Resilienssi ja toiminnan jatkuvuus

Yhteiskuntamme ja sen eri organisaatiot voivat kohdata mitä erilaisimpia uhkia, jotka iskiessään useimmiten yllättävät heidät. Vuonna 2020 sekä koronapandemia, että Vastaamon tietomurto olivat näkyviä esimerkkejä toiminnan jatkuvuutta uhkaavista tilanteista. Nämä molemmat – kyberhäiriö vuonna 2020 ja pandemia tänä vuonna 2021 – olivat viimeaikaisten Allianz Risk Barometer -kyselyn kärkisijoilla liiketoiminnan jatkuvuutta uhkaavina tekijöinä.

Resilienssi on kokonaisvaltainen ja monialainen lähestyminen, jolla yhteiskunnat ja sen organisaatiot (jopa yksilöt) voivat sopeutua muutoksiin ja hallita odottamattomia tapahtumia (Robert ym. 2015). Linkov ym. (2013) toteavat, että uhkia ei aina voida tunnistaa ennen niiden ilmenemistä ja Zhang (2017) korostaa organisaation resilienssin tärkeyttä, koska kriiseiltä ei voida täysin välttyä. Organisaatiotasolla tavoitteiden saavuttaminen sekä sen toiminnan jatkuvuus ja vaatimuksenmukaisuus ovat yritysturvallisuuden keskiössä (EK 2018).

Toiminnan jatkuvuuden turvaaminen vaativissakin olosuhteissa on organisaatioille elintärkeää. Erityisesti kriittisiä palveluita tuottavien organisaatioiden on hyvä kyetä resilienssiin ja omata kykyä lieventää (absorb) ja palautua (recover) verkoston tai organisaation toimintaa ja sen jatkuvuutta uhkaavista häiriöistä erilaisissa kompleksisissa ympäristöissä (Ruoslahti 2018).

Monet nykyiset toimintojen tueksi kehitetyt ratkaisut ja verkot ovat enenevässä määrin luonteeltaan kyberfyysisiä, joissa yhdistyvät laitteistot, ohjelmistot ja niiden käyttäjät (Rajamäki & Pirinen 2015). Tämän takia turvallisuusalan koulutuksessakin olisi hyvä painottaa eri toimijoiden kesken resilienssin rakentamiseen ja jatkuvuuden turvaamiseen tarvittavaa yhteistyötä sekä tiedon jakamista (Ruoslahti, Rajamäki, & Koski 2018).

Resilienssin kehittäminen vaatii tietoisuutta, johtamista ja resurssien kohdentamista (O’Rourke 2007) ja toiminnan jatkuvuuden kehittäminen systemaattista suunnittelua ja harjoittelua (Savage 2002). Tunnistaakseen riskejä organisaatiot kartoittavat uhkia, haavoittuvuuksia ja näiden mahdollisia seurauksia (Linkov et al. 2014). Pichyangkul, Nuttavuthisit ja Israsena (2012) korostavat avoimeen innovointiin (open innovation) perustuvaa lähestymistapaa jossa ulkopuolisia asiantuntijoita kutsutaan yhteiskehittämään resilienssiä ja jatkuvuutta kehittäviä innovaatioita.

Viestintä jolla vaihdetaan tietoa verkoston toimijoiden kesken auttaa tuottamaan uutta tietoa mikä vuorostaan luo joustavuutta ja ketteryyttä mukauttaa prosesseja muuttuviin konteksteihin (do Nascimento Souto 2013). Resilienssi vaatii yhteistyötä ja sopeutumiskykyä hallita muutosta ja odottamatonta turbulentissa ympäristössä (Vos 2017).

Kriisissä resilienssi punnitaan

Jatkuvuutta uhkaavat tapahtumat ja riskit voivat muodostua kriisiksi, jolla voi olla hyvinkin negatiivisia seurauksia tai tuhoa organisaation toiminnalle, taloudelle tai maineelle (Zhang 2017). Tehokas tapa käsitellä kriisiä ja toipua jatkuvuutta uhkaavista tilanteista on avoin ja selkeä tiedonvaihto koska yksikään organisaatio ei yksin kykene hallitsemaan muuttuvaa ympäristöä ja kyberfyysisiä järjestelmiä (Rajamäki & Ruoslahti 2018).

