Resilienssiä on erityisesti käsitelty COVID-19-pandemian sekä Ukrainan puolustussodan yhteydessä. Resilienssi käsitetään kansantajuisesti kriisikestävyytenä, mutta se on muutakin kuin vain vastoinkäymisiin varautumista. Laurean ResLab -tutkimusryhmä tarkastelee resilienssiä laajemmin proaktiivisina toimina rakentaa toivottavia tulevaisuuksia.

Yhteiskunta- ja ihmistieteissä tarkastellaan yhteiskunnallista resilienssiä. Yhteiskunnallisen resilienssin keskiössä on ihminen ja ihmisistä koostuvat systeemit. Yhteiskuntaa voidaan pitää kompleksisena sosiaalisena systeeminä, joka koostuu yksilöistä eli kansalaisista. Kansalainen voi kuulua erilaisiin virallisiin ja epävirallisiin yhteenliittymiin eli yhteisöihin. Tällaisia yhteisöjä voivat olla esimerkiksi perhe, harrastusseurat, sosiaalisen median ryhmä tai työpaikka. Kansalaiset ja yhteisöt muodostavat monimutkaisen yhteiskunnan. Se on systeemi, jonka osaset ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, ja joka järjestäytyy jatkuvasti uudelleen. (Cilliers 1998; 2002.)

Resilienssi on myös konteksti- ja toimijasidonnainen käsite. Resilenssin merkitys muuntuu riippuen siitä, kenen tai minkä näkökulmasta, ja missä tilanteessa sitä käsitellään. (Kaufman 2017.) On eri asia puhua suuryrityksen informaatiojärjestelmien resilienssistä kestää palvelunestohyökkäyksiä kuin kansalaisen henkisestä resilienssistä kohdata lähiomaisen kuolema.

Resilienssi kriisikestävyytenä

Resilienssiä käytetään usein synonyyminä muutos- tai kriisikestävyydelle. Yhteiskunnallisen resilienssin kapean tulkinnan mukaan yksilö, yhteisö tai yhteiskunta osoittaa resilienssiä kyetessään säilyttämään toimintakykynsä vastaamalla sisäisiin tai ulkoisiin häiriötekijöihin eli kriiseihin (Hyvönen et al. 2019). Toisaalta systeemi ei ole koskaan harmonisessa tasapainotilassa, vaan muutosvoimat, kriisitkin ovat olennainen osa systeemin jatkuvaa kehittymistä ja mukautumista muuttuviin olosuhteisiin. (Taleb 2010.)

Resilientin yhteiskunnan yksi piirre ovat vahvat, joustavat instituutiot ja niiden väliset sidokset. Instituutiot voivat olla konkreettisia toimijoita, kuten hyvin resursoitu ja saavutettava terveydenhoitojärjestelmä. Ne voivat myös olla abstrakteja, mutta mitattavia käsitteitä kuten kansan luottamus poliisivoimiin tai sukujen yhteisöllisyys. Vahvat instituutiot tuovat vakautta ja vaimentavat kriisien aiheuttamia shokkeja. (de Coning 2008.)

Resilienssin kapea tulkinta nojaa ajatukseen reaktiivisuudesta, jossa toimija kykenee ottamaan vastaan tai sietämään kriisejä. Resilienssiä voidaan vahvistaa varautumalla. Yksilö, yhteisö ja yhteiskunta voivat harjoitella toimia ydinonnettomuuden varalta tai varastoida vettä, ruokaa ja lääkkeitä poikkeustilaa varten. Resilienssiä vahvistamalla yksilö, yhteisö tai yhteiskunta kykenee siis paremmin vastaamaan tai reagoimaan tunnettuihin tai yllättäviin uhkiin. (Dunn Cavelty, Kaufmann & Søby Kristensen 2015; Kaufmann 2017.)

Resilienssi toivottavien tulevaisuuksien rakentamisena

Resilienssiä voidaan myös pitää proaktiivisena tulevaisuuteen vaikuttamisena. Resilienssin laajan tulkinnan mukaan yksilölliset ja kollektiiviset tekomme vaikuttavat potentiaalisten uhkakuvien ja kriisien toteutumisen todennäköisyyteen. Proaktiivista tulkintaa mukaillen resilienssiä voidaan pitää kykynä ennakoida toivottavia tulevaisuuksia ja rakentaa polkuja niihin. (Ahvenainen, Janasik, Reinekoski & Lehikoinen 2021.) Tällöin perinteinen tulkinta vastata häiriötilanteisiin ja menestyä kriiseissä laajentuu ja resilienssi on myös kykyä hahmottaa ja menestyä muutoksessa.

Yksilön, yhteisön tai yhteiskunnan resilienssin alkuperä ei ole aina ilmeinen. Resilienssiin vaikuttavat niin vallitsevat epäintentionaaliset voimat kuin tiettyjen toimijoiden intentionaaliset toimet. Esimerkiksi suomalaisten vankka luottamus Puolustusvoimiin ja maanpuolustustahto ovat monen vaikeasti hahmotettavan ilmiön yhteistulosta kuten yleisen asevelvollisuusjärjestelmän ja kollektiivisesti vaalitun toisen maailmansodan historiatulkinnan. Sitä on kuitenkin myös vahvistettu tietoisesti Puolustusvoimien ja yhteiskunnallisten päätöksentekijöiden yhteistyöllä, jota esimerkiksi alueelliset ja valtakunnalliset maanpuolustuskurssit edustavat (Laitinen & Nokkala 2005; Terho 2010). Toisaalta yksilön kykyyn kohdata ja selvitä henkilökohtaisista kriiseistä kuten työttömyydestä tai läheisen menetyksestä vaikuttaa todennäköisesti myös hänen varhaislapsuuden kasvatuksensa ja kokemuksensa, mutta myös hänen aikuisikänsä tietoinen valinta kohdata ja käsitellä lapsuuden kokemukset (Salokangas 2020; Ungar & Theron 2020).

