Suomalaisten korkeakoulujen opetus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioyhteistyö eurooppalaisten korkeakoulujen ja tutkimuskeskusten kanssa on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Kansainvälinen verkostotoiminta mahdollistaa uusien eurooppalaisten koulutusohjelmien ja kurssisisältöjen yhteisen suunnittelun ja toteutuksen. Tästä esimerkkinä on yhteistyössä Sveitsissä sijaitsevan CERN-hiukkastutkimuskeskuksen kanssa toteutettavat kesäopinnot YAMK-opiskelijoille.

Jatkuvaisluontoinen opettajien ja tutkijoiden verkostoyhteistyö on osoitettu hyödylliseksi yliopistojen tiedon tuottamisen, oppimisen, systeemisen kehittymisen, opetusresurssien ja opettajien ammatillisen kehittymisen kannalta (Woolcott & Chamberlain 2019). Opettajien yhteistyöllä tarkoitetaan heidän työhönsä liittyvää yhteistä tekemistä, jolla pyritään hoitamaan yhteinen tehtävä tai ammatillinen tavoite (Wullschleger et al. 2023; Vangrieken 2015). Yliopistojen verkostoyhteistyön hyötyjä ovat innovatiiviset uudet ideat, uuden tiedon tuottaminen ja kokeileminen, uusien vuorovaikutusmahdollisuuksien löytäminen, hyvän statuksen omaavan partnerin maineen saaminen omaksi hyödyksi, itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen ja kokonaan uudenlaisen ajattelulogiikan ymmärtäminen (Perkmann & Phillips 2011 in Cai 2023; Alguezaui & Filieri 2010 in Cai 2023). Verkostona toteutettava opetusyhteistyö voi tapahtua esimerkiksi hyödyntämällä verkostopartnereiden soveltuvia asiantuntijoita ja opiskelijoiden monimuotoisia ryhmätöitä (Taatila & Vyakarnam 2008).

Verkostolla tarkoitetaan kokonaisuutta, joka koostuu kahdesta tai useammasta toimijasta, ja joita yhdistää vuorovaikutuksen mahdollistava suhde (Emerson 1981). Toimijat edustavat verkoston solmukohtia ja vuorovaikutus edustaa niiden välisiä linkkejä. Toimijat voivat olla organisaatioita, yksilöitä tai vaikkapa kotitalouksia. Tässä tapauksessa toimijat ovat ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten opetushenkilökuntaa ja muita asiantuntijoita. Verkostojen rajoja ei voida tarkasti määrittää, koska lopulta kaikki kytkeytyy kaikkeen (Håkansson & Snehota 1995). Verkostoissa toimiminen edellyttää kuitenkin päätöksiä, kenen kanssa käytännön tasolla toimitaan (Jüttner & Schlange 1996). Yhteistyön hallinnan ja johtamisen näkökulmasta on välttämätöntä rajata jokin tietty osa verkostosta aktiivisten toimenpiteiden kohteeksi, ja vaikuttaa siihen mitä tehdään ja kenen kanssa. Tällaisesta rajatusta yhteistyöverkostosta on käytetty esimerkiksi nimitystä ”avainverkosto” (Ojasalo 2004). Kuvauksen kohteena olevan yhteistyöverkoston organisaatiot koostuvat kolmesta suomalaisesta ammattikorkeakoulusta, yhdestä suomalaisesta ja kahdesta ulkomaisesta yliopistosta, sekä yhdestä ulkomaalaisesta tutkimuslaitoksesta.