Kriisivalmius ja suunnitelmallisuus korostuvat jatkuvuuden hallinnassa, sillä suunnitteluprosessit ovat tärkeitä organisaatioiden valmistautuessa mahdollisiin kriiseihin ja organisaatioiden on hyvä samanaikaisesti valmistautua monien erilaisten uhkien varalle (Ruggiero 2017, Stanciugelu ym. 2013). Erilaisia toimintastrategioita voidaan siis valita eri toimintaa uhkaavien tapahtumien ja riskien varalle (Zhang 2017), joskin koska monet kriisit sisältävät samankaltaisia piirteitä voidaan samoja suunnitelmia soveltaa useampiin tapahtumiin ja siten tukeutua yleiseen jatkuvuussuunnitteluun ja -koulutukseen sekä valmistautumiseen (Salokannel, Knuuttila, & Ruoslahti 2018).

Korkeakoulutuksessa on Rajamäen ja Ruoslahden (2018) mielestä syytä käsitellä resilienssiä, toiminnan jatkuvuutta ja yhteistoiminnallista tilannekuvan muodostamista. Näitä kaikkia tarvitaan häiriöiden tunnistamiseen sekä niistä ja kriiseistä selviytymiseen. Zhang (2017) korostaa, että kriisinhallintatiimit tarvitsevat luovaa ongelmanratkaisukykyä, joustavuutta ja improvisointitaitoja, sillä on mahdotonta suunnitella ja harjoitella tuntemattoman kohtaamista. Myös näiden, joskus kompleksistenkin, sosiaalisten verkostojen on hyvä toimia resilientillä tavalla (Ruoslahti 2018).

Jatkuvuuden hallinnan opetusta Laureassa

Riskien ja jatkuvuuden hallinta ovat keskiössä kahdessa Laurean Tradenomi-tutkinnoissa turvallisuus ja riskienhallinta (AMK) ja turvallisuusjohtaminen (ylempi AMK).

AMK-tason Turvallisuus ja riskienhallinnan Tradenomi -tutkinnon tavoitteena on valmistaa henkilöt turvallisuuden ja riskienhallinnan asiantuntija- tai koulutustehtäviin. Opiskelijat ovat tyypillisesti työllistyneet myös vakuutus- ja finanssisektorin tai viranomaistehtäviin (mm. pelastuslaitoksen palotarkastaja). Pakollisten yritysturvallisuuden ja riskienhallinnan opintojaksojen lisäksi tarjolla on täydentäviä opintoja kolmen eri teemakokonaisuuden alla: 1) Riskienhallinta (jonka alla mm. toiminnan jatkuvuuteen keskittyvä englannikielinen Business Continuity), 2) Yritysturvallisuus sekä 3) Yhteiskunnan varautuminen.

Turvallisuusjohtaminen (ylempi AMK) koulutus on yksi mahdollisuus syventää turvallisuusalan opintojaan Laureassa. Opinnoissa keskitytään valmiuksiin turvallisuuden eri osa-alueilla, kuten turvallisuuden johtaminen riskienhallintaprosessissa, yksilön ja organisaation turvallisuuskäyttäytyminen, strateginen johtaminen, turvallisuuden johtaminen yrityksen kansainvälisessä toiminnassa, kyberturvallisuus sekä toiminnan jatkuvuuden varmistaminen.

Lisäksi opiskelijat voivat suorittaa opintopisteitä erilaisissa Laurean (kansallisissa ja EU:n rahoittamissa) turva-alan hankkeissa. Laureassa on myös mahdollista täydentää ammatillista osaamistaan turvallisuusalalla (mm. Laurea Certified Risk Officer, Risk Manager, Katakri-pääauditoija täydennyskoulutuksissa),

Rajamäki ja Ruoslahti (2018) ehdottavat, että korkeakouluopetus tarjoaisi opiskelijoille malleja joiden varaan he voivat työelämässä rakentaa resilienttiä liiketoiminnan jatkuvuutta sekä kriittisten toimintojen ylläpitämistä.

