Kansan keskuudessa kuntoutus mielletään yleisesti lääkinnällisen kuntoutuksen muotoina, joihin luetaan esimerkiksi fysio-, toiminta- tai puheterapiat. Tässä artikkelissa kerrotaan, miten Digikaverit-hankkeessa digi-, ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen sekä kokonaisvaltaisen tuen yhteiskehittämisellä elämänhallinnan ja työelämätaitojen parantamiseksi on tuettu rikostaustaisten sosiaalista kuntoutumista.
Kuva: Freepik
Kuntoutus on pitkään hahmotettu nelikenttänä, joka muodostuu lääkinnällisen, ammatillisen, sosiaalisen ja pedagogisen kuntoutuksen alueista. Ammatillinen kuntoutus on tarkoitettu henkilöille, joille on tehty muun muassa lääketieteellinen arvio, joka sisältää myös diagnoosin työkykyä uhkaavasta sairaudesta tai vammasta. Sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan henkilöitä, joilla on huomattavia sosiaalisen toimintakyvyn tai arjenhallinnan hankaluuksia tai vaikeuksia olla osallisena yhteisöissään ja yhteiskunnassa. Sosiaalisen kuntoutuksen palveluihin pääseminen ei edellytä lääketieteellistä diagnoosia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2026.) Pedagoginen kuntoutus on tarkoitettu henkilöille, joilla on opiskeluun tai työllistymiseen vaikuttavia oppimisvaikeuksia tai muita toimintarajoitteita. (Kuntoutussäätiö 2026).
Kuntoutuspalveluiden saaminen voidaan kokea monimutkaiseksi ja aikaa vieväksi. Henkilöä ja hänen tilannettaan arvioidaan, kun hän ensin hakeutuu tai pääsee johonkin varsinaista kuntoutusta edeltävään palveluun. Arvioinnin tarkoitus on tuottaa tietoa siitä, täyttääkö henkilö tilanteineen ennalta määritellyt kuntouttavan palvelun saamisen kriteerit. Nämä voivat liittyä tiettyjen hoitojen kuten lääkityksen tai muiden palvelujen käyttämiseen ennen kuntoutusta. Kriteerit eivät huomioi henkilön kokonaiselämäntilannetta, joka taas vaikuttaa henkilön kuntoutumisvalmiuteen.
Kuntoutus- vai kuntoutumisvalmius?
Kuntoutusvalmiutta voidaan tarkastella esimerkiksi palvelujärjestelmän ja kuntoutujan ulkopuolisten silmin. Onko sopivia palveluntuottajia, onko heillä ajanvarauksellisesti mahdollista vastaanottaa asiakas eli pääseekö asiakas kuntoutuspalvelujen asiakkaaksi? Onko kuntoutusarvio tuottanut tietoa, jonka mukaan kuntoutujan toimintakyky on kuntoutuksen kannalta tarkoituksenmukainen?
Kuntoutumisvalmiudella puolestaan tarkoitetaan kuntoutujan sisäistä tilaa, hänen kokonaiselämäntilanteensa otollisuutta. Tällöin esimerkiksi hänen asuinolosuhteensa, muut ympäristötekijät sekä sosiaaliset suhteensa ovat sen kaltaisia, että ne toimivat kuntoutujan voimavaroina eivätkä päinvastoin kuluta niitä. Olennaista on, että kuntoutuja on motivoitunut ja sitoutunut toimimaan yhdessä asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Pelkät kuntoutustoimenpiteet eivät tuota toivottua tulosta, vaan kuntoutumista on mahdollista edistää toimenpiteiden välillä paljonkin vaikkapa elintavoilla, omatoimisella harjoittelulla tai vertaistuellisesti kokemuksia jakamalla. (Seppänen-Järvelä 2015.)
Mitä oikea-aikaisuus voi tarkoittaa?
Kuntouttavan toiminnan oikea-aikaisuutta voidaan ajatella niin, että tarjotaanko oikeita asioita oikeaan aikaan, oikeilla tavoilla oikeille henkilöille? Mitä aikaisemmassa vaiheessa kuntoutuksen tarve ja siihen johtaneet syyt todetaan, sen paremmat edellytykset on aikaansaada tavoiteltu muutos. Tämä edellyttää myös henkilön toimintakykyyn vaikuttavien biopsykososiaalisten tekijöiden mahdollisimman hyvää tunnistamista. Näillä tarkoitetaan ihmisen kehoon, mieleen tai ihmissuhteisiin liittyviä henkilökohtaisia ominaisuuksia ja hänen elinympäristössään ilmeneviä kuntoutumista mahdollistavia tai sitä estäviä tekijöitä, jotka todennäköisesti vaikuttavat hänen sitoutumiseensa sekä motivaation muodostumiseen ja ylläpitoon. (Autti-Rämö 2021, 1370.)
Miten kuntoutumisvalmius ja oikea-aikaisuus näyttäytyivät digikavereilla?
Digikaverit-hanke (ESR+, 2024–2026) on Kalliolan Setlementin ja Laurea-ammattikorkeakoulun yhteishanke, joka päättyy toukokuussa 2026. Hankkeessa rikostaustaiset henkilöt ovat kehittäneet digi-, ohjaus- ja vuorovaikutustaitojaan. Näin on tuettu heidän elämänhallintaansa ja lisätty kohderyhmän työelämätaitoja. Osallistujat ovat olleet itse aktiivisesti suunnittelemassa toimintaa. Enemmistö heistä aloitti digikaveritoiminnan Laurean toteuttamassa valmennuksessa, jonka jälkeen suurin osa valmennuksen käyneistä jatkoi taitojensa kehittämistä Kalliolan digitaito- ja uraohjaustyöpajoissa. Digikaverit-hanke toimi yhtenä sosiaalisen kuntoutuksen elementtinä osallistujiensa muutoksessa kohti rikoksetonta elämäntapaa.