Verkostot ovat dynaamisia ja ajan kuluessa muuttuvia kokonaisuuksia. Tämä johtuu siitä, että toimijat, vuorovaikutuksen luonne, tarpeet, ongelmat, kyvykkyydet, ja resurssit muuttuvat ajan myötä (Thorelli 1986). Organisaatioiden yhteistyöverkostoissa kehittyy ajan myötä erilaisia keskinäisiä ja usein monimutkaisia riippuvuuksia. Yhden osapuolen toiminta tulee riippuvaiseksi toisen toiminnasta (Håkansson & Snehota 1995). Vaikka jokainen osapuoli ensisijaisesti toimii omista tavoitteistaan käsin, on verkostoyhteistyön kuitenkin oltava sellaista, että kaikkien verkostossa olevien toimijoiden tavoitteet tulevat riittävässä määrin kohdatuiksi. Tässä kuvattu verkosto on toistaiseksi toiminut kahden vuoden ajan, mutta osa verkoston jäsenistä on tehnyt yhteistyötä viiden vuoden ajan. Toimintaa ja keskinäistä yhteistyötä on kuvauksen kohteena olevassa verkostossa kehitetty kaiken aikaa. Säännölliset kehittämiskokoukset erilaisilla kokoonpanoilla ja erilainen muu suora yhteydenpito toimijoiden kesken on ollut intensiivistä ja välttämätöntä koko yhteistyön ajan. Yhteistyöverkostoissa toimiminen edellyttää molemminpuolista orientaatiota (Håkansson & Snehota 2006). Tässä kuvatun verkoston toiminta on ollut alusta pitäen avointa ja orientaatio kaikki osapuolet huomioon ottavaa. Tähän on vaikuttanut se, että kaikilla mukana olevilla henkilöillä on jo lähtökohtaisesti pitkä kokemus kansainvälisestä yhteistyöstä ja verkostoista. Ajan myötä verkostossa olevien toimijoiden toimintarutiinit mukautuvat toinen toisiinsa (Harrison and Prenkert, 2009). Vaikka toimintatavat ovat kuvatussa yhteistyössä monilta osin hioutuneet toisiinsa, tulee verkostoyhteistyössä jatkuvasti yllättäviä pienempiä (esim. päiväkohtaisen aikataulun muutos) ja suurempia (esim. Covid19-pandemia) tilanteita eteen, joiden takia mikään verkostoyhteistyö ei lopullisesti hioudu yhteen.

Verkosto voidaan karkealla tasolla ajatella koostuvaksi aktiviteeteista, resursseista ja toimijoista (Håkansson & Snehota 1995). Aktiviteetit liittyvät toimijoiden väliseen vuorovaikutukseen, kuten esimerkiksi tiedonvaihtoon sekä parhaiden käytänteiden suunnitteluun ja kokeiluun. Resurssit sisältävät toimijoiden hallussa olevia aineellisia tai aineettomia resursseja, kuten opetustilat ja tieto. Yksi merkittävimpiä verkostoyhteistyön motiiveja on, että osapuolet saavat käyttöönsä resursseja, joita niillä ei itsellään ole (Ojasalo 2008). Verkostossa jaettavat resurssit kytkeytyvät toisiinsa vuorovaikutuksen myötä ja muodostavat verkoston tarkoitukseen sopivan resurssikokonaisuuden. Toimijat ovat niitä henkilöitä, jotka aktiviteeteillaan mobilisoivat omia ja muiden verkostopartnereiden resursseja. Heillä voi olla erilaisia rooleja ja vastuita verkostossa. Heidän välilleen kehittyy henkilösuhteita, jotka vaikuttavat ihmisten välisiin siteisiin, vuorovaikutuksen ilmapiiriin, tulevaisuuden odotuksiin ja aikomuksiin (Håkansson & Snehota 1995). Seuraavassa on lyhyesti kuvattu verkostoa CERN Bootcamp -opintojakson toteuttamisessa.

