Opiskelijamoduuliharjoittelu – opettajien kokemuksia pilottihankkeesta Peijaksen sairaalassa

Teksti | Mika Alastalo , Annikki Päällysaho , Margit Eckardt

Opiskelijamoduuliharjoittelu on terveysalan opiskelijoiden ammattitaitoa edistävän harjoittelun malli, jossa opiskelijat harjoittelevat ryhmänä ja heidän aktiivinen ja itsenäinen roolinsa korostuu. Artikkelissa kuvataan Peijaksen sairaalan ja Laurea-ammattikorkeakoulun toteuttamaa opiskelijamoduuliharjoittelun pilottia sekä pohditaan sitä erityisesti opettajien näkökulmasta.

Uusi malli harjoittelun ohjaukseen

Ammattitaitoa edistävällä harjoittelulla on tärkeä rooli sairaanhoitajaopiskelijan ammatillisessa kehittymisessä, ja opinnoista merkittävä osa suoritetaan kliinisessä hoitotyössä (Eriksson, Korhonen, Merasto & Moisio 2015, 13). Harjoittelussa opiskelijaa ohjaa sekä nimetty sairaanhoitaja että lehtori ammattikorkeakoulusta. Oppimisprosessia tukee myös hoitotyön kliininen opettaja, joka osallistuu opiskelijan perehdyttämiseen ja on tarvittaessa mukana ohjauskeskusteluissa. Harjoittelun aikaista oppimista ohjaavat opintojakson ja opiskelijan omat oppimistavoitteet.

Perinteisesti harjoittelussa opiskelija työskentelee yhdessä ohjaavan sairaanhoitajan kanssa. Sairaanhoitaja on aina vastuussa potilaan tai asiakkaan hoidosta, mutta hänen arvionsa perusteella opiskelija voi työskennellä joissakin tehtävissä itsenäisestikin. (Kääriäinen, Ruotsalainen & Tuomikoski 2016, 206.) Opiskelijamoduuli tarjoaa harjoitteluun erilaisen mallin. Opiskelijamoduuliharjoittelussa samassa yksikössä harjoittelee yhtä aikaa useampi opiskelija muodostaen ryhmän. Opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä heille nimettyjen potilaiden hoitoa sairaanhoitajien ohjauksessa ja valvonnassa. Yhdellä opiskelijalla on yleensä yksi tai kaksi potilasta hoidettavanaan. Opiskelijamoduuli voi koostua muutamasta potilashuoneesta, jolloin se on ”osasto osaston sisällä”. Joissakin tapauksissa kokonainen sairaalan osasto voi toimia opiskelijamoduulina. (Bergman, Koskela & Pakola 2016, 3.)

Opiskelijamoduuliharjoittelussa opiskelijoilla on perinteiseen harjoitteluun nähden aktiivisempi ja itsenäisempi rooli, mikä mahdollistaa päätöksentekotaitojen harjoittelun ja potilaan kokonaishoidon oppimisen tehokkaammin. (Tiitinen, Karhulahti, Kattainen, Kukkonen & Loukola 2017, 34.) Harjoittelu opiskelijamoduulissa vahvistaa asiakas- ja potilaslähtöisyyttä oppimisessa – opiskelijamoduuliharjoittelussa opiskelija seuraa potilasta, kun taas perinteisessä harjoittelussa hän seuraa ohjaavaa sairaanhoitajaa. Parhaimmillaan opiskelija oppii potilaalta. (Koota, Kukkonen & Suikkala 2016, 11.) Tutkimusten mukaan opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä opiskelijamoduuliharjoitteluun ja he ovat kokeneet sen kehittäneen vastuunottoa, kykyä itsenäiseen työskentelyyn (Manninen 2014, 57; Lahtinen, Tuominen & Repo 2015, 32) ja ryhmätyötaitoja (Callaghan ym. 2009, 250) sekä vahvistaneen ammatillista identiteettiä (Hellström-Hyson, Mårtensson & Kristofferzon 2012, 107–108).

Pilotti Peijaksen sairaalassa

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Peijaksen sairaalassa käynnistettiin opiskelijamoduuliharjoittelu pilottina syksyllä 2016. Laurea toimi pilottihankkeessa yhteistyökumppanina, ja siihen nimettiin kaksi hoitotyön lehtoria. Pilotti käynnistettiin tekonivelkirurgian vuodeosastolla K2, ja näin Peijas oli HUS:ssa ensimmäinen sairaala, jossa opiskelijamoduuliharjoittelu vietiin kirurgiselle osastolle. Keväällä 2017 pilottiin liittyi urologinen vuodeosasto K1. Pilotin taustalla oli kiinnostus kehittää harjoittelun ohjausta opiskelija- ja potilaslähtöisempään suuntaan, ja toisaalta myös jatkuva pula kirurgisen hoitotyön harjoittelupaikoista. Opiskelijamoduuli mahdollistaa useamman opiskelijan yhtäaikaisen harjoittelun osastolla, mikä osaltaan tuo helpotusta harjoittelupaikkojen niukkuuteen. Peijaksen sairaalan opiskelijamoduuliharjoittelu sai nimen ”Ohjauksen ja oppimisen sitoutunut tiimi” eli OPIT.  Pilottia edeltävästi kliininen opettaja valmensi henkilökuntaa opiskelijamoduuliharjoittelun ohjaukseen.

