Tiedepolitiikan iltapäivä Tampereen yliopistolla: Suhteeni tiedettä ja korkeakouluja tarkastelevaan tutkimukseen?

Teksti | Karoliina Nikula

Tampereella järjestettiin Tiedepolitiikan tutkimusiltapäivä toukokuussa 2025. Tarkoituksena oli pohtia ja keskustella osallistujien suhteesta tieteeseen ja korkeakouluja tarkastelevaan tutkimukseen sekä verkostoitua alan tutkijoiden kanssa. Päivää olivat järjestämässä Tiedepolitiikka – lehti ja HEG – Higher Education Group.

Kuva: InfiniteFlow / Adobe Stock (Laurean Education-lisenssi)

Tiedepolitiikan iltapäivässä oli ohjelmassa ensin Reetta Muhosen ja Mervi Frimanin alustus otsikolla Näkökulmia yliopistoihin, tieteeseen ja ammattikorkeakouluihin kohdistuvaan tutkimukseen. Muhonen puhui ensin yliopistoihin kohdistuvasta korkeakoulututkimuksesta (kts. lisää Muhonen & Vuolanto 2020). Hän ja tutkimusryhmä olivat tarkastelleet väitöskirjoja, joissa tarkasteltiin suomalaisia yliopistoja. He olivat tehneet teematyypittelyä ja havainneet tieteentutkimuksellisia teemoja aineistosta muun muassa yhteiskuntatieteellinen tieteentutkimus, tieteenfilosofia, feministinen tieteentutkimus ja innovaatiotutkimus. Aloituspuheenvuorossaan Muhonen haastoi kuulijoita myös pohtimaan omaa heimoaan, tieteellistä kotiaan ja identiteettiään (korkeakouluista kiinnostuneena) tutkijana.

Friman alusti ammattikorkeakoulujen tutkimusperustaisesta kehittämisestä. Aineistona tarkastelussa oli väitöskirjat, jotka koskivat ammattikorkeakoulua. Friman toi esiin, että 80 % aineistosta oli ammattikorkeakoulujen oman väen tuottamia, niissä monessa opettajat kehittivät omaa tekemistään. Frimanin mukaan ammattikorkeakoulujen henkilöstöä on tutkittu todella vähän verrattuna yliopistoon. Kiviä ja keitaita nimisen hankkeen hän mainitsi esimerkkinä: Siinä on lähestytty ammattikorkeakoulun henkilöstöä. Ammattikorkeakoulujen henkilöstön tutkimuksen ohella, tulevaisuuden tutkimusideana Friman mainitsi johtamisen ammattikorkeakoulussa tarpeellisena tutkittavana aiheena.

Paneeli: Suhteeni tiedettä ja korkeakouluja tarkastelevaan tutkimukseen

Teemaa pohdittiin myös paneelin kautta: panelisteina olivat yliopistotutkija Taru Siekkinen, Koulutuksen tutkimuslaitokselta Jyväskylän yliopistolta; apurahatutkija Mikko Poutanen Tampereen yliopistolta; johtava asiantuntija Antti Pelkonen, valtioneuvoston kansliasta sekä Reetta Muhonen Tampereen yliopistolta. Panelisteilla oli kiinnostavia, erilaisia taustoja ja polkuja, siitä miten olivat päätyneet korkeakoulututkimuksen pariin. Panelistit toivat esiin erilaisia olennaisia näkökulmia korkeakoulututkimuksen ajankohtaisiin teemoihin.

Poutanen totesi ”politiikan” olevan äärimmäisen negatiivisesti käsitetty ja sen maine on negatiivinen, myös korkeakoulupolitiikassa mielikuva ”politiikasta” on sotkuinen ja saattaa liittyä esimerkiksi likaiseen peliin. Toisaalta voi pohtia, onko niin että korkeakoulupolitiikan taakse voidaan myös piiloutua sanomalla, ettei olla tekemässä politiikkaa, vaan kehittämässä vaikkapa yliopistohallintoa.  

Siekkinen toi esiin sen, että monitieteisyyden lisäämiseen on painetta. Kuitenkin monitieteisyyden toteuttamisella on uravaikutuksia, kun tutkijan pitäisi samaan aikaan olla kiinnittynyt johonkin tiettyyn tieteenalaan, tullakseen valituksi rekrytointiprosessissa. Varsinaisia monitieteisiä positioita vaikuttaa olevan aika vähän auki. Myös Siekkinen pohti sitä, että tutkijan olisi syytä kysyä kuka minä olen ja mihin minä kuuluun? Hän teki sen Macfarlanen “The ideological seascape of higher education research” – kartan kautta (kts. lisää Full article: A voyage around the ideological islands of higher education research ).