Laurea on vuodesta 2018 koordinoinut yhteistyöverkostoa, joka on järjestänyt CERN Bootcamp -nimisen kansainvälisen kesäopinnon yamk-opiskelijoille CERN-hiukkastutkimuskeskuksessa Genevessä. Verkostoon ovat kuuluneet pääkaupunkiseudulta Laurean lisäksi 3AMK-ammattikorkeakoulut Haaga-Helia ja Metropolia sekä Helsingin yliopiston fysiikan tutkimuskeskus HIP Helsinki Institute of Physics. CERN-tutkimuskeskuksessa yhteistyökumppanina on ollut teknologian siirtoon, eksperimentointiin, prototypointiin, muotoiluajatteluun ja yhteiskehittämiseen keskittyvä yksikkö nimeltä Ideasquare. Ideasquarella on käytössään tilat ja laitteistot tarkoituksiaan varten ja se on osa CERN-kampusta Genevessä. Vuodesta 2022 verkosto on saadun EU-rahoituksen kautta laajentunut siten, että verkostossa ovat mukana myös Delftin teknillinen yliopisto Hollannista (TU Delft) ja liiketalouteen erikoistunut yliopisto Barcelonasta (ESADE). Kyseiset yliopistot järjestävät vastaavanlaisen opintojakson omille opiskelijoilleen.

CERN Bootcamp on kesäopinto, johon osallistuu vuosittain yhtä monta opiskelijaa kaikista pääkaupunkiseudun kaikista kolmesta pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulusta (Haaga-Helia, Laurea, Metropolia, ns. 3AMK-ryhmä) ja lisäksi opiskelijoista Helsingin yliopistosta. Opiskelijat ovat monialainen ryhmä ja opetus järjestetään englanniksi. Opintojakso käsittelee innovatiivisten ratkaisujen kehittämistä erilaisiin kestävän kehityksen aihepiiriin liittyviin ongelmiin. Opiskelijat hyödyntävät opintojaksolla palvelumuotoilun menetelmiä, yhteiskehittämistä ja soveltavat erilaisia uusimpia eurooppalaisissa tutkimusprojekteissa kehitteillä olevia teknologioita. Opintojaksolla opiskelijat työskentelevät ohjatuissa ryhmissä aluksi kaksi kuukautta Suomessa ja ovat sen jälkeen intensiiviviikon CERN Ideasquare:lla Sveitsissä. Oppimiskokemukset ja opiskelijapalautteet ovat kaiken aikaa olleet erinomaiset.

Kaksi Laurean opettajaa toimii opintojakson vastuullisina koordinaattoreina. He myös opettavat opintojaksolla. Haaga-Heliasta, Metropoliasta ja Helsingin yliopistosta kustakin on mukana yksi opettaja. CERN Ideasquare-yksiköstä toimintaan osallistuu neljä henkilöä, joista kaksi on vuosittain osallistunut opintojakson Suomessa tapahtuvaan opetusosuuteen. Delftin teknillisestä yliopistosta ja ESADE-liiketalousyliopistosta on kummastakin osallistunut kaksi asiantuntijaa. Lisäksi opintojakson käytännön järjestelyissä ovat auttaneet Laurean ja 3AMK-koordinaatiotoiminnan henkilöt. Verkoston jäsenet tekevät varsinaisen opetuksen lisäksi ympäri vuoden opintojaksoon liittyvää suunnittelua, kokemusten ja käytänteiden jakamista sekä käytännön järjestelyjä.

Havaintoja

Muutama olennainen havainto voidaan nostaa esiin. Ihmisten välinen suora vuorovaikutus on olennainen seikka opetuksen ja verkostoyhteistyön onnistumiselle. Yhteiskehittämiseen perustuva opetus vaatii jatkuvaa kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta opiskelijoiden ja opettajien välillä sekä opiskelijoiden kesken. Myös verkostossa olevien opettajien ja muiden toimintaa organisoivien tahojen saumaton yhteistyö edellyttää sitä, että ihmiset oikeasti tapaavat toisiaan. Todellista toimintatapojen, olosuhteiden ymmärrystä ja luottamusta ei muutoin synny. Pahimpaan koronapandemian aikaan kyseistä opintojaksoa ei järjestetty lainkaan. Verkostoyhteistyössä järjestettävä opetus mahdollistaa resurssien, tiedon ja käytänteiden jakamisen. Se mahdollistaa erilaisten hyötyjen materialisoitumisen opiskelijoille ja opettajille, joita muutoin olisi mahdoton saavuttaa. Verkostohyötyjen saavuttaminen kuitenkin edellyttää koordinoivalta taholta selkeästi enemmän orkestrointityötä kuin ennalta voisi arvata. Erityisesti kun verkoston toimijat ovat useasta organisaatioista ja eri maista. Verkostoyhteistyö edellyttää myös mukautumista yllättäen esiin nouseviin uusiin tilanteisiin ja muuttuneisiin olosuhteisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa valmiutta nopeaan reagointiin ja suunnitelmien muuttamiseen. Kokonaisuutena ottaen CERN Bootcamp opintojakson kokemukset ja saadut palautteet osoittavat, että verkostoyhteistyönä toteutettu kansainvälinen opintojakso mahdollistaa erinomaisen oppimiskokemuksen monialaiselle ja vaativalle opiskelijaryhmälle.

