Vuonna 2022 Laurean sairaanhoitajakoulutuksessa päätettiin käynnistää ns. PISARA-pilottihanke, jonka tavoitteena on kerätä systemaattisesti tietoa jokaisesta koulutuksen aikaisesta harjoittelujaksosta ja niiden yhteydestä hoitotyön opiskelijoiden ammatillisen osaamisen kehittymiseen (Annola, Talasma, Ranta & Pahkin 2022). Pilotin (2022–2023) aikana kehitettävän kyselyn on tarkoitus tuottaa tietoa eri harjoittelujaksojen merkityksestä osaamisen ja ammatti-identiteetin kehittymiselle. Tiedon avulla voidaan tunnistaa ne kohdat harjoitteluissa, joita tulisi kehittää harjoitteluyhteistyössä työelämän organisaatioiden kanssa.

Pisara-pilotti käynnisti pitkittäisdatakeruun hoitoalan koulutuksissa

Vuonna 2022 keväällä PISARA-kysely toteutettiin ensimmäisen kerran ja se suunnattiin Laurean uuden opetussuunnitelman 1.–3. moduulin harjoitteluita suorittaville sairaanhoitajaopiskelijoille. Syksyllä 2022 mukaan otettiin myös terveydenhoitajaopiskelijat, koska opintojen alkuosa on molemmille ammattiryhmille saman sisältöinen.

PISARA-kysely on jaettu sisällöllisesti kahteen osa-alueeseen, joista ensimmäisessä tarkastellaan opiskelijan kokemuksia siitä, kuinka hänen ammatillinen osaamisensa on kehittynyt harjoittelun aikana kyseisen harjoittelun osaamistavoitteiden näkökulmasta. Kyselyn toinen osa, samana toistuva osa-alue, käsittelee sitä, kuinka harjoittelu on mahdollistanut ammatillisen kehittymisen. Osion teemoina ovat opiskelijan saama ohjaus ja tuki, mikä merkitys harjoittelulla on ammatinvalinnan vahvistumiselle sekä harjoittelun antamat oppimisen mahdollisuudet.

Kyselyyn vastasi vuoden 2022 aikana yhteensä 114 hoitoalan opiskelijaa, joista 103 suoritti sairaanhoitajatutkintoa ja 11 terveydenhoitajatutkintoa. Vastaajat edustivat tasaisesti eri ikäluokkia: alle 25-vuotiaita oli 38 % vastaajista, 25–34-vuotiaita 26 % ja 35-vuotta tai yli oli 39 % vastaajista. Suurin osa vastaajista oli suorittanut viimeiseksi ammattitaitoa edistävän harjoittelun 1 (43 %) ja vain 23 % oli suorittanut harjoittelun 3. Vastaajamäärät eri ryhmissä olivat pilotin ensimmäisenä vuonna vielä pieniä, mutta kyselyn tulokset antavat kuvaa harjoitteluista ja niiden merkityksestä opiskelijan ammatilliselle kehittymiselle.

Erilaiset harjoitteluympäristöt oppimisen mahdollistajina

Sairaanhoitajakoulutuksessa EU-direktiivit (2005/36/EY) ohjaavat harjoitteluympäristöjen valintaa opintojen aikana. Harjoittelupolkuun tulee sisältyä yleislääketieteen erikoisala (sis. sisätautien hoitotyö), yleiskirurgia ja kirurgian erikoisala, lastenhoito ja lastentaudit, äitiyshuolto, mielenterveys- ja psykiatria (sis. päihdehoitotyö), vanhusten hoito ja geriatria sekä kotihoito. Erilaisilla harjoitteluympäristöillä varmistetaan laaja-alainen hoitotyön osaamisen kehittyminen.

PISARA-kyselyyn vastanneet opiskelijat olivat opintojensa alussa, sillä ensimmäisen opiskeluvuoden aikana toteutuvat harjoittelut 1 ja 2. Opiskelijoiden ensimmäisen harjoittelun ympäristöjä ovat palvelutalot, hoitokodit, terveyskeskustasoiset hoitokodit ja vuodeosastot sekä vammaispalveluiden yksiköt. Harjoittelu 2 on ensimmäinen harjoittelu, jonka voi suorittaa sairaalaympäristössä. Harjoitteluympäristöjä ovat terveyskeskuksen vuodeosastot, vastaanotot, poliklinikat, sisätautien ja sisätautien eri erikoisalojen yksiköt erikoissairaanhoidossa, kotihoito tai terveyden edistämisen ja ohjauksen etäympäristöt. Kolmas, pääosin toisena opiskeluvuotena toteutettava harjoittelu jakautuu kahteen erikoisalaan ja harjoittelujaksot toteutuvat pääsääntöisesti kirurgian/perioperatiivisen sekä mielenterveys- ja päihdetyön toimintaympäristöissä.

