Ammattikorkeakouluopiskelijoiden ajatellaan olevan hyvin itseohjautuvia niin omien opintojen suunnittelussa kuin erilaisten järjestelmien ja opintoja tukevien palvelujen käytössä. Tuutoropettajina olemme kuitenkin huomanneet, että erilaisen ohjauksen ja tuen tarve on tarpeellista koko opintojen ajan.
Viimeiset kaksi koronavuotta ovat lisänneet tuen tarvetta merkittävästi. Etäopinnot ja muut opiskelijan arkea kuormittavat asiat ovat korostuneet ja näkyvät myös tuutoropettajan arjessa ja tuovat opiskelijoita lähemmäksi muita Laurean tarjoamia hyvinvointia tukevia palveluja. Korona-aika on tuonut ohjaukseen muutoksia muun muassa siten, että entistä enemmän opintojen suunnitteluun ja ohjaukseen liittyvän tuen lisäksi tuutoropettajan kanssa halutaan jakaa myös muita opiskelijan elämään liittyviä asioita.
Opiskelijan oikeus saada ohjausta ammattikorkeakouluopintojen aikana perustuu ammattikorkeakoululakiin (932/2014, 2022). Laki määrittelee ammattikorkeakoulujen tehtäviksi antaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja lisäksi tuen opiskelijan ammatilliseen kasvuun opintojen aikana. Sekä sairaanhoitajaopiskelijat, että liiketalouden tradenomiopiskelijat käyttävät aktiivisesti sekä tutoropettajan antamaa ohjausta, että Laurean muita opintoja tukevia palveluja. Etäopintojen aikana olemme huomanneet, että ohjauskeskustelujen aikana yhä useammin nousee esiin myös opiskelijoiden henkilökohtaiseen elämään liittyviä asioita ja mahdollisia tuen tarpeita. Tuen tarve ja määrä on hyvin yksilöllistä, mutta poikkeusaikana se on näyttäytynyt yhä useamman opiskelijan ohjauskeskusteluissa joissain määrin.
Tuutorointi ja korona-ajan tuomat muutokset opiskelijan ohjauksessa
Opiskelijan ja tuutoropettajan kahdenkeskisessä kohtaamisessa on kyse opintojen suunnitteluun, oppimiseen ja itse opiskeluun liittyvästä pedagogisesta kohtaamisesta. Pedagogiseen kohtaamiseen vaikuttavat roolit, jotka saattavat vähentää avoimuutta ja voivat tehdä vuorovaikutuksesta helposti yhdensuuntaista dialogisen vuorovaikutuksen sijaan. Tuutoroinnissa roolit usein ajatellaan jakautuvan niin, että opiskelijaan liitetään perinteisesti vähemmän tietäjän rooli. Tämä perinteisesti opiskelijalle annettu rooli joutuu tänä päivänä yhä useammin kyseenalaistetuksi silloin, kun opiskelijalla on jo opintoihin tullessaan paljon kokemusta, osaamista ja valmiiksi itseluotuja verkostoja. (Heinilä, Nuutila, Rautiainen & Mertala 2012.)
Usein itseohjautuvuutta pidetään korkeakouluopiskelijoiden osalta itsestäänselvyytenä. Tämä ei kuitenkaan suinkaan ole automaattista opiskelijalle, vaan hän tarvitsee siihen ohjausta. Opintoja ja tulevaa uraa pitäisi suunnitella samaan aikaan kun opiskellaan uusia asioita ja ilmassa on useita opiskelijaa askarruttavia kysymyksiä. Vaikka tuutoropettajan työ keskittyy opiskelijan opintojen ohjaamiseen, tulee yhä useammin vastaan opiskelijan kokonaisvaltainen selviytyminen myös opiskelijan opintojen ulkopuolisesta elämästä. Tuutorin on tärkeää osata kuunnella ja asettua opiskelijan asemaan. Kuuntelemisen taito ja kyky ymmärtää ja tulla ymmärretyksi täytyy olla niin opettajan kuin opiskelijankin tahtotila. (Pekkinen, 2021.)
Opettajan ja opiskelijan välinen luottamus on turvallisen ohjaustilanteen edellytys. Tämän luottamuksen opettaja voi saavuttaa toimivan vuorovaikutuksen kautta. Tämä vaatii sen, että opettaja ymmärtää oman auktoriteettiasemansa suhteessa opiskelijoihinsa eikä asetu opiskelijoiden yläpuolelle vaan tulee ohjaustilanteeseen tasavertaisena. (Pekkinen, 2021.)
Viimeiset kaksi vuotta ovat kokemuksemme mukaan laajentaneet tätä ajatusmallia yhä enemmän siihen suuntaan, että opiskelijat tukeutuvat perinteisen roolin lisäksi tuutoropettajan tukeen laajemminkin kuin pelkästään opintojen suunnittelun ja oppimiseen liittyvissä asioissa. Opetus on siirtynyt yhä enemmän verkkoon ja opiskelijalla on ollut entistä vähemmän kontaktia opettajiin ja toisiin opiskelijoihin. Lisäksi aikaa on vietetty muutoinkin aikaisempaa enemmän kotona, jolloin muutkin sosiaaliset kontaktit ovat olleet rajallisemmat. Tämä on väistämättä muuttanut tuutorointia niin, että dialogista on tullut vastavuoroista.
Lähteet: