Työpaikoilla tehdään jatkuvasti päätöksiä ja valintoja, jotka vaikuttavat ympäristöön, ihmisiin ja talouteen. Kestävä kehitys on laaja ja monitahoinen ilmiö, jota voidaan tarkastella ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen ulottuvuuden näkökulmasta. Kestävyysmurroksen onnistuminen vaatii eri toimijoiden yhteistyötä, päätöksiä ja valintoja. (Kestävyyspaneeli 2024.) Aihe on ehdottoman tärkeä, mutta haastava ja monimutkainen kokonaisuus, suorastaan ylivoimaiselta haasteelta tuntuva. Onneksi aihetta pääsi yhdessä pohtimaan Työterveyslaitoksen järjestämällä Kestävyyspiknikillä (Kestävyyspiknik 2024).
Kuva: Kaboompics.com / Pexels
Työterveyslaitoksen Kestävyyspiknikin idea on saada eri alojen edustajat yhdessä pohtimaan mitkä ovat työpaikkojen vaikuttavampia keinoja pienentää kuormittavaa jalanjälkeä ja kasvattaa rakentavaa kädenjälkeä. Keskeinen kysymys on, miten tarvittava muutos saataisiin aikaiseksi? Kestävyyspiknik -työpajasarjan 1. tapaamisen vetäjä, tutkimusprofessori Anna-Maria Teperi toi esille, että muutoksen aikaansaamiseksi tulisi työpaikoilla panostaa
- Uusien, kestävien toimintatapojen ja elintapojen vahvistamiseen
- Hyvinvointia tukevien perusrakenteiden kehittämiseen ja vahvistamiseen
- Kestämättömien toimintatapojen lopettamiseen
Teperi peräänkuuluttaa myös sen pohtimista, mitä tämä meille tarkoittaa työyhteisönä, tiiminä? Kaikki lähtee ihmisestä, kaikki on meistä kiinni. Meidän yksilöinä sekä tiimeinä tulee muuttaa ajattelu- ja toimintatapojamme. (Teperi 2024.)
Osallistuminen yhteiseen keskusteluun oli antoisaa ja sai pohtimaan asioita eri näkökulmista. Keskustelu alkoi pienryhmässä työnantajan velvollisuuksista, siitä mitä kaikkea johdon pitäisi tehdä, jotta kestävä toiminta työpaikalla olisi mahdollista. Puhuttiin hankinnoista ja vastuullisista valinnoista. Keskustelua käytiin myös sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta, mitä kestävyys tarkoittaa esimerkiksi silloin, kun tasapainoillaan työhyvinvointiin ja työn tuottavuuteen liittyvien tekijöiden maastossa.
Oli hienoa voida todeta, että Laurean yksi valintoja ohjaava teema on kestävä kehitys, ja tavoitteenamme on olla kestävän kehityksen korkeakoulu vuonna 2030 (Kestävä Laurea). Laureassa, kuten muissakin ammattikorkeakouluissa, kestävyys on otettu huomioon myös osana jokaisen AMK-opiskelijan opintoja (Arene 2020).
Tavoitteenamme on, että meiltä valmistuneet opiskelijat tunnetaan ratkaisukeskeisinä kestävän kehityksen ja kiertotalouden osaajina ja työelämän uudistajina. Haluamme luoda TKI-toiminnallamme kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen soveltuvaa tietoa ja toimintamalleja, ja jakaa osaamistamme laajemmin yhteiskuntaan.
Jäin piknik-keskustelun jälkeen pohtimaan, mitä kestävyysmurroksen edistäminen tarkoittaa arjessa omien toimintatapojeni näkökulmasta. Mikä on minun henkilökohtainen kädenjälkeni tai entä kädenjälkeni johtajana? Mitä ovat johtajuuden kestävyysnäkökulmat ihmisten johtamisessa (Komulainen 2022) ja miten ne toteutuvat? Muutoksen aikaansaaminen esimerkiksi työhyvinvoinnissa edellyttää yhteistyötä, eri toimijoiden panostusta. Tarvitaan työympäristön huomioimista (työn piirteet), johdon päätöksiä (organisaatiotason tekijä), viestintää (ryhmätason tekijä) ja yksilön toimia. (Teperi 2024.) Suomalaisilla työpaikoilla on tehty paljon työhyvinvoinnin ja -turvallisuuden saralla, mutta mitä pitäisi tehdä, jotta tunnistetut ”lääkkeet” aidosti toimisivat?
Moni asiantuntijatyötä tekevä tunnistaa esimerkiksi liiallisen istumatyön haitat. Kun työpäivä koostuu tietokoneen näytön edessä työskentelystä ja erilaisista teams-palavereista, voi päivän päätteeksi kokea kehonsa jäykäksi, selkä on jumissa ja päätä särkee. Työnantaja voi esimerkiksi päättää, että työpisteisiin hankintaan säädettävät sähköpöydät, laittaa henkilöstön kalenteriin merkinnät taukojumpista, tai hyödyntää työterveyshuollon palveluita henkilöstön kouluttamiseen työergonomiasta. Yhtälö ei kuitenkaan toimi, ellei yksilö itse muuta toimintatapaansa, esimerkiksi työskennellessään yhteisessä työtilassa ei muokkaa työpöydän korkeutta itselle sopivammaksi ja säädä työtuoliaan, tai päättää jättää taukojumpan väliin, kun siinä ajassa ehtii vastata pariin sähköpostiin. Tunnustan, että itse sorrun muun muassa taukojumppien väliin jättämiseen, mutta olen päättänyt juoda kahvini muualla kuin työpisteelläni edistääkseni palautumista työpäivän aikana (TTL, Työssä palautuminen).
Entä miten johtajana tulisi tasapainoilla tiimiläisten työskentelyyn liittyvien ekologisten ja sosiaalisten näkökulmien ristipaineessa? Hiilijalanjäljen pienentämisen näkökulmasta on hyvä, että työntekijät välttävät matkustamista ja hyödyntävät etätyöskentelymahdollisuuksia. Etätyöskentelyn tiedetään helpottavan työn ja muun elämän tasapainoa, kun työmatkat jäävät pois ja aikaa säästyy muuhun (TTL, Etä- ja hybridityö). Toisaalta työyhteisö on keskeinen voimavara ja tuki yksilön työhyvinvoinnin näkökulmasta. Yhä enemmän peräänkuulutetaankin yhteisöllisyyttä ja sitä lisääviä sosiaalisia voimavaroja työssä autonomian ja itseohjautuvuuden lisäksi. (Kaltainen & Hakanen, 2024.) Etänä vai läsnä? -haasteeseen on havahduttu, ja työpaikoilla luodaan yhteisiä pelisääntöjä ja toimintaohjeita etätyöskentelystä ja kokouskäytänteistä, ne eivät kuitenkaan yksistään riitä, ellei niihin sitouduta.
Työelämän kestävyysmurros vaatii siis ajattelu- ja toimintatapojen muutosta meiltä kaikilta. Tiedän, että yhteinen keskustelu asioista on ensi askel muutosten aikaansaamiseen, mutta muutoksen aikaansaaminen on yhteistyön tulos. Mikä on sinun kädenjälkesi?
Lähteet:
