Laurean verkkolehteen sopinee kertoa kokemustarina kahdesta menneenä lukuvuonna toteutetusta projektista, joissa molemmissa tuotettiin verkkolehti. Tuon liiketalouden lehtorin näkökulmasta esiin verkkolehden suunnittelun ja toteuttamisen työvaiheita, joilla on työelämässä tarvittavia vuorovaikutustaitoja kehittäviä ulottuvuuksia.
Päästäkseni artikkelini ytimeen, kerron sinulle tarinan, joka alkaa hieman yli parinkymmenen vuoden takaa. Olin päättämässä ala-asteen viidettä luokkaa, ja kesäloman kynnyksellä marssin päättäväisenä paikallislehden toimitukseen äidinkielen ainevihko mukanani. Reippaasti kerroin jo eteisessä etsiväni kesätöitä. Se mahtoi olla näky; reilun metrin mittainen mimmi viivoitetun vihkonsa kanssa seisomassa tuulikaapissa etelä-pohjalaisille tyypillistä itsevarmuutta uhkuen. Ystävällisestä vastaanotosta huolimatta sain kuulla, ettei kesätöitä heruisi ennen kuin ajokortti olisi taskussa. Muutamaa vuotta myöhemmin olin saanut mopokortin ja hyvissä ajoin kävin taas kysymässä kesätyöpaikkaa. Vieläkin B-kortin puuttuminen huolestutti kolmen kunnan alueella ilmestyvän paikallislehden päätoimittajaa. ”Tämä lehti ei juttua niin kaukaa teekään, ettenkö pääsisi sinne skootterillani”, kimpaannuin pettyneenä. Huvittunut päätoimittaja antoi freelancerin töitä, ja sain kirjoittaa kesän aikana nuorille suunnattuja juttuja. Seuraavina vuosina naputtelin juttuja toimituksen koneella useamminkin, mm. TET-harjoittelijana. Arvaatte varmaan, minne marssin kolme vuotta myöhemmin, kun olin täysi-ikäinen auton ja B-kortin haltija. Päätoimittaja oli vaihtunut. Sana oli kuitenkin siirtynyt seuraajalleen. Esiteltyäni itseni ja asiani, kääntyi hän katsomaan työhuoneensa korkkitaulua. Siihen oli nastalla kiinnitetty paperi, jossa oli nimeni ja ohje ”Kun hakee kesätöitä, palkkaa.”
Viihdyin lehden toimituksessa monta lomakautta, ja kirjoitan siihen vieläkin kolumnikuulumisia. Koulutusvalinnoissa päädyin yritysviestinnän ja mediajohtamisen opintojen pariin. Vaikka toimittajan urapolulle en lähtenytkään, kannan edelleen tuon työkokemuksen oppeja mielessäni siirtäen niitä nyt eteenpäin liiketalouden opiskelijoille Tikkurilan kampuksella. Kuluneen lukuvuoden aikana ohjaamaani opiskelijatiimit ovat suunnitelleet, toimittaneet ja taittaneet kaksi erilaista verkkolehteä. Toinen niistä tehtiin ammattikorkeakoulujen moottoripyöräkerho MC UAS:ille, jonka vuotuinen jäsenlehti on jo vuosia tuotettu opiskelijavoimin. Aiemmin ohjauksesta vastasi kollegani, kerhon jäsen Mikko Karppanen. Viimeiset kaksi vuotta lehti on taitettu InDesign-julkaisuohjelmistolla. Osa jutuista tulee valmiina jäseniltä, osan opiskelijat toimittavat itse valiten aiheet ja haastateltavat. Tämän vuotiseen lehteen kukin opiskelija kirjoitti kaksi artikkelia, yksin tai yhdessä opiskelijakollegan kanssa, ja taittoi vähintään omat sivunsa julkaisuohjelmistolla.
Vantaan kaupungin viestintäjohtaja Päivi Rainion ja elinkeinojohtaja Jose Valannan kanssa yhteistyössä tehtiin koko lukuvuoden mittaisessa projektissa ”Vantaa – Yksi kaupunki, monta tarinaa” -verkkolehti. Se kokoaa kolmetoista tarinaa vantaalaisista ihmisistä, yrityksistä ja innovaatioista. Valmis tuotos yllätti valmistuttuaan Vantaan kaupungin edustajat niin positiivisesti, että julkaisusta aiotaan tehdä myös pieni painoerä, ja juttuja tullaan käyttämään myös kaupungin asukaslehdissä.
Toimeksiantajan kehut ovat tietysti suuri tunnustus tehdystä työstä, mutta enemmän iloitsen siitä, millaisia taitoja näille verkkolehtien toimitus- ja julkaisutiimeille kertyi. Kun Institute for the Future (IFTF) vuonna 2011 listasi tulevaisuuden työelämän osaamistarpeet “Future Work Skills 2020”, päätyivät listalle mm. sosiaalinen älykkyys, median käyttötaidot ja tiedon suodattaminen. Tammikuussa 2017 Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen julkaisi kansallisesti toteutetun Future Score-testinsä tuloksen, joka kokosi 800 työnantajan ja 2400 työntekijän vastaukset siitä, miltä tulevaisuuden työelämä heidän mielestään näyttää. Tulevaisuuden työelämätaitojen TOP 10-listan kärkeen kiilasi vuorovaikutustaito. Ilmarisen työhyvinvointipäällikkö Katja Atsar kiteytti tuloksen: ”Suomalaisille työpaikoille kaivataan lisää keskustelukulttuuria ja mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Tämä kannattaa, koska 98 % yksilötestiin vastanneista kokee muiden kanssa keskustelemisen yhdeksi parhaista tavoista ratkoa ongelmia.”
Verkkolehden toimittamisessa opiskelija tulee hankkineeksi oppia useista mainituista taidoista. Kenenpä vuorovaikutustaidot eivät lisääntyisi, kun työlistalla on yhteydenotto ennestään tuntemattomaan ihmiseen, itsensä ja edustamansa tahon esittely, tapaamisajan sopiminen, kysymysten valmistelu, pohjatietojen tuekseen hankkiminen, sekä vajaan parin tunnin mittaisen haastattelun tekeminen. Opiskelija tämän jälkeen kirjoittaa haastattelun artikkeliksi, käsittelee ottamansa kuvat tai selvittää kuvien käyttöoikeusasioita ja taittaa kokonaisuuden toimivaksi osaksi yhteistä julkaisua. Lisäksi hän lukee muiden tiiminsä jäsenten artikkeleita antaen kehitysehdotuksia, ja vastaanottaa itse teksteistään vertaisensa antamaa palautetta. Kimmo Svinhufvud (2016) käsittelee teoksessaan Kokonaisvaltainen kirjoittaminen erilaisia kirjoittamiskäsityksiä. Niistä yksi toteaa kirjoittamisen olevan sosiaalista toimintaa. Paikoin yksinäisen tekstin puurtamisen joukkoon sopii verkkolehtiprojektin kaltainen sosiaalista toimintaa korostava oppi kirjoittamisesta. Kenties seuraavaksi näemme Laurean opiskelijoiden julkaiseman verkkolehden, joka kertoo monipuolisia tarinoita ammattikorkeakouluyhteisöstä opiskelijoiden silmin. Vantaa-julkaisun parissa työskennellyt opiskelijatiimi ei varmasti pahastu vaikka ”Laurea – Yksi ammattikorkeakoulu, monta tarinaa” nimi päätyisi kanteen.
