Millaiset resurssit ovat riittävät korkeakoulussa? Resursseista on aina keskusteltu ja niistä keskustellaan jatkuvasti korkeakoulussa myös tulevaisuudessa. Millaista keskustelun tulisi olla? Yhteistä resurssikeskusteluille on, että milloinkaan resursseja ei ole liikaa. Miten resurssikeskusteluun siis tulisi suhtautua? On toki hyvä, että resursseista keskustellaan monella eri tasolla. Korkeakoulujen resursseja vertaillaan niin kansainvälisesti kuin kansallisesti ja myös alueellisesti. Niitä vertaillaan myös koulutusaloittain ja tutkinnoittain. Korkeakoulun resursseja vertaillaan myös korkeakoulun tehtävien (koulutus, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta, aluekehitys) ja yksiköiden sekä korkeakoulun erilaisten toimintojen (esim. hallinto, markkinointi, HR jne.) kesken. Keskustelu resursseista ja niiden riittävyydestä on parhaimmillaan positiivista kehitystä ja parempaa tulevaisuutta rakentavaa.
Kokonaan tuloksiin perustuva ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli on lisännyt korkeakoulujen tietoisuutta ja ymmärrystä toiminnan tuloksista, resurssien käytöstä ja niiden tuottavuudesta. Se on lisännyt myös resurssikeskustelua entisestään. Yhteiskunnan näkökulmasta korkeakoulujen tuottavuus on parantunut merkittävästi ja mm. tutkintoja on syntynyt entistä enemmän myös laskevassa rahoituskehyksessä, kun korkeakoulut kilpailevat keskenään rahoituksesta. Siten tuotetun tutkinnon hinta yhteiskunnalle on laskenut merkittävästi. Siitä on myös edelleen seurannut epäilyjä koulutuksen laadun, osaamisen ja tutkintojen tason säilymisestä, jolloin jotkut ovat puhuneet ns. tutkintojen halpuuttamisesta. Myös rahoitusmallissa (1.1.2021-) tehdyt muutokset vähentävät edelleen tutkintoon johtavan koulutuksen painoarvoa ammattikorkeakoulujen rahoituksessa, mihin ammattikorkeakouluissa on myös sopeuduttava. Kaiken kaikkiaan rahoituksen lasku ja siitä kilpailun lisääntyminen on lisännyt ei vain positiivista vaan myös negatiivista resurssikeskustelua, jossa keskitytään liiaksi resurssien vähyyteen.
Korkeakoulun resursseista keskusteltaessa tulisi kaikilla tasoilla välttää liiallista dikotomisuutta. Tarpeeton vastakkainasettelu johtaa konfliktiin, joka ei vie asioita korkeakoulussa eteenpäin vaan pahimmillaan se tukahduttaa positiivisenkin kehityksen. Vaikka riittävät resurssit ovat tärkeä puheenaihe, on niitä tarkasteltava kokonaisuutena ja yritettävä yhdessä ymmärtää, mihin ne kulloinkin perustuvat. Kuten kaikessa toiminnassa on tärkeintä kohdistaa energia ja voimavarat niihin asioihin, joihin voimme itse vaikuttaa. Aina ne resurssit, jotka ovat kulloinkin käytettävissä, ovat kuitenkin sillä hetkellä parhaat mahdolliset resurssit. Resursseista ja niiden perusteista on hyvä käydä avointa keskustelua, mutta niiden rinnalla on käytävä samaan aikaan keskustelua kehittämisestä ja uudistumisesta. Jos on tilanne, jossa resurssit laskevat tietyn saturaatiopisteen alapuolelle, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin radikaali uudistuminen. Sekin on mahdollista, kun käydään yhdessä avointa ja rakentavaa resurssikeskustelua, joka johdattaa korkeakouluyhteisön entistä parempaan resurssitietoisuuteen ja -viisauteen.
