Älykästä liikkumista ihmistä kuuntelemalla Kyliltä kasvukäytävälle -hankkeessa

Teksti | Saara Gröhn , Piia Kuosa , Saija Viitala , Kaisa Reinikainen

Älykkään liikkumisen ja liikuttamisen haasteisiin pyritään kehittämään ratkaisuja syksyllä 2018 käynnistyneessä Laurean ja Hämeen ammattikorkeakoulujen Kyliltä kasvukäytävälle – Ihmislähtöiset liikkumisen ja kuljetuksen palvelut haja-asutusalueilla yhteishankkeessa. Hankkeen tarkoitus on selvittää, miten haja-asutusalueilla voidaan kehittää ja tarjota ihmislähtöisiä, älykkäitä pienten volyymien liikkumisen ja liikuttamisen palveluita.

Kuva: Saija Viitala

Tässä artikkelissa avataan hankkeen ydinteemoja ja kuvataan syksyllä 2018 toteutetun asiakasymmärryskeruuvaiheen keskeisimpiä tuloksia.

Ratkaisuja haja-asutusalueiden liikkumisen tarpeisiin

Älykkäästä liikkumisesta on puhuttu viime aikoina eri medioissa yhä enenevissä määrin. Otsikoissa on ollut muun muassa, kuinka K-ryhmä aikoo rakentaa koko Suomen kattavan sähköautojen latauspisteverkoston (Mikkonen 2018) ja Helsingissäkin on nähty jo robottibusseja (Paastela 2018). Uusilla asuinalueilla kehitetään sujuvaa liikkumista asukkaille Forum Viriumin toimesta (Forum Virium 2018) ja Sitran kokeilussa pyritään valjastamaan julkisia kyytejä tehokkaampaan käyttöön (Sitra 2018). Uusi liikennepalvelulaki sekä jakamis- ja kiertotaloustrendien vahvistuminen ovat lisänneet alustatalouteen perustuvien liikkumismuotojen, kuten DriveNow’n, käyttöä.

On selvää, että olemme liik­ku­mi­sen val­lan­ku­mouk­sen kyn­nyk­sel­lä. To­del­li­nen val­lan­ku­mous liik­ku­mi­ses­sa ta­pah­tuu kuitenkin vasta, kun liik­ku­mi­sen ta­vat ja di­gi­taa­li­set pal­ve­lut yh­dis­ty­vät sau­mat­to­mas­ti. Uudet ratkaisut muuttavat liikkumisen palveluiksi (Mäkinen & Silaskivi 2018.)

Liikkumisesta palveluna käytetään termiä MaaS eli Mobility as a Service. Se tarkoittaa kokonaisuutta, jossa käyttäjät voivat ostaa tarpeidensa mukaan paketoituja liikkumispalveluja. Liikkumispalveluihin kuuluvat muun muassa joukkoliikenne-, autoilu-, pyöräily- ja kuljetuspalvelut. (Liikennevirasto 2018, ITS Finland 2018.)

MaaS voi tarjota julkiselle sektorille – eritoten kunnille – myös mahdollisuuden säästää kustannuksissa (Laita 2018), kun muuttoliikenne suuriin kaupunkeihin asettaa haja-asutusalueille haasteen säilyä elinvoimaisena.

Lisääntyvä huoli ilmastosta puolestaan kääntää katseet liikenteen tehostamiseen ja päästöjen vähentämiseen (Laita 2018). Uuden teknologian ja alustatalouden myötä liikkumisen ja liikuttamisen palveluita voidaan kehittää yhä tehokkaammiksi, paremmiksi ja vähäpäästöisemmiksi.

Malmbergin (2018) haastatteleman liikennetutkija Moshe Givonin mukaan autojen jakamisesta tuskin tulee arkipäivää, sillä ihmiset eivät tyypillisesti halua jakaa tavaroita. Sen sijaan Givoni uskoo muiden älyllisen liikennemuotojen nousuun. (Malmberg 2018.)

Uudet liikkumisen kokeilut ja jo osaksi ihmisten arkea solahtaneet toimintamallit ovat positiivisia osoituksia kyvystä jalostaa ja valjastaa teknologiaa helpottamaan omaa elämää.  Monet näistä kokeiluista sijoittuvat suurten kaupunkien yhteyteen, vaikka tarve sujuvammalle liikkumiselle on olemassa myös kaupunkien laitamilla ja haja-asutusalueilla.

Tähän tarpeeseen pyritään vastaamaan Kyliltä kasvukäytävälle –hankkeessa, jossa toteutetaan kolme älykkään liikkumisen ja liikuttamisen pilottia Uudellamaalla ja Kanta-Hämeessä. Hankkeen ensimmäinen vaihe, jossa kartoitetaan asukkaiden tapoja liikkua ja käyttää palveluita, saatiin päätökseen jouluna 2018. Syksyn aikana kerättiin asiakasymmärrystietoa kehittämistyön pohjaksi ryhmähaastatteluilla Espoon Kalajärvellä ja Tammelan Portaan kylässä. Lisäksi Laurean ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat Saija Viitala ja Kaisa Reinikainen toteuttivat Kalajärvellä neljä yksilöhaastattelua asukkaiden kanssa ja havainnoivat alueen palvelutarjontaa.

Oma auto on elinehto

Viitalan ja Reinikaisen tulosten mukaan Espoon Kalajärven alueella asuvat haastateltavat eivät kokeneet asuvansa ”syrjäseudulla” (vrt. Haapalainen 2012) vaan pikemminkin ”lintukodossa”, jossa halu olla lähellä luontoa ja kiinnostus ulkoiluun – kuten pyöräilyyn tai kävelyyn – yhdistävät alueen asukkaita. Alueen asukkaat uskoivat myös alueen asukasmäärän kasvuun tulevaisuudessa.

Haastateltaville oma auto oli elinehto. He kertoivat liikkuvansa töihin tai palveluihin yksityisautolla. Töiden jälkeen autolla saatettiin kuljettaa myös lapsia harrastuksiin, mutta pääosin asukkaat liikkuivat autolla yksin.

Jos haastateltavat eivät kulje omalla autolla, he joutuvat käyttämään paljon aikaa matkan suunnitteluun. Bussi saattoi ajaa pysäkin ohi, vuoro jäädä ajamatta tai taksia joutua odottamaan kohtuuttoman kauan. Taksit eivät mielellään aja haja-asutusalueille. Haastateltavat kaipasivat yhteyttä suoraan Helsinkiin tai junaradan varteen. Toimivien yhteyksien lisäksi heille oli tärkeää myös kulkuneuvon siisteys ja turvallisuus.

Alueen palvelujen riittävyys

Havainnoitavan alueen julkisia palveluita Kalajärven asutusalueella olivat terveysasema, neuvola ja hammashoitola, kirjasto, monitoimisali, yhteiskoulu, päiväkoti ja asukaspuisto. Lisäksi alueelta löytyy kaksi pizzeriaa, lähikauppa, huoltoasema, apteekki, parturi, jalkahoitola ja kuntosali sekä kappeli ja seurakuntatalo. Alue vaikutti hiljaiselta ja rauhalliselta. Alueen kirjastossa viihtyy koulun jälkeen paljon eri-ikäisiä nuoria, mikä tekee tilasta rauhattoman. Alueella järjestetään iltapäiväkerhotoimintaa lapsille ja nuorille, mutta kirjasto ja sen yhteydessä olevat muut palvelut näyttävät muodostavan alueen keskuksen ja oleskelualueen asukaspuiston lisäksi. Alueen lähikauppa on uusi ja kohtalaisen iso, mutta sieltä puuttuu tuoretiski, johon myös haastateltavat viittasivat.

Haastatteluissa tuli ilmi, että alueen asukkaat ovat melko tyytyväisiä oman asuinalueensa palvelutarjontaan. He näkivät alueen sopivan erityisesti lapsiperheille. Lähialueiden kasvukeskuksia niukempi palvelutarjonta on ikään kuin asia, jonka haastateltavat ovat hyväksyneet saadessaan edullisen, ison talon perheelleen sekä kodin rauhalliselta alueelta erillään muista ja luonnon keskeltä.

Huolta haastateltavissa herätti kuitenkin se, ettei alueelle ollut helppoa saada pätevää lastenhoidon henkilökuntaa. Osa haastateltavista pelkäsi palvelujen siisteyden puolesta, koska he kokivat, ettei nuorisolle riittänyt tarpeeksi tekemistä. Osa aikuisista kaipasi myös itselleen enemmän tekemistä alueella.

Muotoiluajattelulla ymmärrystä ja yhteiskehittämisellä kohti pilotointia

Liikkumisesta povataan tulevaisuuden miljardibisnestä (Viljanen 2016). Uusilla liikenteen innovaatioilla on eittämättä vaikutuksia sekä julkisiin kustannuksiin, että liikenteen aiheuttamiin päästöihin. Kyliltä kasvukäytävälle -hankkeessa on keskeistä alueiden asukkaiden osallistaminen tulevaisuuden liikkumisen palvelujen kehittämiseen yhdessä korkeakoulujen kanssa – muotoiluajattelun mukaisesti. Muotoiluajattelussa käyttäjiä pyritään ymmärtämään ja tuottamaan heille tähän tietoon nojaten ratkaisuja – palvelumuotoilun tai yhteiskehittämisen metodein. (Kälviäinen 2002, 40)

Keväällä 2019 hankkeen toisessa vaiheessa toteutetaan yhteiskehittämisen työpajoja yhdessä haja-asutusalueiden asukkaiden kanssa. Kerätyn asiakasymmärrystiedon pohjalta on tarkoitus syntyä kolme ihmiskeskeisesti suunniteltua kokeilua, jotka toteutetaan kevään aikana yhdessä asukkaiden ja alueen toimijoiden kanssa.

Kyliltä kasvukäytävälle -hanke saa rahoitusta Uudenmaan liiton koordinoimasta Suomen kasvukäytävän ja valtion kasvusopimuksen AIKO-rahoituksesta.

Lisätietoja hankkeesta saat hankkeen projektipäälliköltä Saara Gröhniltä (saara.grohn(at)laurea.fi) ja hankkeen nettisivuilta https://bit.ly/2FwGnvN. Seuraa tapahtumia Twitterissä hashtagillä #kyliltakasvukaytavalle.

Lähteet
Painetut
  • Kälviäinen, M. 2002. Product design for consumer taste. Pleasure with Products. Beyond Usability. London: Taylor & Francis, 77-196.
Sähköiset

Jaa sivu