Korkeakoulujen kansainvälisyys yhdistetään yleisesti näkyviin ilmiöihin – erityisesti maasta toiseen suuntautuviin opiskelijavaihtoihin, eurooppalaisiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin sekä monialaisiin kaksoistutkintoihin. Samoin kotikansainvälistyminen on korkeakouluissa keino tutustua muista maista ja kulttuureista tuleviin opiskelijoihin ja asiantuntijoihin sekä kehittää kulttuurienvälistä vuorovaikutusta ja sensitiivisyyttä. Kansainvälistyminen ulkomailla tai kotimaassa synnyttää myös vaikeammin havaittavaa ja tunnistettavaa hiljaista kansainvälisyyttä. Se on verrattavissa hiljaiseen tietoon, jota ihminen käyttää intuitiivisesti ja tiedostamatta, mutta jota hän ei välttämättä pysty ilmaisemaan tai sanallistamaan yksiselitteisesti.

Kuva: Freepik

Hiljainen kansainvälisyys on ilmiö, joka haastaa perinteisen käsityksen kansainvälisyydestä korkeakouluissa. Se ei yksin perustu matkustamiseen, vaihtojaksoihin tai muodollisiin kansainvälisiin hankkeisiin, vaan se syntyy usein hitaasti ja melko huomaamattomasti arjen kansainvälisestä vuorovaikutuksesta, kulttuurisesta herkkyydestä ja oman välittömän elämänpiirin ulkopuolelle ulottuvasta kiinnostuksesta. Hiljainen kansainvälisyys on kuin näkymätön kudos, joka yhdistää ihmisiä yli rajojen – ei passien, vaan kohtaamisten kautta.

Tavallisesti ulkomailta tai kotimaasta hankitulla kansainvälisellä osaamisella tarkoitetaan konkreettisia taitoja, kuten vieraiden kielten hallintaa ja eri kulttuurien tuntemusta sekä kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin ja erilaisiin mentaalisiin viitekehyksiin – siis yksilön tai ryhmän sisäisen ajattelun rakenteeseen, joka ohjaa sitä, miten maailmaa hahmotetaan, tulkitaan ja miten toimitaan eri tilanteissa. Se koostuu esimerkiksi arvoista, uskomuksista, kokemuksista, kulttuurisista taustoista ja opituista ajattelumalleista. (Launikari 2023).

Tähän mennessä on korkeakoulukontekstissa vähemmän kiinnitetty huomiota siihen, mitä hiljainen kansainvälisyys on tai miten se ilmenee. Polanyin (2009) mukaan yksi inhimillisen tiedon ominaispiirteitä on juuri sen hiljainen, kontekstisidonnainen, kokemuksellinen ja vaikeasti artikuloiva ulottuvuus, jonka mukaan voimme tietää tai jopa tiedämme enemmän kuin osaamme kertoa. Tämä pätee myös hiljaiseen kansainvälisyyteen.

Kansainvälisessä kontekstissa hiljainen tieto on eräänlaista henkilökohtaista asiantuntemusta, joka asuu yksilöiden sisällä ja käsittää heidän erityisosaamisensa, ongelmanratkaisutaitonsa ja analyyttiset kykynsä. Tätä yksilön hiljaista tietoa ja intuitiota on usein vaikea ilmaista tai siirtää muille, koska siihen sisältyy monia eri ulottuvuuksia, kuten taitoja, kokemuksia, suhteita ja aineettomia ominaisuuksia. Kuitenkin hiljaisen tiedon tehokas jakaminen ja hyödyntäminen työyhteisössä – eksplisiittisen tiedon ohella – on elintärkeää korkeakouluille, mikäli ne aikovat pysyä kilpailukykyisinä ja innovatiivisina turbulentissa globaalissa toimintaympäristössä. (Shahzad, Chilba & Arslan 2024.)

Hiljainen kansainvälisyys perustuu kokemukselliseen oppimiseen

Vaikka termi hiljainen kansainvälisyys ei nykyisin vielä näy laajasti akateemisessa kirjallisuudessa, sen sisältöä ja relevanssia voidaan perustella hiljaisen tiedon teorian ja kokemuksellisen oppimisen näkökulmista (esimerkiksi Kolb & Kolb 2005). Kokemuksellinen oppiminen on sosiaalinen, toiminnallinen ja vuorovaikutteinen prosessi (Pohjalainen 2012), jossa oppija rakentaa tietoa ja arvoja suoran kokemuksen kautta (Gross & Rutland 2017). Tämäntyyppistä tietoa ei sellaisenaan opeteta tai dokumentoida, vaan se opitaan altistumalla ja osallistumalla moninaisiin sosiaalisiin tilanteisiin ja kulttuurisiin konteksteihin. Kokemuksen myötä hiljaista tietoa karttuu ja se alkaa ennen pitkää näkyä yksilön kyvyissä, taidoissa, käsityksissä, asenteissa ja käyttäytymisessä. (Shahzad, Chilba & Arslan 2024.)