Kliinisessä ympäristössä toteutuvan harjoittelun on todettu antavan sairaanhoitajaopiskelijalle ymmärrystä hoitotyön ammatista ja käynnistävän oman sekä ammatillisen identiteetin rakentamisen (Vabo ym. 2021). PISARA-kyselyn tuloksissa eri harjoittelujaksojen välillä löytyi tilastollisesti melkein merkitsevä (p=.048) ero sen suhteen, kuinka paljon harjoittelujakso tarjosi oppimisen mahdollisuuksia. Vastaajat kokivat harjoittelun 3 tarjonneen heille eniten (melko tai erittäin paljon 88 %) oppimisen mahdollisuuksia. Ehkä hieman yllättäen harjoittelua 3 suorittaneet opiskelijat kuitenkin kokivat harjoittelujakson kielteisemmin (p=.029), eli heistä vain 42 % antoi kouluarvosanan kiitettävä tai erinomainen koko harjoittelujakso kokemukselleen, kun vastaavasti harjoittelun 1 suorittaneet olivat tyytyväisempiä (kiitettävä tai erinomainen 73 %) harjoittelujaksoonsa.

Harjoittelun aikana saadun tuen ja ohjauksen merkitys oppimiskokemukselle

Ensimmäisen lukukauden päätteeksi suoritettu harjoittelu saattaa olla hoitoalan opiskelijalle ensimmäinen kosketus hoitotyöhön. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ensimmäinen harjoittelu hoivakodeissa antaa opiskelijalle mahdollisuuden soveltaa ja yhdistää opittua teoreettista tietoa, käytännön taitoja ja eettistä osaamista (Dalsmo ym. 2023) sekä saamaan positiivisia kokemuksia harjoittelusta (Berntsen ym. 2017). Positiivisen ensikosketuksen saamiseksi hoitoalasta on opiskelijan ohjauksen ja tuen todettu olevan tärkeää. Ohjaajan roolia oppimisen mahdollistajana, positiivisena tukijana ja ohjaajana onkin painotettu, sillä se rohkaisee ja mahdollistaa oppimisen (Dalsmo ym. 2023).

PISARA-kyselyn tulokset osoittivat, että erityisesti harjoittelun 1 kohdalla opiskelijoiden saama ohjaus ja tuki olivat yhteydessä opiskelijoiden oppimiskokemukseen. Mitä enemmän opiskelijat kokivat saaneensa tukea ja ohjausta, sitä enemmän he kokivat, että harjoittelu auttoi heitä toimimaan hoitotyötä ohjaavien arvojen ja eettisten periaatteiden mukaisesti (p=.001), kohtaamaan asiakkaan yksilöllisesti (p=.014), sekä toimimaan osana työyhteisöä, eli tiimin jäsenenä (p=.011). Eri harjoittelujaksojen välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää eroa opiskelijoiden kokeman ohjauksen ja tuen määrässä.

Ammatin valinnan vahvistuminen harjoittelun aikana

Harjoittelupolku on opiskelijan yksilöllinen oppimisen polku. Harjoittelut toteutetaan erilaisissa toimintaympäristöissä, jotka joko vahvistavat tai muuttavat odotuksia tulevasta ammatista ja työstä. Harjoittelu antaa myös kokemusta siitä, onko ammatinvalinta oikea (Paliadelis & Wood 2016).

PISARA-kyselyn tulokset osoittivat, että 70,8 % vastaajista koki, että harjoittelun aikana vahvistui ajatus oikeasta ammatinvalinnasta melko tai erittäin paljon. Eniten kokemus oikeasta ammatinvalinnasta vahvistui ensimmäisen harjoittelun jälkeen (79,2 % vastaajista). Yli 35-vuotiaiden osalta on viitteitä siitä, että harjoittelujaksot vahvistivat heidän ammatinvalintaansa (r=0.19, p=.049) hieman enemmän kuin heitä nuorempien.

