Opiskelumotivaation puute on tyypillinen syy hakeutua uraohjaukseen. Ohjaukseen tullut opiskelija on saattanut tunnistaa ristiriidan opiskelemansa oppiaineen ja tulevaisuuden haavetyön välillä. Vaikka motivaatioon vaikuttaa moni tekijä, monesti kyse on siitä, että opiskelija ei uskalla kuunnella sisäisiä motivaatiotekijöitä, vaan antaa ulkoisille liikaa sijaa. Opiskelija saattaa tietää tai tuntea, että ei ole menossa oikeaan suuntaan, mutta hän ei ole osannut tai uskaltanut antaa itselleen lupaa tavoitella oikeasti sopivaa suuntaa.

Opiskelumotivaation puute voi johtua huonosta ”matchista”

Liiketalouden opiskelija saapuu uraohjaukseen opiskelumotivaationsa menettäneenä. ”Tarvitsisin harkkapaikan, että pääsen valmistumaan”, opiskelija sanoo. Kysyttäessä hän kertoo, että mikä tahansa kelpaa, vaikkapa sitten markkinointi, kun hän on saanut siitä ihan hyviä numeroita.

Uraohjaus on joskus perustunut niin sanottuun matching-ajatteluun (Parsons 1908), jossa yksilön ominaisuuksia verrataan tehtävän vaatimuksiin ja arvioidaan niiden yhteensopivuutta rationaalisesti; pitkän ihmisen pitäisi pelata koripalloa ja matemaattisesti taitavan ryhtyä matemaatikoksi. Vanhentuneena pidettyä mallia on kritisoitu muun muassa siitä, että se olettaa työmarkkinan olevan stabiili (Mitchell & Krumboltz 1996), mitä se ei ole ollut pitkään aikaan (kts. esim. Åkerblad 2014). Silti matching-teoriaan perustuvaa ura-ajattelua näkee edelleen varsinkin tekoälyä hyödyntävissä työkaluissa – kenties siksi, että ”mätsäys” on teknisesti helpompi toteuttaa kuin sellaisten unelmien ja tavoitteiden tukeminen, jotka toisinaan ovat ihmiselle itselleenkin tiedostamattomia. Samaa matching-ajattelua voi nähdä myös julkisessa työllisyyspuheessa. Esimerkiksi Valtioneuvoston päätöksessä valtakunnallisista työllisyyden edistämisen tavoitteista vuosille 2025–2027 yhdeksi tavoitteeksi on asetettu, että ”[t]uetaan työnhakijan nopeaa työllistymistä vaikuttavilla ja etuusmenoja vähentävillä palveluilla” (Työ- ja elinkeinoministeriö 2024). Tällä nopealla työllistymisellä tuskin tarkoitetaan sitä, että perehdytään syvällisesti työnhakijan arvomaailmaan ja merkityksen kokemuksiin – eikä opiskelumotivaatiokaan varmasti lisäänny, jos ihmistä yritetään painostaa (anteeksi, kannustaa) kohti loogisia, mutta väärältä tuntuvia suuntia, joihin aiemman työkokemuksen perusteella voi teoriassa työllistyä nopeasti.

Opiskelumotivaation puutteeseen voi opiskelujen ja tulevaisuuden toiveiden välisen ristiriidan lisäksi johtaa monikin erilainen asia. Etenkin korona-aikana moni kaipasi motivaationsa sytyttäjiksi yhteisöllisyyttä, ohjausta ja tiiviimpää yhteydenpitoa opettajatuutoriin (Nykänen, Nurkka & Meuronen 2022). Oman kokemukseni perusteella sama toistuu edelleen ainakin verkko- ja monimuoto-opiskelijoilla, jotka ohjauksissa kertovat, että he haluaisivat nähdä useammin muita opiskelijoita. Motivaatiota voivat heikentää myös epämielekkäät, väärän vaativuustason tehtävät tai epäselvät tavoitteet (Salmela-Aro 2018, Kärpäsen 2024 mukaan). Toisinaan on ajateltu, että raha toimii välineenä onnellisuuden tavoittelun ja sen myötä motivaation välineenä – ja sen puute tai vähäisyys motivaation heikentäjänä. Kuitenkin jo työnimua kuvaavan flow-termin kehittänyt Mihaly Csikszentmihalyi (1990, 45) totesi, että harmonisen ja tyydyttävän elämän voi saavuttaa suoraan eikä siihen tarvita väliin ”miljoonien dollareiden” tavoittelua.

Csikszentmihalyi (1990, 221–222) on koostanut eri psykologien ajatuksista neliaskelmaisen mallin itsetuntemuksesta ja motivaatioon linkittyvistä elämän tavoitteista. Sen ensimmäisellä askelmalla keskitytään oman perusturvan varmistamiseen ja elämässä selviytymiseen. Toisella askelmalla ihminen toimii osana yhteisöään (perhe, naapurusto, muu ryhmä…). Kolmanteen kehitysaskelmaan liittyy ”reflektoiva individualismi” eli omiin arvoihin tutustuminen ja ylipäätään oman itsen löytäminen ja tunnistaminen jonain muunakin kuin omaa elämäänsä ylläpitävänä ekosysteemin osana: tietoisena yksilönä, joka voi itse haluta, kasvaa ja toteuttaa omaa potentiaaliaan. Neljännellä askelmalla ihminen kääntyy jälleen pois itsestään kohti merkityksellistä yhteisöä ja jaettuja arvoja, yhdistää omasta halustaan kiinnostuksensa osaksi laajempaa kokonaisuutta. Tulkitsen Csikszentmihalyin mallista, että kolmannella ja neljännellä portaalla ihmisen alkaa olla helpompi motivoitua tekemiseen, kun hän pääsee toimimaan itseään kiinnostavien asioiden parissa. Kuitenkin ohjauksessa kohtaamani, urallaan suuntaa hakevat opiskelijat etsivät usein vastauksia ensimmäiseltä askelmalta omasta perusturvasta (”kunhan saisin jonkin työn”) ja toiselta askelmalta lähiyhteisöstä (”kaikki sukulaiseni työskentelevät turva-alalla, minunkin pitäisi”).

Löytyykö motivaatiota menneisyydestä vai tulevaisuudesta?

Liiketalouden opiskelija ahdistuu ajatuksesta, että hän joutuisi työskentelemään markkinointitehtävissä. ”Markkinointidatan seuraaminen on ihan kivaa ja kai siinä luovuuttakin saisi käyttää… mutta että pitäisi tyrkyttää ihmisille jotain, mitä he eivät halua ostaa. Ei ikinä!”

Kun siirrytään edellä kuvatun neliportaisen mallin toiselta askelmalta (toimiminen oman lähiyhteisön ehdoilla ja hyväksi) kolmannelle (itsetuntemus ja arvot), ihmisen katse siirtyy menneisyydestä tulevaisuuteen. Silloin ollaan tärkeiden oivallusten äärellä. Menneisyys on jotain, joka sitoo meidät, eikä siellä tapahtuneet asiat ole ainakaan enää omia valintojamme; menneisyydestä olemme tulossa poispäin. Sen sijaan tulevaisuuden suunnat voimme valita itse. Jos emme tunnista sellaista tulevaisuutta, johon haluamme edetä, pysymme vankeina menneisyydessä. Toki usein on niinkin, että tulevaisuus näyttää samalta kuin menneisyys, kun ihminen haluaa edelleen tehdä samoja asioita ja elää sellaista elämää kuin aiemmin. Elämää ei ole pakko eikä kannatakaan muuttaa, jos on tyytyväinen siihen. Uraohjaukseen tulevat ihmiset kuitenkin usein haluavat jotain muutosta elämäänsä, vaikka samalla voi tuntua, ettei pääse irti menneestä. Esimerkiksi alanvaihdon yhteydessä vanhat kollegat ja asiakkaat tarjoavat keikkoja ja pidempiäkin työtarjouksia tehtävissä, joissa ihminen on hyvä, mutta joita hän ei enää halua tehdä.

Matching-ajatteluun perustuva ohjaus on menneisyyteen perustuvaa ohjausta. Sen avulla katsotaan, missä ihminen on taitava, missä hän on onnistunut aiemmin ja minkälaiset tehtävät häntä ovat aiemmin kiinnostaneet.

Kun tulevaisuutta pohditaan, aiemmat kokemukset on hyvä tiedostaa, mutta niiden ei pidä antaa rajata tulevaisuuden suunnitelmia.