Opiskelijat valittiin pilottiin erillisen haun kautta. Harjoitteluun osallistui samanaikaisesti viidestä kahdeksaan opiskelijaa osastoa kohden. Opiskelijat osallistuivat ennen harjoittelun alkua infoon, jossa mukana olivat ohjaavat lehtorit, kliininen opettaja sekä pilotin edetessä OPIT-harjoitteluun aikaisemmin osallistuneita opiskelijoita ja ohjaava sairaanhoitaja. OPIT-harjoittelun aikana ohjaavat lehtorit kävivät tapaamassa opiskelijoita ja ohjaajia kaksi kertaa. Tapaamisissa käytiin ohjauskeskustelua ja reflektoitiin oppimista sekä opiskelijaryhmässä että yksitellen. Kliininen opettaja kävi opiskelijoiden kanssa niin ikään reflektoivia keskusteluja.

Yleisesti kokemukset OPIT-harjoittelusta olivat pilotin jälkeen myönteisiä. Osastoilla K1 ja K2 päädyttiin jatkamaan opiskelijamoduulia harjoittelun ohjauksen mallina pilotin jälkeenkin. Ohjaavien sairaanhoitajien kokemuksista ja näkemyksistä OPIT-harjoittelusta ja sen kehittämisestä on tehty opinnäytetyö (Enjala, Heikkinen & af Ursin 2017), ja lisäksi tekeillä on opinnäytetyöt harjoitteluun osallistuneiden opiskelijoiden kokemuksista sekä OPIT-harjoittelun ohjeista. Syksyllä 2018 HUS:ssa järjestettiin suuren suosion saanut koulutuspäivä erityisesti opiskelijamoduuliharjoitteluja ohjaaville sairaanhoitajille.

Opettajien kokemuksia

Niin ammattikorkeakoulun lehtoreiden kuin kliinisen opettajankin kokemus OPIT-harjoittelusta oli myönteinen, ja se osoittautui toimivaksi harjoittelun ohjauksen malliksi. Yhteistyö ohjaavien sairaanhoitajien kanssa toimi hyvin.

Lehtoreiden näkökulmasta yksi OPIT-harjoittelun eduista oli mahdollisuus keskittää rajallisia harjoittelun ohjauksen resursseja. Osastolla oli samanaikaisesti useampi opiskelija, jolloin ohjaustapaamiset toteutettiin yhdellä kertaa ja osittain ryhmänä. Näin ollen resurssit tuli kohdennettua tehokkaasti, mikä puolestaan mahdollisti harjoittelun aikana kaksi ohjauskäyntiä yhden sijaan. Kliinisen opettajan oli niin ikään helpompi tavoittaa opiskelijat ryhmänä käydessään heitä tapaamassa. Opiskelijoiden ryhmätapaaminen oli OPIT-harjoittelun yhteistoiminnallisuuden vuoksi muutenkin luontevaa.

Ohjaaville lehtoreille välittyi opiskelijoiden kanssa käydyissä keskusteluissa vaikutelma, että opiskelijat pystyivät kuvaamaan päätöksentekoaan monipuolisemmin kuin perinteisessä harjoittelussa. Keskusteluissa tuli esiin heidän kasvanut ymmärryksensä potilaan hoidon kokonaisuudesta ja sairaanhoitajan monipuolisista työtehtävistä, mikä perinteisessä harjoittelussa ei välttämättä yhtä selvästi tule esiin. Saman havainnon teki kliinisen opettaja reflektiokeskusteluissa – opiskelijoilla ei ollut niinkään tarve puhua harjoittelun suorittamiseen liittyvistä käytännöistä, vaan keskustelu kohdistui enemmän hoitamisen käytäntöihin. ”Nyt ymmärrän, mitä kaikkea sairaanhoitajan työhön kuuluukaan” oli oppimista hyvin kuvaava opiskelijan kommentti. OPIT-harjoittelun aikana keskusteltiin paljon työelämä- ja yhteistyötaidoista esimerkiksi opiskelijoiden keskinäiseen työvuorosuunnitteluun liittyen.

