Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta tulevaisuuteen voi varautua ja valmistautua laatimalla vaihtoehtoisia kehityskulkuja vastaamalla ”mitä jos” -kysymykseen useamman kerran. Tulevaisuuden tutkimus on monitieteinen tutkimusala, jossa näkökulmia tarvitaan niin yhteiskunnan, yksilöiden kuin yritystenkin näkökulmasta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Kokonaiskuvan aikaansaaminen edellyttää tiedon ja näkemysten keruuta PESTE-perspektiiveistä: Poliittiset, Ekonomiset, Sosiaaliset, Teknologiset ja Ekologiset muutostekijät ja toimijat muokkaavat tulevaisuutta kukin.

Tulevaisuutta koskeva tieto ei kaikki kuitenkaan ole valmiina tietokannoissa, tilastoissa ja julkaisuissa odottamassa, vaan osa siitä on vasta aikeissa ja aikomuksissa, erilaisissa suunnitelmissa, myös ihmisten toiveissa ja peloissa. Osa tiedosta on piilossa, siitä voidaan vaieta tai siitä puhuvia vähätellä. Vallitseva käsitys halutaan säilyttää ja ennakoivia vihjeitä halutaan torjua, koska muutosta pelätään. Tärkeää kuitenkin on kiinnittää huomiota sellaisiin muutostekijöihin, joiden todennäköisyyttä pidetään pienenä, mutta jotka toteutuessaan ovat seurauksiltaan merkittäviä. Näitä villejä kortteja ovat olleet esim. Neuvostoliiton hajoaminen, terroristi-iskut New Yorkiin, SARS tai vuoden 2008 finanssikriisi. Myös koronakriisi on tällainen villi kortti, Talebin termein ilmaistuna musta joutsen. Villeihin kortteihin varautuminen on riskienhallintaa, jossa eri skenaarioiden kohdalla kysytään, onko varaa ottaa riskin toteutumisen seuraukset vai pitääkö ennalta tehdä toimia, joilla seurausten vaikutuksia voidaan minimoida.

Laurean koordinoimassa, EAKR-rahoitteisessa Tutka-hankkeessa yrityksiä valmennetaan tulevaisuuteen. Olen toteuttanut syksyllä 2019 kolmella alueella (Lohja, Porvoo, Kerava) yrittäjille TulevaisuusCampin ja toinen kierros on nyt keväällä 2020 menossa.

Yrittäjiä pohdituttaa juuri nyt, mihin maailman tilanne on menossa, miten Suomen talous tulee kehittymään ja miten kuluttajien ostokäyttäytyminen muuttuu tässä liikkumisrajoitusten ja epävarmuuden ajassa. Myös osaajien saannin epävarmuus huolestuttaa monia yrittäjiä.

Yrittäjät rakensivat osana valmennusta myös lööppejä tulevaisuuden uutisotsikoista, hyviä ja huonoja uutisia koronakriisin jälkeen. Niiden mukaan kotimaisen valmistuksen arvo nousee, paikallisuus voi korostua ja kestävä kehitys tulla aidosti osaksi arkea, jolloin esim. pikamuoti hylätään. Ihmisten ostokäyttäytymisessä korostuvat tunteet eikä ostamisesta haluta huonoa omaatuntoa. Koronakriisin jälkeinen taantuma voi olla kuitenkin pitkä ja ihmisten rahat vähissä, jolloin kaikenlainen taloudellinen aktiviteetti laskee. Lööpeissä pohdittiin myös vastuullisuutta, joka voi aidosti vähentää kuluttamista, mikä heijastuu moniin aloihin.

Tulevaisuuden tutkimus ja skenaariotyöskentely ovat pitkän aikavälin kehittämisen apuna, ne eivät ole kriisityökaluja. Uimakoulu on käytävä ennen kuin on pudonnut veteen. Skenaariotyöskentely auttaa kriisissä näkemään horisontin taakse, kriisin jälkeiseen aikaan ja on varmistamassa yritysten jatkuvuutta ja menestystä tulevaisuudessa.

Olen laatinut skenaariot koronakriisistä ja sen jälkeisestä ajasta yrittäjille Tutka-hankkeeseen käyttäen pääajureina toisaalta poikkeustilan kestoa, toisaalta taloudellisen tuen saantimahdollisuutta. Esimerkkiskenaarioissa poikkeustila kestää joko alle puoli vuotta tai jatkuu ensi vuodelle ja taloudellista tukea joko saadaan esim. yhteiskunnalta tai vuokranantajalta tai sitten on tultava toimeen omillaan.

Skenaarioita on neljä erilaista (kuvio 1) ja olen nimennyt ne eri juoksulajien mukaan.

1. Pikamatka-skenaariossa kriisi jää lyhyeksi ja ratkeaa syksyyn mennessä. Vaikka liiketoiminnan aktiivisuus laskee, yrittäjät voivat luottavaisin mielin katsoa tulevaisuuteen, koska taloudellista tukea on saatavissa.
2. Estejuoksu-skenaariossa kriisi jää myöskin suhteellisen lyhyeksi, mutta tilanne on yrittäjälle vaikeampi, koska taloudellista tukea ei ole saatavissa ja omat puskurit, jos niitä on, on otettava käyttöön. On yritettävä itse löytää yksilöllisesti neuvotellen ratkaisuja talouteen, ylitettävä erilaisia esteitä pitkin matkaa.
3. Extreme run –skenaario on vaikeampi, koska kriisi pitkittyy eikä taloudellista tukea ole saatavilla. Kriisi voi pitkittyessään myös vaatia uutta vetäytymistä, jos kaksihuippuinen epidemia toteutuu. Yritysten jatkuvuus on uhattuna ja heikommat yritykset tulevat karsiutumaan. Edessä voi olla useita extreme-kohtia, joihin ei ole osattu varautua.
4. Viestijuoksu –skenaariossa kriisi pitkittyy myös, mutta taloudellinen tuki on vahvistamassa uskoa tulevaisuuteen. Yritysten on mahdollista kehittää ja vakiinnuttaa uusia toimintamalleja, joiden avulla selvitään myös kriisin jälkeen.

Tutka TulevaisuusCampissa yrittäjät pohtivat näiden skenaarioiden avulla omaa tulevaisuuttaan koronakriisissä ja sen jälkeen. He keskustelivat vastaamalla kysymyksiin: Miten yrityksesi pystyy toimimaan eri skenaarioissa? Pohdi, mitä voit tehdä sinnitelläksesi vaikean vaiheen läpi? Ideoi, miten voit valmistautua vaikean vaiheen jälkeiseen aikaan?

Monet totesivat, että nyt keskellä kriisiä on pakko toimia ja työskennellä monien pienten asioiden parissa ja isot asiat jäävät väistämättä taka-alalle. Estejuoksu-skenaariota mennään sisukkaasti eteenpäin, mutta tehdään myös tukihakemuksia, jotta saadaan helpotusta ja taloudellista tukea matkalle. On tärkeätä uskoa, että tukea on tulossa. Ei saa menettää tulevaisuususkoa eikä ole varaa lamaantua. On tärkeätä myös uskoa, että kriisi menee ohi. Vaikka kriisi kestäisi pidempäänkin, uskotaan, että liikkumisrajoitukset purkautuvat aiemmin, mikä auttaa liiketoiminnan elpymisessä.

Useampi yrittäjä kertoi varautuvansa useampaan skenaarioon samanaikaisesti ja kehittävänsä joustovaraa omaan toimintaan vaihtoehtojen muodossa. Kaikissa skenaarioissa on huolehdittava oman itsen ja henkilöstön terveydestä. On myös kohdennettava huolehtivaa viestintää kanta-asiakkaille, jotta nämä voivat turvallisesti jatkaa asiakkaina. On mietittävä myönteistä viestintää ja pohdittava, mikä näkökulma edellä brändiä rakennetaan. Osa kertoi välttävänsä edes puhumasta korona-asiasta, vaan toivoi pikemminkin voivansa auttaa asiakkaita ja yhteistyökumppaneita rauhoittamaan ja katsomaan luottavaisesti tulevaisuuteen. Säälipisteitä ei kukaan yrittäjä koronan varjolla halua, vaikka toki helpotuksia esim. vuokriin toivotaan. Monet näkivät, että kriisin jälkeen moni ala on pysyvästi muuttunut eikä paluuta entiseen ole.

Vaihtoehtoiset skenaariot ovat kaikki mahdollisia, vaikka eivät välttämättä toivottavia tai todennäköisiä tulevaisuuksia. Jokainen yrittäjä voi itse pohtia, mikä on oma perusskenaario ja miten pitää toimia muiden skenaarioiden suhteen. Skenaarion valinta riippuu yrittäjän ja yrityksen riskinottokyvystä ja riskinottohalusta. Riskinottaja valitsee itselleen suotuisimman vaihtoehdon, kun taas riskinkarttaja pyrkii toimimaan niin, että pärjää missä tahansa skenaariossa. Realisti kehittää joustavuutta muiden skenaarioiden varalta ja tulevaisuuden tekijä taas vaikuttaa omalla toiminnallaan niin, että haluttu tulevaisuus toteutuu. Pahin on tilanne, jossa ei tehdä mitään, vaan odotetaan ja toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Tutka-yrittäjät ovat selkeästi aktiivisia tulevaisuuden tekijöitä, jotka haluavat vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuus voi olla ja mikä rooli heillä itsellä siinä tulee olemaan.