Loppuvuonna 2021 voimaan tuleva EU-direktiivi vaatii organisaatioita perustamaan kanavat ja prosessit väärinkäytösten ilmiantoon. Se yhtenäistää kansallista lainsäädäntöä ja turvaa ilmiantajan aseman tilanteissa, joissa esimerkiksi kostotoimet voisivat olla mahdollisia.
Väärinkäytökset, asiaton toiminta ja toimintaohjeiden vastainen käyttäytyminen eivät ole yhdellekään yritykselle tai muulle organisaatiolle eduksi. Organisaation edun varmistamiseksi on tärkeä tietää, että työntekijät, alihankkijat ja kumppanit toimivat sovitun mukaisesti.
Suurissa organisaatioissa on jo pitkään ylläpidetty ilmoittamiseen liittyviä kanavia osana riskien hallintaa. Esimerkiksi kansainvälisessä kaupassa voi tulla vastaan tilanteita, joissa toisessa maassa toimiva taho edellyttää asiattomia maksuja liiketoiminnan edistämiseksi. Vaikka toiminta olisi paikallisten normien mukaista, tällainen toiminta aiheuttaisi kotimaassa sekä taloudellisia että maineeseen liittyviä riskejä.
Joulukuussa Suomessa astuu voimaan EU:n whistleblower-direktiivi, joka tekee väärinkäytösten ilmoituskanavasta pakollisen yli 50 henkeä työllistävissä organisaatioissa. Direktiivi ottaa laajasti kantaa erilaisiin eettisiin väärinkäytöksiin. Edellä kuvatun korruption ohella direktiivin alaan kuuluvat mm. hankinnat, verotus, rahanpesu, kilpailu, turvallisuusasiat, sekä yksityisyyden suoja (Eduskunta 2021)
Lainsäädäntö direktiivin kohteena olevista asioista määrittää niihin liittyvät väärinkäytökset jo muutenkin kielletyiksi. Selkein muutos direktiivin myötä onkin itse ilmoituskanava ja siihen liittyvät velvoitteet ilmoittajan suojaamisesta, ilmoitusten kirjaamisesta ja seurannasta. Ilmoittajalle täytyy pystyä osoittamaan suojelua, jos on syytä epäillä esimerkiksi kostotoimia väärinkäytösilmoituksen seurauksena.
Ilmoituskanava täytyy tehdä avoimeksi myös esimerkiksi entisille työntekijöille ja alihankkijoille. Tästä syystä suuri osa organisaatioista on päätynyt tekemään ilmoituskanavastaan kokonaan julkisen – se on usein ainoa keino tavoittaa laaja kohderyhmä.
Laureassa on ollut käytössä ns. turvallisuusilmoituskäytäntö jo pitkään. Se kattaa erilaiset arjen turvallisuuteen liittyvät huolenaiheet, Laurea-yhteisön jäseniin kohdistuvat huolet ja mm. akateemiseen vilppiin liittyvät huolet tietoturvallisesti. Direktiivi tuo kuitenkin myös teknisiä vaatimuksia, joita ei ole osattu ottaa huomioon nykyisiä järjestelmiä rakentaessa, joten ilman kehittämistä ei direktiivistä Laureassakaan selvitä.
Direktiivin käyttöönotto on herättänyt keskustelua ja se on koettu jossain määrin ylimitoitettuna tai jopa ”vasikointina”. Tasavertaisen, eettiseen toimintaan pyrkivän organisaation johtamisen kannalta kanava tarjoaa kuitenkin enemmän mahdollisuuksia kuin haasteita. Se on keino osoittaa toisista välittämistä ja eettisesti oikean toiminnan varmistamista uskottavasti ja luotettavasti. Avoimuuteen pyrkivälle organisaatiolle direktiivi tarjoaa mahdollisuuden parantaa yhteisön huolenpitoa, joka on loppupeleissä Laureankin tärkein tehtävä.
Lähteet:
