Avoimuus & vastuullisuus, LbD & pedagogiikka 25.4.2022

Rohkeus olla läsnä, vaikka et tiedä miten se päättyy- opettajan pohdintoja keväällä 2022

Teksti | Ann-Marie Suvisaari

Myötätunnon osoittaminen toisen ihmisen kohtaamisessa vaati sisäistä motivaatiota ja rohkeutta. Haastavan tilanteen tunnistamiseen tarvitaan molemminpuolista luottamusta, opiskelijan ja ohjaajan välillä. Tämä luottamus syntyy aidossa kohtaamisessa. Tässä artikkelissa pohditaan myötätunnon tärkeyttä ohjauksessa.

kuvituskuva.
Kuvaaja Engin Akyurt palvelusta Pexels

Opiskelijan ohjauksessa niin opetustyössä kuin tutoroinnissa ohjaajalta vaaditaan tilannetajua, rohkeutta, ohjausosaamista ja myötätuntoa. Opiskelijat niin kuin opettajat ovat jo pari vuotta toimineet muuttuvassa toimintaympäristössä, Covid-19 aiheuttamassa eristyneessä maailmassa. Globaalisuus vaikuttaa maailmanlaajuisesti sekä paikallisesti, ja tätä olemme saaneet kokea pandemian sekä ajankohtaisissa maailman tilanteissa aikana eri tavoin, niin elämässä kuin oppimisessa ja opetuksessa. Oppiminen ja kohtaaminen tapahtuu verkossa nopeasti ja helposti, läsnäololla on oma merkityksensä osallisuuden tunteeseen, mutta mitä myötätunnon osoittaminen tuo tullessa ohjaus- ja oppimistilanteissa?

Myötätunnon määrittelyä

Ohjausosaamisen lähtökohtana on toisen ihmisen kunnioitus, eettinen kohtaaminen ja dialogisuus. Ohjauksessa on kyse palvelemisesta ja myötätunnon osoittamisella on hyötyä toisen ihmisen voimaantumisessa. Toisen ihmisen kohtaamista ja palvelemista on tutkittu esimerkiksi filosofian, pedagogiikan, hoitotieteen ja sosiologian aloilla. Katie Erikssonin (1943-2019) hoitotieteen teorian mukaan toisen ihmisen kohtaamisessa ja hoitamisessa karitatiivinen ote toimii myös opetuksessa niin kuin johtamisessa. (Näsman 2020; 2017) viittaa Bondaksen teoriaan karitatiivisessa johtajuudesta, jossa opetuksen ja oppimisen ympäristössä edistetään kasvua ja kehittymistä rakkauden, luottamuksen ja anteeksiannon kulttuurissa. Karitatiivisella johtajuudella viitataan “caritas” ajatukseen, jonka ydin pohjautuu rakkaudesta ihmiseen ja armeliaisuuteen.

Arthur Schopenhauer (1788-1860) viittaa taas myötätuntoon moraalin lähtökohtana. (Madigan 2005.) Kauppinen (2000) viittaa Jaques Derridan (1930-2004) filosofiseen pohdintaan etiikan ja moraalin olemassaolosta, johon ristiriitojen selvittäminen liitetään. Brown (2020) kirjoittaa kirjassaan rohkeudesta, myötätunnosta ja toisen kohtaamisesta. Toisen ihmisen kohtaamisessa pystymme myötätunnolla ja rohkeudella osoittamaan arvopohjaamme. Skinnari (2006) viittaa Aristoteleen ajatuksiin, jossa ihmisen arvokkaimmat ominaisuudet, hyveet kehittyvät todellisissa elämäntilanteissa.

Myötätunto on kuvattu tunnepitoisena vastauksena kärsiville edistäen hyvinvointia. Myötätunnon avulla tunnistetaan kärsimys ja autetaan toista ihmistä eri keinoin selviytymään. (Mascaro, Florian, Ash, Palmer, Frazier, Condon & Raison 2020) Simone Weil (1909-1943) muistuttaa meitä rakkaudesta, ei välineenä, vaan arvona sinänsä. Weilin mukaan ihmisen olisi elettävä hyvin ja mikäli haluaa muuttaa maailmaa, on aloitettava itsestään. Weilin mukaan kapasiteetti tunnistaa ja vastata ihmisen kärsimykseen ja haavoittuvuuteen liittyy valppauteen, joka ei onnistu ilman rakkautta ja empatiaa. (Onazi 2017.)

Opetus, ohjaus ja myötätunto

Opetuksessa niin kuin ohjauksessa ja tutoroinnissa myötätunnolla on paikkaansa. Opetuksen sisällön laatu ja eri vaatimusten säätely herättää pohtimaan omaa osaamista ja riittävyyttä ohjaustyössä. Muuttuvassa maailmassa ja akateemisessa maailmassa ihmisen kohtaaminen jää välillä hyvin ohueksi. Zawadski & Lennerfors (2022) ovat etsineet ratkaisua akateemiseen syrjäytymiseen kaunokirjallisuudesta. He puolustavat pedagogista vapautta tärkeänä voimana opetuksen ja elämän laatuun. He painottavat, että ihmisen elämänkaari ja elämän rajallisuus ja sen ymmärrys haastaa meitä erityisesti huolehtimaan toisesta ihmisestä, moraalisena velvoitteena, näkökulma jota kirjoittajat tässä kuvaavat vahvana eettisenä arvona opetuksessa.

Laureassa opiskelijan ohjaus tapahtuu opintojen ohjauksessa, opiskelukyvyn tukemisessa, opiskelijan osaamisen kehittymisessä, sekä uraohjauksessa monialaisen verkoston avulla. (Laurea 2022) Opiskelijoiden perusohjaukseen, täydentävään ohjaukseen ja myös etsivään toimintaan annetaan paljon resursseja. Laureassa järjestetään yksilöohjausta, ryhmäohjausta sekä vertaisryhmäohjausta opiskelijoille. (Akiola, Nykänen ja Suvisaari 2022; Hämäläinen, Martikainen, Nykänen, Pyykkö ja Viitala 2021.)

Forssell ja Heimonen (2021) kuvaavat opiskelijoiden hyvää ohjausta myötätuntomentoroinnin avulla, joka haastaa perinteistä, asiantuntijalähtöistä opetuksen paradigmaa. Myötätuntomentorointi toteutetaan tarvelähtöisesti, tilannekohtaisesti ja kokemuksellinen oppiminen tapahtuu vertaisryhmässä. Myötätuntomentoroinnilla opiskelija vahvistaa omaa myötätunto- ja itsemyötätuntotaitoja vertaisryhmässä. Tässä myötätunnon osoittaminen tapahtuukin opiskelijoiden kanssa eikä pelkästään ohjaajan ja opiskelijan välillä. (Nyyti ry 2021)

Myötätunnon osoittamisen eväät

Oppimisessa ja osaamisen kehittymisessä sekä tutkinnon saavuttamiseksi täytyy opiskella ja venyä mukavuusalueen ulkopuolella, ja joskus syntyy ristiriitoja opintojen etenemisen ja elämäntilanteiden välillä. Opiskelijan voimavarojen ja esteiden tunnistaminen, niin opintojen ja muun elämän suhteen on etsittävä ratkaisuja, jotta opinnot ja elämä etenee haluttuun suuntaan. Haastavan tilanteen tunnistamiseen tarvitaan molemminpuolista luottamusta, opiskelijan ja ohjaajan välillä. Tämä luottamus syntyy aidossa kohtaamisessa. Skinnari (2004) kuvailee pedagogista rakkautta kasvattajan kysymyksellä, kuka sinä olet ja miten voin olla sinulle parhaiten avuksi elämäsi tiellä? ” Kuten pelkoa kasvatetaan pelolla, kasvatetaan myös rakkautta rakkaudella. Rakkaudessa tuemme jokaisen kasvua kohti omaa ideaansa, vapaata henkeään. Aikuiskasvattaja ei ole valmiiden tietojen tentaattori. Hän on inspiraattori, joka inspiroi jokaista minuutta löytämään oman henkisyyteensä ja tuomaan esiin ainutlaatuisuutensa” (Skinnari 2004).”

Dialogissa opiskelijan kanssa asioista on keskusteltava oikeilla nimillä, jaksamisesta, oppimisen haasteista, keskittymisestä, terveyshaasteista ja hyvinvoinnista. Näin saadaan aikaan oikeanlainen ohjaus. Opiskelijan kannalta toivon osoittaminen ja usko hyvään antaa voimavaroja, vaikka haasteita löytyykin siinä rinnalla. Opetuksessa ja ohjauksessa myötätunnolla, rohkeudella ja läsnäololla on voimaa. Välittämisen, älyllisen ja motivoivan myötätunnon osoittaminen käytännössä vaikuttaa positiivisesti vastaanottajaan eri ympäristöissä, niin kliinisissä kuin eri organisaatioissa, niin kuin koulutusmaailmassa. (Mascaro ym. 2020) Opettaja pystyy osaksi vaikuttamaan siihen kulttuuriin ja ympäristöön missä oppiminen ja ohjaus tapahtuu. Innostavan oppimisympäristön luomiseksi on erittäin tärkeä, että ohjaajana ei pelkästään ajattele eettisesti myötätunnolla, vaan että tämä myös näkyy toiminnassa joka päivä, satoi tai paistoi. Opettajana ja ohjaajana on oltava rohkeutta kohdata toista ihmistä, vaikka määränpäästä ei olekaan varmuutta.

” You don´t achieve good culture without constant attention, without environment of safety, courage and vulnerability. These are hard skills, but they are teachable skills” (Brown, 2018).

Kirjallisuus:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022042530246
henkilökuva.
Ann-Marie Suvisaari
ann-marie.suvisaari(at)laurea.fi
MNSc, TtM, Hoitotyön lehtori, TH, SH, Specialist qualification in Management, Certified Tuutor

myötätunto ohjaus

Lisää samanlaisia uutisia

Jaa sivu