Metsä on meille yhtä tuttu ja turvallinen kuin Kirsi Kunnaksen pienestä metsänpeikosta kertova Tiitiäisen kehtolaulu. Metsän poluilla kulkeminen tuo rauhaa hektisen arjen keskelle. Puiden kuiskeen elvyttävä vaikutus auttaa palautumaan niin kiireisen arjen ärsyketulvan kuormituksesta kuin psyykkisistä kriiseistä.

Positiivinen suhtautuminen metsään ja ympäröivään luontoon on monelle meistä niin sisäänrakennettua, ettemme osaa sen ilmenemistä edes kyseenalaistaa. Metsä on ollut jo ennen minua ja toivottavasti on myös minun jälkeeni – arvona se on vankkumaton. Onko tämä edelleen todellisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa?

Lapset viettävät varhaiskasvatuksessa suuren osan hereillä oloajastaan. Varhaiskasvatuksen toimintaympäristöt laajenevat sisätiloista ulos ja suhde ympäröivään luontoon alkaa rakentumaan. On hyvä tiedostaa luontoa löytyvän myös rakennetun ympäristön uumenista, sillä osa päiväkodeista sijaitsee kaupunkien keskustoissa, jolloin lähimetsään saattaa olla kilometrien matka. Vaikka metsään pääseminen olisi haasteellista, on luontopedagogiikan toteuttaminen mahdollista.

Tämän silmiesi edessä hahmottuvan, sosiaalialan lehtorin ja sosionomiopiskelijan yhteistyössä laatiman kirjoituksen tarkoituksena on kannustaa varhaiskasvattajia lähestymään ympäristöään ja ammentamaan pedagogisessa työssään lasten luontoa kohtaan kokemastaan luontaisesta kiinnostuksesta ja innostuksesta. Alati kaupungistuvissa elinoloissamme tukea ulkoympäristöön lähtemiselle ja luontosuhteen vahvistamiselle voi saada jopa virtuaalisia luontokokemuksia hyödyntämällä.

Kasvuympäristön merkityksellisyys luontosuhteelle

Metsä maalaa mieleemme erilaisia asioita ja kokemuksia. Se on osa meidän kulttuuriperintöämme ja arvojamme. Jokamiehenoikeudet takaavat meille oikeuden metsän käyttöön ja hyödyntämiseen. Varhaiskasvatusikäiselle lapselle tämä ei välttämättä ole tänä päivänä todellisuutta. Päiväkodeissa on lapsia ja perheitä, joiden ensikosketus luontoon ja metsään tapahtuu päiväkotien metsäretkien kautta.

Jokaisella lapsella on oikeus yhdenvertaiseen ympäristökosketukseen. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (VASU 2022) mukaisesti varhaiskasvatuksessa toteutettavan ympäristökasvatuksen tavoitteena on vahvistaa lasten luontosuhdetta ja vastuullista toimimista ympäristössä sekä ohjata kohti kestävää elämäntapaa. Pedagogista toimintaa tulee suunnitella yhdenvertaisesti niin päiväkodin sisätiloihin kuin pihoille ja lähiympäristöön. (VASU 2022.) Tämä vaatii varhaiskasvatuksen työntekijöiltä vahvaa ymmärrystä toimintaympäristöjen monipuolisesta hyödyntämisestä arjessa sekä sitoutunutta suhdetta luontoon ja ympäristöön.

Kokemuksellinen oppiminen ja kasvaminen tapahtuu usein ulkotiloissa ja yhdessä muiden lasten ja aikuisten kanssa. Toimintaympäristön monipuolistaminen on meidän aikuisten vallassa. Me päätämme lähdetäänkö ulos ja kuinka monipuolisesti ulkotilojen mahdollisuuksia hyödynnetään osana päiväkotien arkea. Varhaiskasvatusikäiset lapset ovat luonnostaan ympäristöherkkiä, koska he käyttävät enemmän aivojen syviä osia eli niin kutsuttuja luolamiehen aivoja. Lapset reagoivat herkästi luonnon väreihin, tuoksuihin ja yksityiskohtiin. Lapsilla on ympäristöherkkyys jo syntyessään, sitä ei tarvitse luoda. He tarvitsevat vain mahdollisuuksia sen käyttämiseen ja vahvistamiseen. Luontosuhteen vahvistamiseen tarvitaan aikuisten antama malli ja oleskelua luonnossa. (Wahlström & Juusola 2017, 12.)

