. Arvo-osuvuus opintojen yhteydessä voi olla yhtä, mutta arvot alan työpaikassa ja realiteettien runtelemassa maailmassa voivat olla sittenkin toista. Tästä saa ensimakua harjoitteluiden yhteydessä. Yhtenä “harkkaajan” haasteena onkin erottaa tapauskohtaiset tilannetekijät ja pysyvämmät arvorakenteet – sekä omat jännitystilat.

Arvoja törmäyskurssilla

Arvot eivät tarkoita sellaisenaan mitään, vaan ne konkretisoituvat vasta, kun niitä punnitaan vaakakupeissa suhteessa toisiin arvoihin. Esimerkiksi korona-aikana punnittiin konkreettisesti mm. yrittäjien toimeentuloa suhteessa riskiryhmien terveyteen. Ilman konfliktin elementtiä arvot ovat usein ilmaan huutelua. Yleensä arvokeskustelun peräänkuuluttaminen ei tule muuttamaan mitään – tai yhtä paljon kuin poliittisen vastuun kantaminen.

Työelämässä ja erityisesti korporaatiomaailmassa arvojen katu-uskottavuus romahti jo vuosikymmeniä sitten. Ennen yrityksillä oli tapana julistaa maailmaa halaavia arvoja, jotka eivät kuitenkaan painaneet vaakakupeissa paljoa osakkeenomistajien lyhyen tähtäimen intressiä vasten. Vastakkainasettelun välttämiseksi puhe on kääntynyt tarkoitukseksi (purpose), joka kattaa olemassaolon oikeutuksen laajemmin ja merkityksellisemmin. Kyse ei ole vain semanttisesta saivartelusta, sillä yhteisiä nimittäjiä on toki löydettävissä, mutta työntekijän sekä työnantajan tai työkontekstin välillä on myös eriäviä ja joskus yhteensovittamattomia elementtejä. Arvokonflikteja, jotka voivat uuvuttaa.

Arvoristiriita on kivi kengässä. Vaikka toisaalta sanotaan, että kaikkeen tottuu, ei avoin arvoristiriita todennäköisesti lähde kulumallakaan pois, koska arvot ovat aikuisilla ihmisillä luonteeltaan varsin pysyviä. Arki, työpaikan kulttuuri ja sosiaalinen yhdenmukaisuus voivat tasoittaa pintaa, mutta pinnan alla voi kyteä uuvuttava arvokonflikti, sillä arvot ovat luonteeltaan myös paljaalla silmällä näkymättömiä, vain välillisesti tunnistettavia ja usein vaikeasti sanoitettavia. Arvot pysyvät, kun taas uupumus hiipii. Molemmat itävät ajasta.

Tekemällä työtä ihminen myy ainutkertaista elämäänsä. Aikaa, jota ei tule koskaan saamaan takaisin. Näin työsopimus voi muuttua Faustin sopimukseksi, jossa maallisen hyvän vastineeksi sielu myydään paholaiselle. Vastaavasti omien arvojen mukainen toiminta voi parhaimmillaan auttaa jaksamaan koettelemusten keskellä ja estää uupumuksen muodostumista. Lisää omien arvojen mukaista elämää, kuuluu mm. hyväksymis- ja omistautumisterapian (HOT) sotahuuto.

Arvokitkaa monella tasolla

Työyhteyksissä arvojen kohtaamattomuutta voi tapahtua monella tavalla ja tasolla. Arvoristiriitoja voidaan kokea myös toisten kautta. Ei ole harvinaista, että yt-neuvotteluiden yhteydessä irtisanoutuu työtekijöitä, jotka työnantaja haluaisi pitää. Viralliset syyt ja tilanteet voivat olla moninaisia, mutta haluttomuus jatkaa kiteytyy aina jonkinlaiseen koettuun arvokonfliktiin. Joskus työantajamielikuva ja annetut lupaukset eivät vastaa todellisuutta. Tässä kannattaa laurealaisten olla valppaana ja kuunnella tarkalla korvalla erilaisten rekrytointitilaisuuksien puhetta ja mahdollisuuksien maalailua. Sekä esittää kiperiä kysymyksiä. Monesti kuitenkin arvoristiriidat tulevat esille vaiheittain, aluksi kuin varjoina unessa.

Organisaation arvot näkyvät selkeimmin kulttuurissa. Esimerkiksi: autetaanko toisia vai hoitaako jokainen oman ruutunsa? Tai, kerrotaanko virheistä avoimesti vai yritetäänkö niitä lakaista maton alle? Onko laadun vai määrän kulttuuri? Joissakin organisaatioissa vallitsee epämuodollinen ”mainostoimistokulttuuri”, jossa ollaan avoimia, mutkattomia ja joskus kärkkäitäkin, mutta taustaoletuksena on perhevertaus sekä keskinäinen kiintymys ja luottamus. Vastaavasti ”korporaatiokulttuurissa” vallitsee poliittinen korrektius, muodollisuus ja ulkoinen tahdikkuus, mutta taustalla voi olla alhaisiakin vaikuttimia, jos toisia saatetaan vaikkapa epäsuorasti epäedulliseen valoon. Usein on myös koko organisaation kulttuuri, mutta eri yksiköissä on silti hieman erilainen paikalliskulttuuri.

Yrityksen päämäärät ja tarkoitus (purpose) voivat osoittautua juhlapuheeksi tai aidoksi ohjenuoraksi. Erilaiset strategiset tai eettiset valinnat voivat vaikuttaa myös suuntaan tai toiseen. Oman työn huonoja puolia voi olla helpompi sietää, jos kokee kokonaisuuden kestäväksi ja arvokkaaksi – vaikkapa sairaalan siivouksen. Moni kokee jaksavansa mukavien työtovereiden ansioista, mutta työyhteisö voi myös olla uupumuksen aiheuttaja. Arvosopu kiteytyy usein herkkävireiseen kokemukseen kuulumisesta. Se nostaa tai laskee virtaa. Olemme virittäytyneitä tulkitsemaan hylkimistä ja torjutuksi tulemista pienimmästäkin vihjeestä.

”Esimies onnistuu, jos hänen tekonsa ja sanansa motivoivat”, esittää psykiatri ja psykoanalyytikko Juhani Mattila (2021, 54). Sanotaan, että ihmiset eivät jätä työtään, vaan pomonsa, joten esihenkilön toiminta on avainasemassa arvouupumuksen ennaltaehkäisyssä. Voinko olla oma itseni ja voinko tarvittaessa kieltäytyä, mm. näiden pohdintojen kautta esihenkilön toiminta välittyy alaiselle. Lopulta kaiken ytimessä on luonnollisesti omaa työtä koskeva arvosopu ja siitä syntyvät merkitykset.

Merkitykset ja identiteetti arvojen kulmakivinä

Arvot muodostuvat laadun ja merkityksen kokemuksista. Ilman merkityksiä ihminen ei kestä työtään, toisia ihmisiä, eikä edes itseään, ja juuri merkitysten puute tai merkityksettömyys aiheuttaa uupumuksen ja masennuksen – ei päinvastoin (Mattila 2018). Mistä niitä merkityksiä sitten löytää? Sitoutumalla ja ottamalla vastuuta ihmiselle muodostuu merkityksiä, ja juuri merkitykset auttavat ihmistä selviämään elämän vääjäämättömistä koettelemuksista. Uudet merkitykset luovat uutta energiaa, joskus jopa intohimoa. Merkitysmaiseman rikastaminen sekä uudenlainen ymmärrys oman työn vaikutuksista voivat luoda myös uutta osaamista. Esimerkiksi sairaalan siivooja ei vain siivoa, vaan osallistuu panoksellaan sairaalabakteerien vastaiseen taisteluun ja sitä kautta ihmishenkien pelastamiseen. Vastaavasti merkitysten menettäminen johtaa rappioon.

Työn ja tekijän arvoyhteensopivuus voi olla ennenaikaista, jos omat arvot ja ammatillinen identiteetti ovat opiskelijalla vasta muodostumassa. Identiteetillä voidaan tarkoittaa monia asioita, mutta se viittaa yleensä aina johonkin pysyvään. Saavutettu identiteetti muodostuu sellaisen asetelman seurauksena, jossa henkilö on kokenut jonkinlaisen kriisin ja sen ratkaisuna tai seurauksena sitoutunut omaehtoisesti arvoihinsa. Samoilla taajuuksilla oli myös elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki vastatessaan 3. luokkalaisen kysymykseen elämän tarkoituksesta: ”Elämän tarkoitus on hankkia luontoa ja ihmistä kunnioittava henkilökohtainen moraali ja sen jälkeen noudattaa sitä.” (HS 1994). Monet kokeneet psykoterapeutit uskovat, että sovinto elämän suurien kysymysten suhteen on avainasemassa yli 35-vuotiaiden psykoterapian onnistumisen kannalta.

Vaikka oma tilanne tuntuisi keskeneräiseltä ja kuormittuneelta, kannattaa muistaa, että aina on vapaus valita oma suhtautumistapa. Tämä pätee sekä menneeseen että tulevaan. Uupuneen kannattaa suuntautua kohti jännitystä, sillä siellä on energiaa. Jos “jännittää sikana”, kannattaa asia tulkita niin, että tilanne on tärkeä. Jännittävän asetelman välttäminen johtaa helposti vain omien toiveiden torjumiseen ja pettymykseen.

Arvokkaat vaihtoehtoiset metaforat

Arvot nousevat monesti esille vastakkainasettelun ja vaakakuppivertausten muodossa, mutta ehkäpä avain arvouupumuksen välttämiseen onkin vaihtoehtoisten vertauskuvien hyödyntämisessä. Kunnian alue, arvokkuuden kehä tai pyhän piiri (circle of dignity) voi olla vaakavertausta tarkoituksenmukaisempi metafora, kun kyse on itselle tärkeimmistä arvoista. Niistä, joita et myisi miljardistakaan. Allekirjoittaneella siihen kuuluisi perheen terveys ja turvallisuus. Alue tai kehä kannattaa pitää pienenä, mutta rajat – tai muurit – selvästi määriteltynä. Pyhän piiri kokoaa yksittäiset pyhät lupaukset yhteen ja suojaa paremmilta perusteluilta, psyykeä uhkaavilta tekijöiltä ja sopimukselta paholaisen kanssa.

Arvot voi siis mieltää vaakavertauksen ja yhteyden ohella myös suljetuksi piiriksi, aidatuksi alueeksi tai kunnian kehäksi. Tämä tarjoaa mahdollisuuden myös muille metaforille (Zaltman 2008). Saavutettu identiteetti ja tarkkarajaisesti määritelty kunnian kehä voivat muuttaa omat arvot resurssiksi, virtalähteeksi tai Tolkienin valtasormukseksi, josta ammentaa. Rajatut vakaumukset voi myös kristallisoida Pohjantähdeksi taivaalle, jonka avulla suunnistaa elämän taipaleella ja sodan sumussa.

Tämä artikkeli on osa Opintopsykologi kierrättää –juttusarjaa, jossa Laurean opintopsykologi Manne Pyykkö kirjoittaa asiakastyössä esille nousseista teemoista. Ajatuksella, että yksilötapaamisissa toistuneet teemat voivat puhutella laurealaisia laajemminkin.

Lähteet:

• Helsingin Sanomat 1994. Mikä on elämän tarkoitus? Aki Kaurismäki. Kuukausiliite 1/1994.
• Mattila. J. 2021.Uupumuksesta takaisin elämään. Kirjapaja.
• McCrae R. R., & Costa, P. T. 1997. Personality trait structure as a human universal. American Psychologist, 52, 509–516.
• Schwartz, S. H. 2012. An Overview of the Schwartz Theory of Basic Values. Online Readings in Psychology and Culture, 2(1).
• Wilde, O. 1969. The Wit of Oscar Wilde. O´Brien.
• Zaltman. G. & L. Zaltman. L. H. 2008. Marketing Metaphoria: What Deep Metaphors Reveal About the Minds of Consumers. Harvard Business Press.