Tulevaisuuden perustan voi pelkän osaamisten, kokemusten ja aiempien kiinnostusten sijaan rakentaa myös arvojen ja muiden motivaatiota ja merkitystä tuottavien tekijöiden, kuten ihmissuhteiden, oman kasvun tai aatemaailman ympärille. Vasta sitten on aika selvittää, mitä osaamista jo on ja mitä osaamista vielä tarvitaan. Vaikka matching toki myös huomioi yksilön kiinnostukset, se olettaa ne pysyviksi, staattisiksi ominaisuuksiksi (Parsons 1908). Uraohjauksessa pidän tärkeänä, että ohjattavaa tuetaan nimenomaan staattisesta ajattelusta irti pääsemisessä, jotta hän voi vapaammin ajatella, suunnitella ja unelmoida asioista, joita hän ei ole aiemmin edes uskonut mahdollisiksi.

Sisäisesti motivoituneena mielekkäälle uralle

”Mitä? Eikö mun tarvitsekaan tehdä loppuelämääni sitä, mistä mä olen saanut hyviä arvosanoja?” liiketalouden opiskelija innostuu. ”Jos saisin valita mitä tahansa, ehkä se olisi jotain numeroiden parissa. Ehkä jotain bisnesanalysointia. Joo!”

Ulkoiset motivaatiotekijät voivat tehdä arjesta työläämmän tuntuista kuin sisäiset motivaatiotekijät. Siksi olisi tärkeää pystyä löytämään tai luomaan motivoivia tekijöitä päivittäiseen toimintaan, eikä jäädä odottamaan ulkoisia palkkioita. (Csikszentmihalyi 1990, 47–48.) Sisäisesti motivoivat tekijät tai psykologiset perustarpeet ovat läheisyys, kyvykkyys, hyväntekeminen ja vapaaehtoisuus. Niillä tarkoitetaan, että ihminen on yhteydessä toisiin ihmisiin (läheisyys), tuntee voivansa onnistua tehtävässään (kyvykkyys) ja vaikuttavansa myönteisesti muiden elämiin (hyväntekeminen), ja on itse valinnut sen, mitä tekee (vapaaehtoisuus). (Martela 2015, 52–53.)

Kyvykkyys tai osaaminen yksin ei siis riitä sisäisesti motivoivan uran rakentamiseen, vaan tarvitaan tahtoa käyttää osaamista sekä kokemus siitä, että tekeminen on hyödyksi myös muille, etenkin itselle tärkeille ihmisille tai miksei aatteillekin.

Pelkällä osaamisella saatetaan päästä tehtävään, jonka palkalla voi maksaa vuokran ja ruoan – mutta siinäpä se. Kunhan tällainen tilanne on ihmisen itsensä valitsema, hän voi olla työhönsä ja uraansa tyytyväinen ja hakea merkityksen kokemuksia työn ulkopuolelta. Esimerkiksi perhe tai harrastukset voivat olla elämän tärkeimpiä sisältöjä.

Sisäisiä motivaatiotekijöitään ja urahaaveitaan voi kirkastaa tutustumalla eri toimialoihin ja organisaatioihin. Korkeakouluissa tehtävät yritysvierailut ja niistä keskusteleminen opiskeluryhmän kesken on todettu toimivaksi tavaksi saada ymmärrystä eri alojen työmahdollisuuksista. Kun on tunnistanut itselleen kiinnostavia toimialat ja tulevaisuuden työmahdollisuudet alalla, syntyy sisäinen motivaatio opiskeluun luonnollisemmin. (Haikonen 2019.)

Yhteyden tunnistaminen opintojen ja toivotun uran välillä lisää motivaatiota

Opiskelija ei ollut hakeutunut uraohjaukseen aikoihin, kunnes eräänä päivänä uraohjaajan sähköpostiin kilahtaa viesti: ”Sain todella upean harkkapaikan Business Analyst Interninä! Ihan uskomatonta!”

Kun on puhe motivaatiosta, on hyvä vielä muistuttaa, että motivaatio ei ole mikään tyhjästä ilmaantuva voima, joka alkaa puskea meitä eteenpäin. Motivaation voi löytää myös sillä, että pakottautuu toimimaan; kun tekee jotain, tekeminen itsessään saattaa alkaa antaa motivaatiota.