Resilienssi ei ole vain positiivinen käsite

Kontekstisidonnainen resilienssi ei myöskään ole vain positiivinen käsite. Vaikka resilienssiä pidetään kykynä kohdata vastoinkäymisiä ja rakentaa toivottavia tulevaisuuksia, voidaan se käsittää myös muutosvastarinnaksi ja jäykkyydeksi. Systeemiteorian mukaisesti systeemi ja sen osaset pyrkivät mukautumaan dynaamiseen toimintaympäristöön ja vahvistamaan tasapainotilaa. Toimintaympäristön muuttuessa radikaalisti voivat ajattelumallit, harjoitellut toimintatavat ja instituutiot vaikeuttavat mukautumista uusiin vallitseviin olosuhteisiin. (Hyvönen et al. 2019.) Esimerkiksi perustuslakiin sidotut yksilönvapaudet ja laillisuusperiaate saattavat vaikeuttaa välttämättömien karanteenitoimenpiteiden käyttöönottoa pandemian aikana. Yksilö taas saattaa kokea identiteettinsä olevan niin sidottu menetettyyn työpaikkaan, että hänelle on henkisesti mahdotonta hakea auki oleviin toisenlaisiin tehtäviin, vaikka se olisi välttämätöntä hänen toimeentulonsa kannalta.

ResLab – tutkimusryhmä tutkii ja kehittää yhteiskunnallista resilienssiä

Laurea perusti vuoden 2023 keväällä yhteiskunnalliseen resilienssiin keskittyvän tutkimusryhmän ResLabin. Yhteistyössä Laurean sidosryhmien kanssa ryhmän tarkoitus on syventää Laurean ymmärrystä resilienssistä sekä soveltavalla tutkimuksella vahvistaa yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan resilienssiä. Ryhmän haasteena on ollut resilienssin konteksti- ja toimijasidonnaisuus. Eri sidosryhmä ymmärtävät termin omista lähtökohdistaan. Harvoin yhteistyötahot määrittävät resilienssiä tutkimus-, kehitys- tai innovaatiohankkeiden aluksi.

Kapean tulkinnan mukaan resilienssi on kykyä vastata häiriötilanteisiin ja säilyttää toimintakyky kriiseissä. ResLabille resilienssi on myös laajemman, proaktiivista tulkinnan mukaan toimintaympäristön muutosten ennakointia ja toivottavien tulevaisuuksien rakentamista systeemin eri toimijoiden kanssa. Molemmissa tulkinnoissa hyödylliset lähestymistavat kumpuavat yhteiskunta- ja ihmistieteistä (englanniksi Social Sciences and Humanities) eritoten tulevaisuus-, systeemi- ja muotoiluajatteluista.

Lähteet

• Ahvenainen, M., Janasik, N., Reinekoski, T., & Lehikoinen, A. 2021. Tulevaisuusresilienssi ja strateginen ennakointi: kriisinkestävyyden harjoittelua bayeslaisella kausaalimallinnuksella. Futura, (4).
• Cilliers, P. 1998. Complexity and postmodernism: Understanding complex systems. London: Routledge.
• Cilliers, P. 2002. Why we cannot know complex things completely. Emergence, 4(1-2), 77-84.
• de Coning, C. 2018. Adaptive peacebuilding. International Affairs, 94(2), 301-317.
• Dunn Cavelty, M., Kaufmann, M., & Søby Kristensen, K. 2015. Resilience and (in) security: Practices, subjects, temporalities. Security Dialogue, 46(1), 3–14.
• Hyvönen, A., Juntunen, T., Mikkola, H., Käpylä, J., Gustafsberg, H., Nyman, M., Rättilä, T., Virta, S., Liljeroos, J. Strategiaosasto. 2019. Kokonaisresilienssi ja turvallisuus: Tasot, prosessit ja arviointi. Valtioneuvoston kanslia.
• Kaufmann, M. 2017. Resilience, emergencies and the internet: Security in-formation. Taylor & Francis.
• Laitinen, K., & Nokkala, A. 2005. Suomalainen asevelvollisuus: Historiallinen kaari, kehitys ja kansallinen olemus. Suomalainen asevelvollisuus—historiaa, haasteita ja tulevaisuutta, 7-118.
• Salokangas, R. K. R. 2020. Childhood adverseties and mental ill health: Studies on associations between reported childhood adverse and trauma experiences and adult perceived attitudes of others, mental disorders and suicidality. Turun yliopiston julkaisuja–Annaels Universitatis Turkuensis, Ser. B: Humaniora, 523.
• Taleb, N. 2010. The black swan: the impact of the highly improbable (London: Penguin, 2010).
• Terho, S. 2010. Näkökulmia maanpuolustustahtoon. Maanpuolustuskorkeakoulu. Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos. Julkaisusarja 2: Artikkelikokoelmat No 5.
• Ungar, M., & Theron, L. 2020. Resilience and mental health: How multisystemic processes contribute to positive outcomes. The Lancet Psychiatry, 7(5), 441-448.