Palmerin puun juurilla

Palmerin vuonna 1998 kehittämä puumalli piirtyy silmiemme eteen puhuttaessa ympäristökasvatuksesta ja kestävästä kehityksestä. Puun juurien kautta kiinnitymme maahan ja ammennamme perustavanlaatuisen valmiuden ja herkkyyden yhteyteen ympäröivän luonnon kanssa. Ekologinen identiteetti kehittyy lapsuudessa. Se on tietoinen suhde ei- inhimilliseen maailmaan ja pitää sisällään asenteet eläimiä ja luontoa kohtaan. Se on lapsuuden arvomaailmaa kuluttamista ja kierrättämistä kohtaan, vastuun ottamista omista valinnoista. (Virtanen 2022, 38.)

Taimi kurkottaa lehtiään kohti lämpöä ja valoa, se kasvattaa omaa latvustaan. Puun latvus muodostuu kolmesta ympäristökasvatuksen keskeisemmästä ajatuksesta: oppimisesta ympäristössä ja ympäristöstä sekä toimimisesta ympäristön puolesta, joiden tulisi toteutua tasa- ja yhdenvertaisesti elämässämme. Pureutuminen maahan hankaloituu, jos puuntaimen kasvupaikkana on asfalttiviidakko. Taimi on siirrettävä kädessä hellästi kantaen lähimetsän reunaan, jossa se pienin ja turvallisin annoksin sekä yhteisöllisen tuen avulla saa kerättyä juuriensa kautta itselleen voimaa.

Lapsilla on kyky nähdä ihmeitä ympärillään

Jos yritämme pelkästään hallita ja kehittää luontoa, näyttäytyy se vastapelurina. Luonnon jäädessä ulkopuolellemme sillä ei ole meille itseisarvoista olemusta emmekä saavuta enää yhteyttä siihen. Lapsille todellisuus on tässä ja nyt. Se muodostuu ympärillä nähdystä, kuullusta ja koetusta, joka kietoutuu yhteen sisäisen todellisuuden kanssa muodostaen kuvan ympäröivästä maailmasta. Tosiasiallinen ja kuvitteellinen maailma muodostavat yhteyden, jossa on mahdollista nähdä ja kokea ihmeitä. Maailma on täynnä ihmettelyä ja sen kanssa voi olla vastavuoroisessa suhteessa.

Harri Virtanen (2022, 38) näkee, että ekologinen itse on tiedostamaton psyykeemme osa. Se on ihmisen olemassaolon ydintä, joka liittää meidät osaksi planeettaa, muita eläinlajeja ja toisiamme. Tämän ekologisen itsen kokemista on torjuttu, mutta se ei tarkoita, että se olisi kadonnut. Lapset omaavat tämän kyvyn huomata ihmeitä ympärillään ja herkistyä niiden äärelle. Meillä aikuisilla tämä näyttäytyy tarpeena mennä marjaan ja sieneen, matkustaa mökille, uida luonnonvesissä, vaeltaa, katsoa ulapalle tai hakeutua ulos istumaan. Kokemus voimistuu antaessamme mahdollisuuden luonnon puheelle. Luonto ei ole mykkä. Sen kanssa voi olla vastavuoroisessa suhteessa, ja se on suotavaakin. Meidän tuleekin vahvistaa ja suojella tätä sisäistä lasta, jonka silmissä metsän puut koskettavat taivasta ja puun kannon suuaukosta kuuluu metsän hengen kuiskaus ja kutsu.

Virtuaalisen todellisuuden mahdollisuudet

Virtuaalisuus tuo suomalaisen luonnon ja metsän sisälle. Se rakentaa yhteistä ymmärrystä suomalaisesta luonnosta ja metsästä. Luomme tilaan visuaalisuuden ja äänien avulla illuusion astumisesta metsän vihreään syvyyteen. Virtuaalisia luontokokemuksia voivat edustaa muun muassa luontovideoiden katselu tai luonnon äänien kuuntelu. Ojalan ym. (2022, 1–7) toteuttaman tutkimuksen mukaan virtuaalisilla luontovaikutteilla on palautumista edistäviä vaikutuksia. Tällaisia vaikutuksia tuovat muun muassa yhtäaikainen luonnon äänien kuuleminen ja metsä- ja vesimaisemavideoiden äärellä oleilu.