Digikaverivalmennukseen osallistuminen edellytti kävijöiltään saapumista Tikkurilan kampukselle neljänä peräkkäisenä maanantaina, ja teemoihin perehtymistä neljä tuntia kerrallaan sisältäen ruokailuun käytetyn ajan. Saapuminen ammattikorkeakoulun tiloihin ja kulkeminen siellä osana muuta yhteisöä oli monelle valmentautujalle jännittävä kokemus. Sitä oli saatettu vähän jopa pelätä ennen valmennuksen alkua. Osallistuminen tällaiseen toimintaan oli useimmille uutta ja ennenkokematonta, ja joillekin se oli osa suunnitelmallista sosiaalisen kuntoutuksen kokonaisuutta.
Valmennukseen osallistuminen tarkoitti useimmille uudenlaista keskittymistä, omista kokemuksista kertomista ja niihin palaamista, toisten vastavuoroista kuuntelemista. Näistä seurasi pystyvyyden tunteen vahvistumista, joka puolestaan ruokkii oppimismotivaatiota ja sitoutumista. (Vasalampi 2022). Vaikka valmennuksen aiheet olivat välillä jopa liian tuttuja, niihin saattoi liittyä epämiellyttäviä muistoja tai kokemuksia tai jonkun osallistujan tapa kommunikoida ärsytti, osallistujien antaman palautteen mukaan valmennus sattui heille juuri oikeaan aikaan.
Valmennuksiin osallistuneissa oli useita henkilöitä, jotka olivat olleet tai olivat parhaillaan osallisena erilaisissa interventioissa. Tutuiksi olivat tulleet niin sosiaali- ja terveyspalvelut, rikosseuraamuslaitoksen yksiköt kuin työllisyystukitoimet. Päihteiden ongelmakäytöstä oli seurannut monenlaisia asioita, enemmän rangaistuksia ja seuraamuksia kuin tukea tai aitoja vaihtoehtoja mielekkääseen elämäntapaan. Katkaisuhoitoihin ja päihdekuntoutusjaksoille pääsemistä oli yleensä jouduttu odottamaan niin kauan, että motivaatio päihteettömyyteen ehti karista. Rangaistusajan loppuessa oli liian monta asiaa hoidettavana tai taloudellinen tilanne sen kaltainen, etteivät resurssit kerrassaan riittäneet hakemaan koulutukseen tai töihin. Hakuprosessi olisi saattanut vielä toteutua, mutta osallistuminen kokopäiväopintoihin, -työhön tai työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin olisi ollut aivan liian voimille käyvää siinä tilanteessa. Elämän uudelleen suuntaaminen vaatii paljon ja monipuolisia voimavaroja.
Eräs valmennukseen osallistuneista kertoi, että vielä vuosi sitten digikaverivalmennus olisi ollut hänelle liian iso pala nieltäväksi. Tuolloin hän oli aloittanut kuntouttavassa työtoiminnassa kahtena päivänä viikossa joitakin tunteja kerrallaan. Työtoimintapaikka ja ihmiset sekä aktiviteetit siellä vaikuttivat alkuun sopivilta, mutta pian hän huomasi väsyvänsä liikaa. Lähteminen oman kodin turvasta tuntemattomien ihmisten keskuuteen, liikkuminen seuduilla, joilla näkyi vanhoja tuttavia jatkamassa aikaisempaa elämäntapaa ja uusiin asioihin perehtyminen lukuisissa sosiaalisissa tilanteissa kuormittivat niin paljon, että innolla alkanut kuntouttava jakso päättyikin ennen aikojaan suureen pettymykseen omien voimavarojen yliarvioinnista ja epäuskoon viranomaisten taidoista arvioida osatekijöiden sopivuutta toisilleen: toimija, ajankohta, sisältö. Tällä kertaa motivaatio ja perustarpeiden tila olivat tukeneet, mutta toimintaa tuli aivan liian paljon yhdellä kertaa ja liian kuormittavissa ympäristöissä.
Kun valmius ja ajoitus kohtaavat
Useimmat valmennukseen osallistuneista digikavereista jatkoivat hankepartnerimme Kalliolan Setlementin vapaan sivistystyön toiminnoissa. Käytännössä tämä tarkoitti digitaitojen opettelemista tai kertaamista, uraohjausta ja työelämävalmiuksien vahvistamista. Digikaverina toimimista harjoiteltiin paitsi Kalliolassa, myös esimerkiksi Paavalinkirkon Varustamossa. Osa digikavereista siirtyi tai jatkoi osallistumista muissakin kolmannen sektorin toiminnoissa.
Digikaverit- hankkeessa saimme konkreettisesti todeta oikea-aikaisuuden yhdistymisen kuntoutumisvalmiuteen. Osallistujien motivaatio ja sitoutuminen toimintaan ja toistensa tukemiseen oli ihailtavaa. Merkityksellistä kokonaisuudessa oli osallistujien rekrytointi, jossa onnistuttiin pitkälti hankkeessa työskennelleen kokemusasiantuntijan ansiosta. Hänen tekemänsä osallistujien henkilökohtainen kontaktointi sekä näyttämänsä esimerkki elämänmuutoksen onnistumisesta auttoivat osallistujia ylittämään aikaisemmin esteeksi kokemiaan asioita. Vertaisuus kannusti heitä osallistumaan hankekumppaneiden ja yhteistyöverkoston toimintaan valmennuksen päätyttyä. Hankkeen toiminnot voidaan digikavereiden kohdalla nähdä onnistuneena kuntoutuksen ja tuen jatkumona.
Lähteet