Tiedon pisaroista kohti pitkäjänteistä kehittämistä

PISARA-kysely kohdennettiin pilotin ensivaiheessa opintojen alkuvaiheen harjoittelujaksoihin, eli 1–3 harjoitteluihin. Vuoden 2023 aikana kyselyn kehitystyö jatkuu, kun mukaan otetaan harjoittelut 4–7 sekä myös hoitoalan Degree-opiskelijat.

PISARA-kyselyn ensimmäiset tulokset osoittivat, että erityisesti harjoittelun 1 kohdalla esille nousi vastanneiden saaman ohjauksen ja tuen yhteys osaamisen kehittymiselle. Nähtäväksi jää nouseeko ne yhtä merkitseviksi myös opintojen loppuvaiheessa, esimerkiksi harjoitteluissa 6 ja 7.  Opiskelijoilla on todettu olevan myös odotuksia ohjaavan opettajan tuesta ja ohjauksesta ennen harjoittelua ja harjoittelun aikana (Teuho ym. 2017). Pohdittavaksi myös jää, riittääkö harjoittelun ohjaajan tuen ja ohjauksen tarkastelu, vai mikä on ohjaavan opettajan rooli harjoittelun aikana. Harjoitteluympäristöjen kehittämiseksi onkin tärkeä saada ymmärrystä siitä, muuttuuko ohjauksen ja tuen merkitys opintojen edetessä.

Hoitoalan koulutuksen harjoitteluympäristöjen moninaisuus ja erilaisuus vaativat osaamisen ja ammatti-identiteetin kehittymisen tarkastelua koko opintojen ajan. PISARA-kyselyn yleiset kysymykset opiskelijoiden saamasta ohjauksesta ja tuesta, oppimisen mahdollisuuksista sekä ammatinvalinnan vahvistamisesta saavat jatkossa rinnalleen lisää kysymyksiä ammatillisen osaamisen kehittymiseen yhteydessä olevista tekijöistä. Jatkossa saammekin vastauksia siihen, onko iällä, ja siten mahdollisella aikaisemmalla työkokemuksella, vaikutusta ammatin valinnan vahvistumiselle opintojen edistyessä?  Vahvistuuko ammatinvalinta aikaisemmin niillä, jotka ovat jo hoitoalalla työskennelleet aiemmin kuin noviiseilla, jotka ovat vasta saaneet ensikosketuksen hoitotyöhön?

Lähteet:

• Annola, E., Talasma, H. Ranta, L. & Pahkin, K. 2022. Pisarasta tiedonlähteeksi – Ammattitaitoa edistävän harjoittelun kehittäminen sairaanhoitajakoulutuksessa. Laurea Journal. Laurea-ammattikorkeakoulu. Luettavissa Pisarasta tiedonlähteeksi – Ammattitaitoa edistävän harjoittelun kehittäminen sairaanhoitajakoulutuksessa | Laurea Journal . Viitattu 24.02.2023.
• Berntsen, K., Bjørk, I.T. & Brynildsen, G. 2017. Nursing Students´ Clinical Learning Environment in Norwegian Nursing Homes. Lack of Innovative Teaching and Learning Strategies. Open Journal of Nursing 7, 949–961.
• Dalsmo, I.E., Brodtkorb; K., Laugaland, K. A., Slettebø, Å. & Ruberg, E. M. 2023. Learning in nursing home placement: A phenomenological study of student nurses´ lived experience. Journal of Clinical Nursing 32, 452–464.
• EU-direktiivi (2005/36/EY). European Union Standards for Nursing and Midwifery: Information for Accession Countries. Second edition. European Union Standards for Nursing and Midwifery: Information for Accession Countries (who.int). Viitattu 24.02.2023.
• Paliadelis, P. & Wood; P. 2006. Learning from clinical placement experience: Analysing nursing students’ final reflections in a digital storytelling activity. Nurse Education in Practice 20, 39-44.
• Teuho, S., Roto, H., Sulonen, T., Vikberg-Aaltonen, P. & Sankelo, M. 2017. Terveysalan opiskelijoiden kielteiset kokemukset harjoittelun aikana. Tutkiva Hoitotyö 15(1), 10–17.
• Vabo; G., Slettebø, Å. & Fossum M. Nursing students´professional identity development: An integrative review. Nordic Journal of Nursing Research 42(2), 62–75.