Luontokuvaaja Konsta Punkka arvostaa virtuaalisia luontokokemuksia, joiden avulla on mahdollista tehdä luontoa tunnetuksi sekä saattaa luontoa lähemmäs ihmisiä, jotka eivät pääse luonnon äärelle. Kuviensa myötä Punkka haluaa puhutella ihmisten empatian tunteita luontoa kohtaan. Hän toivoo luonnon tulevan näin ihmistä lähemmäs, jolloin ihmiset kokisivat halua suojella elämiä ja kunnioittaa luontoa. Hän katsoo sen vähentävän vieraantumista luonnosta. Virtuaaliset luontokokemukset voivat innoittaa ihmisiä lähtemään oikeaan luontoon. (Nurro, 2021.)

Virtuaalisuus ei saa, ei voi, eikä sen ole tarkoituskaan korvata ulkoilmaa, ulkona vallitsevia todellisia ympäristöjä tai niiden suomia ympäristökokemuksia. Sen sijaan se voi toimia hyödyllisenä lisänä ympäristökasvatuksessa ja auttaa ennakkoluulojen vähentämisessä, luonnon lähestymisessä sekä mahdollisten pelkojen hälventämisessä. Se voi madaltaa kynnystä niin lapsille kuin kasvattajillekin lähteä ulos varsinaiseen luontoon. Virtuaalisuus mahdollistaa omantahtisen etenemisen ja metsätietoisuuden laajentamisen turvallisesti. Voin itse vaikuttaa, kuinka paljon olen valmis omaa tietoisuuttani lisäämään. Metsä, puut, varjot ja äänet eivät vyöry päälleni, vaan hallinta on omissa käsissäni.

Vuorovaikutus on oleellista käytettäessä virtuaalisia välineitä lasten kanssa. Virtuaalisten luontokokemusten avulla lapsen on mahdollista kasvattajan ja muiden lasten kanssa aistia, kokea ja toimia yhdessä. Ajatusten, tunteiden ja kysymysten esiin tuominen ja niiden pohjalta syntyvä keskustelu on tärkeää. Virtuaalisuus tarjoaa hyviä mahdollisuuksia pysähtyä tilanteisiin, käydä keskustelua ja palata saman kuvan tai äänimaisen ääreen yhä uudelleen. Virtuaalisen luonnon äärellä voi reippaasti hämmästellä ääneen, kun luonnossa taas on oleellista opetella myös hiljaa kulkemisen taitoa. Virtuaalisuus madaltaa kynnystä ja rohkaisee ottamaan ensi askeleet suomalaisella luontopolulla. Oma tietoisuus ja tietämys lisääntyvät kuvan, äänen ja tiedon kietoutuessa toisiinsa rakentaen kokonaiskuvaa suomalaisen metsän ja ympäristön rikkaudesta. Tämä lisää tietoutta ja poistaa turhia pelkoja.

Virtuaalisuuden avulla varhaiskasvatuksen metsäretkiä ja metsää toimintaympäristönä on helpompi avata myös huoltajille. Lapsi on osa perhettään ja varhaiskasvatuksen arjen yhteistyössä ovat mukana perheet kokemuksineen, olettamuksineen ja tunteineen. Arjessa empaattisuus ja avoimuus luovat sillan yhteistyölle. Ammatillinen kasvattaja kohtaa niin lapset kuin heidän huoltajansa kuuntelevan, läsnä olevan ja kunnioittavan kohtaamisen periaatteita noudattaen. Tältä pohjalta lähdetään yhdessä rakentamaan luottamuksen spiraalia, joka voimistuu ja vahvistuu arjen kohtaamisissa. Virtuaaliset luontokokemukset voivat osaltaan vahvistaa lasten ja heidän huoltajiensa osallisuutta, ja ymmärrys yhteisen ympäristökasvatuksen sekä kestävän kehityksen toimintakulttuurista alkaa rakentumaan.