Ohjauskeskusteluissa ohjaavan opettajan on tärkeää pitää mielessä opiskelijamoduuliharjoittelun mahdollisuudet ja ohjata opiskelijoita hyödyntämään niitä. Opiskelijat toivat esiin huolensa siitä, etteivät he keskittyessään yhden tai kahden potilaan hoitoon pääse harjoittelemaan erilaisia kliinisiä taitoja yhtä paljon kuin perinteisessä harjoittelussa. Opiskelijamoduuliharjoittelu mahdollistaa kuitenkin syvällisemmän oppimisen ja kehittää opiskelijan osaamista monella sairaanhoitajan osaamisalueella.

Yhteenveto

OPIT-harjoittelu on opettajan näkökulmasta toimiva ja opiskelijalähtöinen ohjauksen malli, jossa on potentiaalia opiskelijan ammatillisen kehittymisen tukemisessa. Opiskelijamoduuliharjoittelu on viime vuosina yleistynyt monissa sairaaloissa ja yksiköissä harjoitteluohjauksessa. Laadukas oppiminen ja opiskelijan hyvä harjoittelukokemus edellyttävät yhteystyötä ammattikorkeakoulun ja harjoitteluyksiköiden välillä niin opiskelijamoduuliharjoittelussa kuin perinteisessä harjoittelussakin.

Pilotin perusteella on tunnistettu joitakin kehittämiskohteita. Erityisesti on syytä nostaa esiin potilailta saatavan palautteen vahvistaminen ja opiskelijoiden vertaisarvioinnin järjestelmällinen hyödyntäminen. Molempia tavoiteltiin kyllä pilotissakin, mutta niiden tehokkaampaa integrointia opiskelijan oppimisen arviointiin on edelleen syytä kehittää.

Lähteet
  • Bergman, T., Koskela, T. & Pakola J. 2016. Tervetuloa opiskelijamoduuliin VSSHP:hen! Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. http://www.vsshp.fi/fi/ammattilaisille/opiskelijoille/perehdytys/PublishingImages/Sivut/ohjeita-harjoitteluun/Tervetuloa%20opiskelijamoduuliin_Info%20opiskelijoille.pdf Viitattu 29.1.2019
  • Callaghan, D., Watts, W., McCullough, D., Moreau, J., Little, M., Gamroth, L. & Durnford, K. 2009. The experience of two practice education models: Collaborative learning unit and preceptorship. Nurse Education in Practice. Vol. 9. 244–252.
  • Enjala, T., Heikkinen, M. & af Ursin, T. 2017. Ohjaavien sairaanhoitajien näkökulma opiskelijamoduuliharjoitteluun. Opinnäytetyö, Laurea-ammattikorkeakoulu http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/135549/af%20Ursin_Tanja%20Enjala_Tarja%20Heikkinen_Melina.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 29.1.2019
  • Eriksson, E., Korhonen, T., Merasto, M. & Moisio, E. 2015. Sairaanhoitajan ammatillinen osaaminen – Sairaanhoitajakoulutuksen tulevaisuus –hanke. https://sairaanhoitajat.fi/wp-content/uploads/2015/09/Sairaanhoitajan-ammatillinen-osaaminen.pdf Viitattu 29.1.2019
  • Hellström-Hyson, E., Mårtensson, G. & Kristofferzon, M. 2012. To take responsibility or to be an on looker. Nursing students’ experiences of two models of supervision. Nurse Education Today. Vol. 32. 105–110.
  • Koota, E., Kukkonen, P. & Suikkala, A. 2016. Opiskelijamoduuli – vahva perusta ammattitaidolle. Pro Terveys. Vol. 4. 10–11.
  • Kääriäinen, M., Ruotsalainen, H. & Tuomikoski, A. 2016. Opiskelijaohjaus harjoittelussa. Teoksessa: Koivula, M., Wärnå-Furu, C., Saaranen, T., Ruotsalainen, H. & Salminen, L. (toim.). 2016. Terveysalan opettajan käsikirja. Tietosanoma, Helsinki. 204–215.
  • Lahtinen, P., Tuominen, R. & Repo, H. 2015. Hoitotyön harjoittelua uudistamassa – kliininen harjoittelu opiskelijamoduulissa Jorvin sairaalassa. Julkaisussa: Vattulainen, S. & Partio, T. (toim.). 2015. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijat työelämää kehittämässä Uudellamaalla. Laurean julkaisu. 30–32.
  • Manninen, K. 2014. Experiencing authenticity – The core of student learning in clinical practice. Thesis for doctoral degree. Karolinska institutet, Solna.
  • Tiitinen, S., Karhulahti, H., Kattainen, E., Kukkonen, P. & Loukola, R. 2017. Ei valmiita vastauksia. Moduuliharjoittelu rohkaisee päätöksiin ja tukee opiskelijoiden itsenäistä toimintaa. Sairaanhoitaja, 1/2017. 30–34.

Jaa sivu