Valtioneuvosto hyväksyi 17. tammikuuta vuonna 2019 yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmallit sopimuskaudelle 2021–2024 eli ne tulivat voimaan 1.1.2021 alkaen. Rahoitusmallien uudistamisella haluttiin vahvistaa korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision 2030 toimeenpanoa. Vision tavoitteena on nostaa koulutustasoa, lisätä jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia korkeakouluissa sekä lisätä panostuksia tutkimus- ja kehittämistoimintaan.
Korkeakoulujen rahoitus muuttui siten, että ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kokonaisrahoitusosuus kasvoi kahdella prosenttiyksiköllä. Jatkuvan oppimisen, työllistymisen ja kansainvälistymistä tukevan kilpaillun rahoituksen kannusteita vahvistettiin. Jatkuvan oppimisen osuus ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa kasvoi 9 prosenttiin ja siitä osa kohdennetaan yhteistyöopintojen perusteella, mikä korostaa korkeakoulujen välistä yhteistyötä, osaamista vahvistavaa profiloitumista ja työnjakoa sekä joustavan koulutustarjonnan kehittämistarvetta. Jatkuva oppiminen sisältää jatkossa avoimen korkeakoulutuksen, erikoistumiskoulutusten, erillisten opintojen sekä ammattikorkeakoulujen osalta maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen opintopisteet.
Uuteen rahoitusmalliin sisältyy siirtymäsäännös, jonka mukaan vuosien 2021 ja 2022 rahoitusta laskettaessa yksittäisen korkeakoulun rahoitus, joka ei sisällä strategiaperusteista rahoitusosuutta, voi vähentyä yhteensä enintään 3 prosenttia rahoitusvuonna verrattuna edellisvuoden tasoon. Tämä on kohtuullista, jotta ammattikorkeakouluilla on aikaa muuttaa toimintaansa vastaamaan paremmin uudistettuihin rahoitusmittareihin, sillä muutokset ovat merkittäviä.
Uudessa rahoitusmallissa tutkintojen osuutta ammattikorkeakoulujen rahoituksessa kasvatettiin 56 prosenttiin. Tutkinnoissa huomioidaan nykyisin alakohtaisia eroja, nopeampaa valmistumista ja korkeakoulupaikkojen tehokkaampaa käyttöä. Rahoitusmallissa kaikki mittarit ovat selkeitä ja sangen oikeudenmukaisia lukuun ottamatta sitä, että siinä otettiin käyttöön ns. alakohtaiset erot huomioon ottavat kertoimet. Toisin sanoen ammattikorkeakoulut saavat tutkinnoista eri hinnan mikä asettaa eri koulutusalat eriarvoiseen asemaan.
Miten sosiaali- ja terveysalan tutkinnoista esimerkiksi sairaanhoitajan tutkinto on huomioitu ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa? Ne on sijoitettu halvimpaan tutkintokoriin eli niistä ammattikorkeakoulu saa pienimmän. Tätä on perusteltu mm. sillä, että esimerkiksi tekniikan koulutuksessa tarvitaan kallista laitteistoa. Tällöin jää huomioimatta, että nykyään myös hoitoalan koulutuksessa käytetään mm. kalliita simulaatiolaitteistoja ja opetukseen sisältyy paljon käytännön taitojen työpajaopetusta, joka on järjestettävä pienryhmissä. Se on yhtä lailla kallista koulutusta, jota ei voida toteuttaa suurille opetusryhmille luento-opetuksena.
Yhteiskunnassa on viime aikoina keskusteltu paljon sosiaali- ja terveysalan, esimerkiksi sairaanhoitajien työn arvostuksesta tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveysalaa uhkaa työvoiman riittävyys. Toivottavasti ammattikorkeakouluissa kyetään turvaamaan sosiaali- ja terveysalan korkeatasoinen koulutus ja sairaanhoitajan tutkinnon vetovoima myös tulevaisuudessa. Erityisen raskaasti ammattikorkeakoulujen uusi rahoitusmalli kohtelee sellaista ammattikorkeakoulua, joka on suuri sosiaali- ja terveysalan kouluttaja, ja jolta puuttuu kokonaan tekniikan alan koulutus, eli se on myös suuri sosionomien, tradenomien ja restonomien kouluttaja. Arvatenkin Laurea-ammattikorkeakoulu on juuri sellainen korkeakoulu ja Suomen suurin sairaanhoitajien kouluttaja!
Lähteet:
