Mikä on palautteen merkitys oppimisessa? Palautteesta voi oppia eli ottaa opikseen eli palautteen merkityksen oppimisessa tulisi olla suuri. Merkityksetöntä ei ole sekään, kuinka palaute annetaan. Palaute voi ihastuttaa tai vihastuttaa. Kannustava palaute usein innostaa oppimaan lisää ja ponnistelemaan enemmän ymmärtääkseen vaikeimmankin asian ja oppiakseen sen syvällisesti. Väärin annettu palaute vihastuttaa, vaikka palautteessa olisi ns. ”totuuden siemen”. Silloin ei siitä välttämättä haluta ottaa opiksi vaan huomio kiinnittyy mm. palautteen antajan motiiveihin. Miksi hän on halunnut antaa palautteen niin, että se ”varmasti tuntuu” tai peräti loukkaa saajaansa. Vai onko palaute annettu kuitenkin hyvässä tarkoituksessa ja palautteen vastaanottaja vain tulkitsee palautteen sisällön, sen sävyn tai tarkoituksen väärin? Toisinaan tapahtuu myös väärinkäsityksiä.
Yleensä korkeakouluopinnoissa palautteen antaminen ja vastaanottaminen onnistuvat erinomaisesti. Silloin palaute koetaan rakentavaksi ja kehittäväksi eli oppimista ja oppimismotivaatiota edistäväksi palautteeksi. Tällöin palautteen antamisesta ja vastaanottamisesta ei synny konfliktitilannetta vaan pikemmin yhteistyö- ja vuorovaikutussuhdetta vahvistava tapahtuma tai tapahtumien ketju. Toisinaan ihmisten välille myös korkeakouluopinnoissa syntyy valitettavasti myös konfliktitilanteita. Jos konfliktitilannetta ei pystytä purkamaan, pitkittyessään konflikti voi kokonaan estää normaalin yhteistyö- ja vuorovaikutussuhteen jatkumisen. Silloin molemmat osapuolet kuten sekä opettaja että opiskelija tai opiskelijat keskenään saattavat joutua lähes umpikujaan. Silloin toisen antamaa palautetta saatetaan tulkita mitä eriskummallisimmin tavoin. Onneksi tällaiset tilanteet ovat sangen harvinaisia. Niiden ratkomisessa tarvitaan kaikilta osapuolilta hyvää tahtoa ja empatiakykyä sekä aitoa pyrkimystä kuulla ja ymmärtää erilaisia näkökulmia ja suhtautumistapoja, jotka voivat olla seurausta elämäntilanteesta, väsymyksestä, sairaudesta jne.
Kun opiskelijat sangen harvoin ottavat yhteyttä korkeakoulun rehtoriin, on jokin asia onnistunut joko harvinaisen hyvin tai on tapahtunut jotain harvinaisen ikävää. Jälkimmäinen on kuitenkin todennäköisempi vaihtoehto. Usein se on seurausta ikävien tapahtumien ketjusta, johon liittyy myös ns. huonoa onnea. Kuten jo todettiin, palautteen saaminen voi ihastuttaa ja myös vihastuttaa. Myös palautteen saamattomuus voi vihastuttaa. Vaikka saatu arvosana kertoo saavutetusta osaamisen tasosta, odotamme opiskelijoina saavamme myös muuta palautetta. Varsinkin heikko arvosana ilman minkäänlaista palautetta koetaan joskus miltei loukkauksena. Vertaamme aina kokemuksiamme odotuksiimme, jolloin pettymys voi olla suuri, kun ne eivät kohtaa. Kyse ei useinkaan ole siitä, mikä on lopulta oikein vaan se, miltä se tuntuu. Jos kyse on laajasta ja pitkäkestoisesta opintosuorituksesta, on pettymyksen mahdollisuus erityisen suuri, jos prosessin aikana ei ole lainkaan saanut palautetta opintosuorituksen etenemisestä. Aina vuorovaikutus ei onnistu parhaalla mahdollisella tavalla ja aina sähköposti ei ole paras mahdollinen tapa kommunikointiin. Erityisen huonosti se soveltuu konfliktitilanteiden ratkaisuun. Keskustelua ei voi olla liikaa vaan aina pikemminkin liian vähän, jotta ymmärtäisimme ihmisinä toisiamme ja saamaamme palautetta.
Palautteen merkitys oppimisessa on suuri. Vaalitaan rakentavaa palautetta ja annetaan sitä pikemminkin aina enemmän kuin vähemmän. Annetaan ja vastaanotetaan kannustavaa palautetta, sillä siitä voi ottaa opiksi ja se lisää entisestään oppimismotivaatiota.