Hiljainen kansainvälisyys korostaa, että eri tavoin hankittu tieto on syvällä henkilökohtaisissa kokemuksissa ja erityistilanteissa. Se ei ole abstraktia tai yleispätevää, vaan pikemminkin lukuisten kohtaamisten ja niissä vallitsevien erityisolosuhteiden muovaamaa (Pohjalainen 2012). Tätä voidaan valaista esimerkillä toisessa maassa asuneesta henkilöstä, joka on oppinut paikalliset tavat jokapäiväisten vuorovaikutustilanteiden kautta ja jolle siksi on kertynyt hiljaista kansainvälisyyttä. Hän ei ehkä pysty selittämään kaikkia asianomaisen kulttuurin vivahteita oppikirjatyyppisesti, mutta hänellä on kokemuksen kautta syntynyttä relevanttia käytännön ymmärrystä kyseisen maan todellisuudesta. Hiljaisessa kansainvälisyydessä tunnustetaan, että mielekäs kansainvälinen ymmärrys ei niinkään perustu muodolliseen tietoon tai teoreettiseen viitekehykseen vaan käytännön viisauteen eletyistä kokemuksista erilaisissa kulttuuriympäristöissä (Pauleen, Rooney & Holden 2010).

Jotta hiljainen kansainvälisyys voi opintojen aikana tulla näkyväksi, tarvitaan korkeakouluissa sille suotuisia ja psykologisesti turvallisia oppimisympäristöjä sekä opiskelijan osallisuutta ja toimijuutta vahvistavaa ja tätä yksilönä arvostavaa pedagogiikkaa (Laurea 2023). Laurean pedagogiikassa kansainvälisyys ei tarkoita vain kielitaitoa, vaan kykyä kohdata erilaisia ihmisiä ja toimia moniäänisissä yhteisöissä. Opetus- ja oppimistilanteissa käytettävien menetelmien, digitaalisten alustojen, aineistojen ja työtapojen avulla voidaan opiskelijoille tarjota välineitä oman hiljaisen kansainvälisyyden tunnistamiseksi, sanoittamiseksi, konkretisoimiseksi ja käsitteellistämiseksi (Pohjalainen 2012). Tämä edellyttää vahvaa kansainvälisyysosaamista myös korkeakoulun johdolta ja henkilöstöltä (Kaasik-Krogerus 2022, Kekkonen & Annala 2017).

Hiljainen kansainvälisyys ei ole niinkään toimintasuunnitelma, vaan tapa aistia, nähdä, kuulla ja kohdata toiseus. Se voi ilmetä monin eri tavoin, esimerkiksi kun opiskelija kuulee ryhmässä eri kulttuurisesta tai etnisestä taustasta tulevan opiskelijakollegansa kokemuksen, ja hän pysähtyy miettimään sitä. Ymmärtääkseen tuon kokemuksen paremmin hän saattaa tarvita lisää tietoa, jota hän siinä tapauksessa pyytää opiskelijakaveriltaan.  Tai kun opettaja suunnittelee opintojaksoa, hän ymmärtää, että maailma on muutakin kuin Suomi tai Euroopan unioni. Hän haastaa itseään, eikä sorru liian kapeaan ajatteluun, vaan tarjoaa opiskelijoilleen vaihtoehtoisia viitekehyksiä hahmottaa todellisuutta valitsemalla moniäänisiä oppimateriaaleja, kulttuurisesti sensitiivisiä pedagogisia menetelmiä ja rohkaisemalla dialogiin.

Parhaimmillaan moninaisuutta ja yhteisöllisyyttä edistävä korkeakouluympäristö mahdollistaa sen, että monikielisyys, erilaiset kulttuuriset tavat ja maailmankatsomukset voivat elää rinnakkain ilman pelkoa jännitteistä tai yksittäisen henkilön/ryhmän poissulkemisesta. Tämä arjen kansainvälisyys kuuluu kiinteästi kaikkien korkeakouluopiskelijoiden ihmisenä kasvuun ja ammatilliseen kehittymiseen tulevaisuuden työelämää varten. (Partanen & Häikiö 2023.) Laureassa sitä tuetaan, muun muassa Learning by Developing -mallilla (Laurea LibGuides 2024). Se mahdollistaa opiskelijoiden osallistumisen monikansallisiin TKI-hankkeisiin, joissa kansainvälisyys syntyy yhteistyöstä ja yhteiskehittelystä. Samoin suomalaiskorkeakoulujen englanninkieliset tutkinto-ohjelmat ja monikieliset opintojaksot luovat tilan haastepohjaiselle oppimiselle ja hiljaiselle kansainvälisyydelle.

Hiljainen kansainvälisyys kasvaa eurooppalaisessa korkeakoulutuksessa

Hiljaisen kansainvälisyyden tunnistaminen ja eurooppalaisten korkeakoulujen transformaation edistäminen vaativat muutosta korkeakoulujen ajattelutavoissa. Eurooppalainen korkeakoulustrategia (Euroopan komissio 2022) korostaa globaalia osaamista, maiden rajat ylittävää liikkuvuutta ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Eurooppa-yliopistoallianssit sekä niiden osaamiskeskittymät ja avoimet kampukset rakentavat infrastruktuuria tälle muutokselle.

Hiljainen kansainvälisyys eurooppalaisessa korkeakouluyhteistyössä ei kuitenkaan tarkoita ainoastaan fyysistä opiskelija- tai henkilöstöliikkuvuutta, vaan ennen kaikkea sellaisten toimintatapojen ja oppimisympäristöjen kehittämistä, joissa kansainvälisyys on arjen vuorovaikutusta, moninaisuuden kunnioittamista, kulttuurista herkkyyttä ja yhteistä oppimista yli rajojen – yksilö- ja korkeakoulutasolla sekä niiden välillä. Sillä tavoin voidaan purkaa stereotyyppistä ajattelua, rakentaa yhteistä ymmärrystä ja antaa tilaa hauraalle mutta merkitykselliselle dialogille. Ja kenties juuri siinä piilee kaiken kauneus ja suurin vaikuttavuus: arjen valinnoissa, hiljaisissa hetkissä ja aidoissa kohtaamisissa, joissa syntyy itseä suurempaa ymmärrystä.

Kirjoittajatiedot

FT, KTM Mika Launikari toimii Laureassa kansainvälisessä korkeakouluyhteistyössä, jossa hän vastaa kymmenen eurooppalaisen kumppanikorkeakoulun kanssa PIONEER-allianssissa tehtävästä yhteistyöstä tulevaisuuden kaupunkien kestävässä kehityksessä.

Lähteet

• Euroopan komissio 2022. Komission tiedonanto eurooppalaisesta yliopistostrategiasta. Viitattu 14.7.2025.
• Gross, Z. & Rutland, S.D. 2017. Experiential learning in informal educational settings. International Review of Education, 63, 1-8. Viitattu 14.7.2025.
• Kaasik-Krogerus, S. 2022. Kansainvälisyys on asenne jokapäiväisessä elämässä. Idäntutkimus 29 (2), 21-36. Viitattu 14.7.2025.
• Kekkonen, S. & Annala, J. 2017. Kansainvälisyys akateemisen identiteetin muokkaajana: Kansainvälinen henkilökunta suomalaisella tieteen pelikentällä. Aikuiskasvatus 37(4), 286-301. Viitattu 14.7.2025.
• Kolb, A.Y. & Kolb. D. 2005. Learning Styles and Learning Spaces: Enhancing Experiential Learning in Higher Education. Academy of Management Learning & Education, 4(2), 193-212. Viitattu 14.7.2025.
• Launikari, M. 2023. Ajatuksia kansainvälisestä osaamisesta – erillinen taito vai jotain muuta. Viitattu 14.7.2025.
• Laurea 2023. Pedagoginen ohjelma 2023-2025. Viitattu 14.7.2025.
• Laurea LibGuides 2024. Laurealainen pedagogiikka LbD.Viitattu 14.7.2025
• Partanen, R., & Häikiö, S. 2023. Toimiva monikielinen korkeakouluympäristö edistää kansainvälisten opiskelijoiden yhdenvertaisuutta: tapaustutkimus Lapin ammattikorkeakoulussa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 25(3), 30–48. Viitattu 14.7.2025.
• Pauleen, D. J., Rooney, D., & Holden, N. J. 2010. Practical wisdom and the development of cross-cultural knowledge management: a global leadership perspective. European Journal of International Management, 4(4), 382-395. Viitattu 14.7.2025.
• Pohjalainen, M. 2012. Hiljaisen tiedon käsite ja hiljaisen tiedon tutkimus: katsaus viimeaikaiseen kehitykseen. Informaatiotutkimus 31(3), 1-10. Viitattu 14.7.2025.
• Polanyi M. 2009. The tacit dimension. Chicago, IL: University of Chicago Press.
• Shahzad, F., Chilba, S. & Arslan, A. 2024. Tacit knowledge exchange among senior management educators: A qualitative study. The International Journal of Management Education, 22(2),1-11.Viitattu 14.7.2025.