Oikeus yhdenvertaiseen ympäristökosketukseen

Varhaiskasvatuksessa toteutettavan ympäristökasvatuksen tavoitteet pohjautuvat vahvasti Palmerin (1998) kehittämälle puumallille. Työntekijöiden tulisi lasten sekä heidän perheidensä kanssa löytää tämän puun juurille – tukien, tutkien ja yhdessä ihmetellen – ennen kuin voidaan lähteä kiipeämään kohti latvusta. Virtuaalisuus avaa ikkunan luontoon ja rohkaisee astumaan ulos ovesta kohti läheistä metsää ja sen polkuja

Tämä kokemus avautuu Eila Aaltosen opinnäytetyönä toteuttaman virtuaalisen luontopolun myötä. Polulle pääsevät kulkemaan Laurean Green Art – luonnosta luovasti varhaiskasvatuksen täydennyskoulutuksen osallistujat. Koulutuksen tavoitteena on lisätä ekologista, sosiaalista ja psykologista ymmärrystä luonnon ja luontosuhteen vaikutuksesta lasten ja aikuisten hyvinvoinnille. Sen aikana rakennamme yhteistä käsitystä sekä ymmärrystä varhaiskasvattajien kanssa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesta varhaiskasvatuksen arjesta. Luomme, kehitämme ja kokeilemme yhdessä erilaisia visuaalisia lähestymistapoja, joiden kautta reflektoimme omaa luontosuhdettamme. Oman luontosuhteen tiedostamisen ja vahvistumisen kautta yksilö ymmärtää Varhaiskasvatussuunnitelman (VASU 2022) arvopohjan mukaisesti ekologisen kestävyyden merkityksen varhaiskasvatuksen viitekehyksessä. Green Art -koulutus innostaa varhaiskasvattajia konkretisoimaan ja hyödyntämään luonnon moninaisia mahdollisuuksia osana varhaiskasvatuksen taide- ja ympäristökasvatusta.

Meillä on käsissämme tasa-arvoisemman ja yhdenvertaisemman lapsen luontosuhteen rakentumisen ja vahvistamisen avaimet, kunhan osaamme niitä arjessa innovatiivisesti hyödyntää. Päiväkotien tekemän yhteistyön, osallisuuden kulttuurin ja virtuaalisuuden mahdollisuuksien kautta suomalaisten lasten ja perheiden suhde luontoon ja lähiympäristöön laajenee luonnollisesti rinta- rinnan kasvuympäristön levittäytyessä kodin seinien ulkopuolelle. Jokaisella lapsella ja perheellä on oikeus yhdenvertaiseen ympäristökosketukseen, jonka kautta alkaa elämänpituinen matka ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen polulla.

Lähteet:

• Aalto, M. 2020. Ympäristökasvatuksen teoriaa: Palmerin puumalli (V06). Aida Educare Ltd. videomateriaali saatavissa osoitteessa Ympäristökasvatuksen teoriaa: Palmerin puumalli (V06) – MAPPA.fi
• Aaltonen, E. 2023. Virtuaalista luontopolkua pitkin ympäristökasvatuksen vahvistamiseen varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyö julkaistaan Theseuksessa kesäkuussa 2023.
• Nurro, M. 2021. Konstan kuvat tuovat luonnon lähelle. metsä.fi, Metsähallituksen lehti 2/2021, 14–17. Viitattu 10.3.2023.
• Ojala, A., Neuvonen, M., Kurkilahti, M., Leinikka, M., Huotilainen, M. & Tyrväinen, L. 2022. Short virtual nature breaks in the office environment can restore stress: An experimental study. Journal of Environmental Psychology 84, 1-11. Viitattu 16.2.2023.
• VASU 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Opetushallitus. Viitattu 6.2.2023.
• Virtanen, H. 2022. Trauma ja luonto eli kuinka selviytyä ekoahdistuksesta. Helsinki: SKS kirjat.
• Wahlström, R. & Juusola, M. 2017. Vihreä hoiva ja kasvatus, luontoherkkyysharjoituksia ja ympäristökasvatusta lapsille ja nuorille. Helsinki: Kustannusyhtiö Artemia.