CERN Bootcamp -opintojakson ensimmäisiä toteutuskertoja yksityiskohtaisemmin kuvaava artikkeli on saatavilla oheisen linkin kautta.

This is part of ATTRACT that has received funding from the European Union’s Horizon 2020 Research and Innovation Programme.

Lähteet:

• Alguezaui, S. & Filieri, R. 2010. Investigating the role of social capital in innovation: sparse versus dense network. Journal of knowledge management, 14(6), 891-909.
• Cai, Y. 2023. Towards a new model of EU-China innovation cooperation: Bridging missing links between international university collaboration and international industry collaboration. Technovation, 119, 102553.
• Emerson, R.M. 1981. “Social exchange theory,” in Social psychology: Sociological perspectives (Eds. M. Rosenberg and R, Turner), pp. 30– 65), New York: Basic Books, 1981.
• Harrison, D. & Prenkert, F. 2009. Network strategising trajectories within a planned strategy process. Industrial Marketing Management, 38(6), 662-670.
• Håkansson, H. & Snehota, I. 1989. No business is an island: The network concept of business strategy. Scandinavian journal of management, 5(3), 187-200.
• Håkansson, H. & Snehota, I. 1995. Developing relationships in business networks. London: Routledge.
• Jüttner, U. & Schlange, L. E. 1996. A network approach to strategy. International Journal of Research in Marketing, 13(5), 479-494.
• Ojasalo, J. 2004. Key network management. Industrial Marketing Management, 33(3), 195-205.
• Ojasalo, J. 2008. Management of innovation networks: a case study of different approaches. European Journal of Innovation Management, 11(1), 51-86.
• Ojasalo, J. 2023. ”University Network Collaboration in Higher Education: Case CERN Bootcamp Summer School,” in Proceedings of EDULEARN23 Conference, Spain, pp. 1-7.
• Perkmann, M. & Phillips, N.(2011). Leveraging institutional distance: Institutional arbitrage in university-industry relations. In Proceedings of the New Institutionalism 7th Workshop, Lyon, France (pp. 17-18).
• Taatila, V. & Vyakarnam, S. 2008. Laurea@ Cambridge–from innovations to entrepreneurship. In: K. Laine, P. van der Sijde, M. Lähdeniemi and J. Tarkkanen (eds.). Higher Education Institutions and Innovation in the Knowledge Society. Helsinki: ARENE, 163-173.
• Thorelli, H. B. 1986. Networks: between markets and hierarchies. Strategic management journal, 7(1), 37-51.
• Vangrieken, K., Dochy, F., Raes, E. & Kyndt, E. 2015. Teacher collaboration: A systematic review. Educational research review, 15, 17-40.
• Woolcott, G., & Chamberlain, D. 2019. Measuring a university-community collaboration using social network analysis. International Journal of Learning and Change, 11(1), 18-38.
• Wullschleger, A., Vörös, A., Rechsteiner, B., Rickenbacher, A. & Merki, K. M. 2023. Improving teaching, teamwork, and school organization: Collaboration networks in school teams. Teaching and Teacher Education, 121, 103909.