Pelkonen puhui tutkimustiedosta tiede- ja innovaatiopolitiikassa, todeten että tarvitaan lisää vuorovaikutusta tutkijoiden ja politiikkatoimijoiden kesken. Pelkosen mukaan tohtoritaustaiset virkahenkilöt hyödyntävät enemmän tutkimustietoa, kuin ei tohtoritaustaiset. (kts. lisää Pelkonen 2024). Aiheesta voi lukea lisää Pelkosen artikkelista, joka sai myös viime vuoden Tiedepolitiikkalehden vuosien 2023-2024 parhaan artikkelin palkinnon ( Tutkimustiedon hyödyntäminen valtioneuvoston ja eduskunnan päätöksenteossa ja valmistelussa | Tiedepolitiikka).

Muhonen pohti esityksessään sitä, miksi kysymys suhteesta alaan on tärkeä. Hän toi esiin muun muassa näkökulmat siitä, mikä olisi se tutkimusyhteisö, johon tutkijana kuulun tai mikä olisi se yliopiston oppiaine ja oppituoli missä (korkeakouluun liittyvä) tutkimukseni tunnustetaan? Muhonen toi esiin myös Oili-Helena Ylijoen vanhahkon (1998) teoksen Akateemiset heimokulttuurit ja noviisien sosialisaatio. Paneeli herätti kuulijoiden ajatuksia, ja viritti keskusteluun niin kahvitauolla kuin sen jälkeen. Kahvien jälkeen kaikki osallistujat alustivat omasta suhteestaan tiedettä ja korkeakouluja tarkastelevaan tutkimukseen. Alustukset vahvistivat käsitystä korkeakouluja koskevasta tutkimuksesta todella monitaustaisena tieteenalojen ja myös työhistorioiden suhteen.

Oma hanketyö Laureassa

Itse olin mukana Tiedepolitiikan iltapäivässä, koska koen että tällaisina korkeakoulujen rahoitustilanteen aikana jokaisen korkeakoulun työntekijän tulisi olla jossain määrin kiinnostunut korkeakouluja tarkastelevasta tutkimuksesta, jotta voi tutkimusperustaisesti osallistua omaa organisaatiotaan koskevaan keskusteluun – ja vaikkei olisikaan kiinnostunut, jonkunlainen suhde tähän tematiikkaan on olemassa. Toisaalta olin mukana myös siksi, että hahmotan omat käynnissä olevat hankkeeni myös linkittyvän vähintään läpi leikaten korkeakouluja tarkastelevaan tutkimukseen.

Hahmotan oman suhteeni tiedettä ja korkeakouluja tarkastelevaan tutkimukseen käytännöllisenä ja ammatillisena, enemmän kuluttajana kuin tuottajana, jonkinlaisena sivubisneksenä, monitahoisena ja läpileikkaavana. Tiedettä ja korkeakouluja tarkasteleva tutkimus ei ole minkään hankkeeni ydinsisältö, mutta useampi hanke, jossa olen mukana, sivuaa kyllä korkeakoulututkimusta. Lisäksi tekemäni KOHA-opinnot (Korkeakouluhallinnon ja –johtamisen opintokokonaisuus (KOHA) | Tampereen korkeakouluyhteisö) ovat varmasti vahvistaneet niitä ”silmälaseja”, joiden läpi työtä korkeakoulussa tarkastelen.

Työssäni Laureassa olen tarkastellut korkeakouluja erityisesti seuraavista näkökulmista:

Ajattelin ennen Tiedepolitiikan iltapäivään menoa, että itse katselen asioita jotenkin ”ulkokehältä”, mutta toisaalta osallistujilla oli varsin moninainen tausta (muun muassa sosiologeja, hallintotieteilijöitä, politiikan tutkijoita, aikuiskasvatustieteilijöitä, sosiaalieetikko, englantilaisen filologian edustaja), ja sovinkin joukkoon hyvin. Yksi kiinnostava kysymys päivässä olikin pohdinta siitä, mihin tutkimusalaheimoon tuntee kuuluvansa – tätä moni jäi varmaan vielä miettimään kotimatkallakin. Tästä tapaamisesta jatkumona muodostunee verkosto, sillä lisää (live)tapaamisia ja yhteydenpitoa ainakin toivottiin.

Lähteet

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052048058

Jaa sivu