Jatkuvuuden opinnot pyrkivät valmistamaan Laureasta valmistuneita asiantuntijoita vastaamaan yhteiskuntaa ja sen organisaatioita (yrityksiä ja julkishallintoa) kohtaamaan yllätyksiä – suunnittelemaan ja tarvittaessa kohtaamaan äkillisiä ja osottamattomia toimintaa uhkaavia tapahtumia ja selviämään niistä huolellisella suunnittelulla, tilanteen mukaisella reagoinnilla ja kokemuksista oppimalla.

Lähteet:

EK. 2018. Elinkeinoelämän keskusliitto, Yritysturvallisuus: https://ek.fi/hyotytietoa-yrityksille/yritysturvallisuus/
do Nascimento Souto, P. C., Dervin, B., & Savolainen, R. 2012. Designing for knowledge creation work: an exemplar application of sense-making methodology. RAI Revista de Administração e Inovação, 9(2), 274-297.
Linkov,I., Eisenberg,D. A., Plourde,K., Seager,T. P., Allen,J., & Kott,A. 2013. Resilience metrics for cyber systems. Environment Systems and Decisions, No. 33(4),pp. 471–476
O’Rourke, T. D. 2007. Critical Infrastructure, Interdependencies, and Resilience. In The Bridge, Spring 2007, 22-29.
Pichyangkul, C., Nuttavuthisit, K., & Israsena, P. 2012. Co-creation at the Front-end: A Systematic Process for Radical Innovation. International Journal of Innovation, Management and Technology, Vol. 3, No. 2, April 2012, 121-127.
Rajamäki,J., & Pirinen,R. 2015. Critical infrastructure protection: towards a design theory for resilient software-intensive systems. In Proceedings of the European Intelligence and Security Informatics Conference (EISIC), IEEE ConferencePublications
Rajamäki,J. & Ruoslahti,H. 2018. Educational Competences with regard to Critical Infrastructure Protection, submitted to 17thConference on Cyber Warfareand Security –ECCWS, June 28th–29th, Olso, Norway.
Ruggiero,A. 2017. Crisis Communication and Terrorism: Mapping Challenges and Co-creating Solutions. Jyväskylä Studies in Humanities 324, Jyväskylä UniversityPrinting House, Jyväskylä 2017.
Ruoslahti, H. 2018. Methods of Studying Security, Development of Society and Organisation Security Programmes 2017 project book, Turiba University, Riga, Latvia, in press.
Ruoslahti, H., Rajamäki, J. & Koski, E. 2018. Educational Competences with regard to Resilience of Critical Infrastructure, in Journal of Information Warfare, Journal of Information Warfare 17.3: 1-16 ISSN 1445-3312 (Print)/ISSN 1445-3347
Robert, B., Morabito, L., Cloutier, I. and Hémond, Y. 2015. Interdependent criticalinfrastructures resilience: Methodology and case study, Disaster Prevention and Management, Vol. 24 No. 1, pp. 70–79
Salokannel, J., Knuuttila, J., & Ruoslahti, H. 2018. Arctic Maritime Safety: the Human Element seen from the Captain´s Table, in Sustainable Shipping in a Changing Arctic, Eds. L.P. Hildebrand, L.W. Brigham & T.F. Johansson, pp. 37 – 50, Springer… early version presented at International Conference on Safe and Sustainable Shipping in a Changing Arctic Environment, ShipArc 2015, August 25-27, 2015, Malmö Sweden, in press for proceedings.
Savage, M. 2002. Business continuity planning, Work Study, vol. 51, no. 5, 254-261.
Stanciugelu, I., Alpas, H., Stanescu, D., Bozoglu, F. & Stan, S. 2013. Perception and communication of terrorism risk on food supply chain: A case study (Romania and Turkey), Applied Social Sciences: Communication Studies, Cambridge University Press, 189-196.
The National Academy of Sciences, NAS (2012).Linkov, I., Eisenberg, D. A., Plourde, K., Seager, T. P., Allen, J., & Kott, A. (2013).Resilience metrics for cyber systems. Environment Systems and Decisions, No. 33(4)
Vos, Marita (2017). Communication in Turbulent Times: Exploring Issue Arenas and Crisis Communication to Enhance Organisational Resilience. Jyväskylä University School of Business and Economics, N:o 40.
Zhang, B. (2017). Understanding Evolving Organisational Issues in Social Media. Jyväskylä Studies in Humanities 316, Jyväskylä University Printing House, Jyväskylä,p.25