Resilienssi on keskeinen teema tarkastellessamme hyvinvoinnin ylläpitämistä (Benjamin, Koirikivi & Kuusisto 2022) ja erityisesti yllättävissä muutostilanteissa.  Käsite kuvaa esimerkiksi ihmisen muutoskohtaamistaitoja (Poijula 2018), organisaatioiden kykyä sopeutua yllättävään tilanteeseen, kykyä ennakoida tulevia kriisejä (Williams ym. 2017) tai toiminnan jatkuvuuden turvaamista (Duchek 2020). Yleisesti voidaan sanoa, että resilienssi-käsite on kontekstisidonnainen. Jotta resilienssi-käsite ei jäisi pelkäksi teoriaksi, vaan kehittyisi keskeiseksi kehittämisen välineeksi, tarvitaan käytännön esimerkkejä. Laura Törmikosken opinnäytetyö, jota esitellään alla, edistää resilienssin kehittämistä käytännössä. Tämä teksti on kirjoitettu Laura Törmikosken ja ohjaavan yliopettaja Maria Ekströmin yhteistyönä.

Tulevaisuussuuntautunut projektijohtaminen on Laurean ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutusohjelma, jossa opiskellaan muun muassa miten resilienssiominaisuuksia kehitetään.  Laura Törmikoski, ohjelman opiskelija, innostui teemasta ja kehitti organisaationsa resilienssiominaisuuksia opinnäytetyössään. Opinnäytetyön aiheen valintaan vaikutti myös teeman ajankohtaisuus ja toimeksiantajaorganisaation kiinnostus.

Organisaatio on varhaiskasvatuksen toimija ja alan tilanne on puhututtanut yleisesti, muun muassa alaa vaivaavan henkilöstöpulan vuoksi.  Varhaiskasvatustyö vaatii tekijältään usein vahvaa resilienssiä, joten opinnäytetyön avulla haluttiin vahvistaa varhaiskasvatushenkilöstön resilienssiominaisuuksia. Opinnäytetyön keskeisinä tuotoksina valmistuivat varhaiskasvatushenkilöstölle kohdennettu digitaalinen menetelmäopas resilienssin vahvistamisen menetelmistä sekä resilienssiä käsittelevä luentotyylinen koulutustallenne. Tuotokset luovutettiin Vantaan kaupungin varhaiskasvatushenkilöstön käyttöön helmikuussa 2023.

Opinnäytetyössä resilienssiä tarkasteltiin arkisessa kontekstissa, varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä. Resilienssikäsitteen lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin psykologista turvallisuutta, palvelevaa ja valmentavaa johtamista sekä muutosjohtamista. Nämä tekijät vaikuttavat positiivisesti työyhteisön resilienssiin. Jotta opinnäytetyön tuotokset saatiin kohdennettua varhaiskasvatushenkilöstön tarpeisiin, tutkittiin aluksi varhaiskasvatushenkilöstön resilienssin nykytilaa puolistrukturoidun haastattelun avulla. Tutkimuksella saatujen tulosten perusteella oli todettavissa, että varhaiskasvattajien resilienssi yksilötasolla on kohtuullisen vahva. Myös tiimien resilienssi koettiin vahvaksi. Kun pohditaan tutkimuksen tuloksia yksilö- ja tiimitasolla, voidaan todeta, että vahvaan resilienssiin vaikutti positiivisesti, muun muassa, pidempi työkokemus ja aiemmin haastavista tilanteista selviytyminen.

Tarkasteltaessa työyhteisön resilienssin nykytilaa, löydettiin useampia kehittämiskohteita. Tutkimuksen ja henkilöstöltä saatujen menetelmätoiveiden ja ehdotusten myötä, menetelmäoppaaseen valikoituivat seuraavat resilienssin vahvistamisen menetelmää:

• 10 tapaa vahvistaa omaa resilienssiä
• positiivisuus resilienssin polttoaineena
• huumorilla lisää resilienssiä
• riskienhallinnalla kohti parempaa resilienssiä
• joustavuutta rakentamalla parempaa resilienssiä
• resilienssin vahvistaminen perehdyttämällä
• psykologinen turvallisuus ja resilienssi.

Resilienssin vahvistaminen tuntui varhaiskasvatuksen ammattilaisen näkökulmasta teemalta, jolla voi aidosti parantaa varhaiskasvatushenkilöstön hyvinvointia. Opinnäytetyön tuotoksilla haluttiinkin tukea nimenomaan varhaiskasvatuksen henkilöstön resilienssiominaisuuksien kehittymistä. Opinnäytetyön tekeminen oli kokonaisuutena erittäin antoisa, mutta myös haastava prosessi. Prosessin aikana pääsi hyödyntämään opinnoissa kartutettua uutta työelämän kehittämisosaamista. Lisäksi työssä pääsi käyttämään omia ongelmanratkaisutaitoja ja luovuutta etsiessä resilienssiin liittyviä kehittämiskohteita ja lopulta löytäessä ratkaisuja niihin. Opinnäytetyön tuotoksina syntyi koulutustallenne ja menetelmäopas. Syntyneisiin  tuotoksiin voit tutustua tästä linkistä. Toivottavasti saat tästä ideoita resilienssisi kehittämiseen.

Lähteet:

• Benjamin, S., Koirikivi, P., & Kuusisto, A. 2022. Nuorten elämänkulun haasteita ja vastoinkäymisiä: Näkökulmia resilienssiin kestävän hyvinvoinnin teorian valossa. Nuorisotutkimus, 40(3), 59–76.
• Duchek, S. 2020. Organizational resilience: a capability-based conceptualization. Bus Res 13, 215–246 (2020).
• Poijula, S. 2018. Resilienssi: Muutosten kohtaamisen taito. Helsinki: Kirjapaja.
• Törmikoski, L. 2023. Menetelmiä varhaiskasvatushenkilöstön resilienssin vahvistamiseksi. Opinnäytetyö. Laurea-ammattikorkeakoulu.
• Williams, T.A., Gruber, D.A., Sutcliffe, K.M., Shepherd, D.A. and Zhao, E.Y. 2017. “Organizational response to adversity: fusing crisis management and resilience research streams”, Academy of Management Annals, Vol. 11 No. 2, pp. 733-769.