Pienet askeleet kohti tavoitetta tai sen löytymistä ruokkivat motivaatiota, mutta irrallisemmatkin saavutukset auttavat: amiraali McRavenin (2017) mukaan sängyn petaaminen aamulla antaa päivään ensimmäisen onnistumisen tunteen ja motivaatiopiikin.

Motivaation lähteenä mainitaan usein myös toivo, ja motivaatiota paljon tutkinut Frank Martelakin kirjoitti aiheesta Helsingin Sanomissa 20.4.2026 viitaten etenkin arvokkaiden päämäärien tavoitteluun: ”[j]uuri silloin kun toivoa on vähän, tarvitaan erityisen päämäärätietoista toimintaa”, ja ”[t]oimijuus synnyttää toivoa eikä toisinpäin”.

Uraohjaajana kohtaan usein opiskelijoita, jotka painivat opiskelumotivaation kanssa. He ovat saattaneet saada kannustusta edetä suuntiin, jotka näyttävät loogisilta, mutta eivät tunnu innostavilta; joku muu on ”mätsännyt” heidät kysymättä opiskelijan kiinnostusta. Kun ihmistä autetaan ohjauksen keinoin, ei lähtökohdan pitäisi olla vain osaaminen, vaan ohjattavan mielenkiinnon kohteet, arvot ja muut merkitystä tuottavat asiat. Ehkä motivaation puutteesta kärsivä opiskelija, joka on tullut nimenomaan uraohjaukseen, on tunnistanut jonkinlaisen aukon nykyisen tekemisen ja tulevaisuuden uratoiveiden välillä. Jos opiskelumotivaation ongelmat ovat muualla kuin opintojen ja työuran välisessä ristiriidassa, apukin löytyy luultavasti helpommin muista lähteistä, kuten opintopsykologeilta, erityisopettajalta, oppilaitospapeilta, opettajatuutorilta tai Laurean Poikkeamosta. Jos opiskelijan motivaatiohaasteet taas liittyvät nimenomaan uraan, on ohjaajan hyvä selvittää opiskelijan kanssa, minkälaisia ristiriitoja tämä tunnistaa nykyisten opintojen ja tulevaisuuden uratoiveiden välillä. Uraohjauksessa on tärkeää auttaa opiskelijaa kirkastamaan sisäiset motivaatiotekijät ja tunnistamaan urasuuntia, jotka mahdollistavat merkityksellisen elämän. Pelkän osaamisen tunnistaminen ei kanna pitkälle.

Lähteet

• Haikonen, E. 2019. Tutustuminen työelämään auttaa suuntaamaan ja suunnittelemaan tradenomin opintoja. Laurea Journal. Viitattu 27.4.2026.
• Kärpänen, T. 2024. Keskittymiskyky oppimisen ja työn tukipilarina. Laurea Journal. Viitattu 7.4.2026.
• Martela, F. 2015. Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja. Helsinki: Gummerus.
• Martela, F. 2026. Toivo on kaksiteräinen miekka. Helsingin Sanomat 20.4.2026. Viitattu 27.4.2026.
• McRaven, W. H. 2017. Make Your Bed: Little Things That Can Change Your Life… And Maybe the World. Little, Brown & Company.
• Mitchell, L.K. & Krumboltz, J.D. 1996. ‘Krumboltz’s learning theory of career choice and counseling. Teoksessa:  Brown, D., Brooks, L. & Associates (Eds) Career Choice and Development (3rd Ed), San Francisco, California, Jossey Bass, pp223-280.
• Nykänen, A., Nurkka, P. & Meuronen, J. 2022. Laurean opiskelijoiden hyvinvointia tuettava – keskiöön yhteisöllisyyden vahvistaminen. Laurea Journal. Viitattu 7.4.2026.
• Parsons, F. 1908. Choosing a Vocation, Boston: Houghton Mifflin.
• Salmela-Aro, K. 2018. Motivaatio ja oppiminen kulkee käsi kädessä. Esipuhe kirjaan Motivaatio ja oppiminen. Jyväskylä: PS-kustannus
• Työ- ja elinkeinoministeriö, 2024. Työllisyyden edistämisen valtakunnalliset tavoitteet. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 7.4.2026.
• University of Warwick. Traditional theories, recent developments and critiques. University of Warwick. Viitattu 7.4.2026.
• Åkerblad, L. 2014. Epävarmuuden tuolla puolen : Muuttuvat työmarkkinat ja prekaari toimijuus. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto.