Humaani kohtaaminen ja kokemustieto nuorten kohtaamistyössä

Humaani ja luottamuksellinen kohtaaminen on nuorten kanssa tehtävän työn keskeinen vaikuttavuustekijä. Sekä tutkimus että käytännön kokemukset osoittavat, että osallisuutta vahvistava vuorovaikutus ja kokemusperäisen tiedon hyödyntäminen voivat tukea nuoren toimijuutta ja käynnistää myönteisiä muutoksia elämänkulussa. Tässä artikkelissa tarkastelemme humaanin kohtaamistyön merkitystä kokemusasiantuntijuuden näkökulmasta UNIK-hankkeen arjessa sekä pohdimme, miten yksi merkityksellinen kohtaaminen voi toimia nuoren muutoksen mahdollistajana. Artikkelissamme yhdistämme kokemustiedon (Holappa 2025) ja tutkimustiedon (ks. esim. Järveläinen 2022; Järveläinen, Rantanen & Toikko 2021) tarkastellessamme humaanin kohtaamisen merkitystä nuorten desistanssin eli rikollisuudesta irrottautumisen tukemisessa.

UNIK-hankkeessa kehitetään ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden parityöskentelyyn perustuva toimintamalli tukemaan rikoksilla oireilevien ja syrjäytymisriskissä olevien nuorten osallisuutta ja polkuja kohti koulutusta, työtä ja mielekästä arkea. Hankkeessamme kohtaamisen merkitys nousee keskeisesti esille päivittäisessä työssämme ja se on työskentelyssä kaiken ydin. Miksi nuori, jolla on haasteita elämässään, sitoutuu kokemusasiantuntijan tapaamisiin ja uskaltaa kertoa elämänsä haasteista sekä kömmähdyksistään rehellisesti? Kokemustiedolla on keskeinen merkitys nuorten kohtaamisissa. UNIK hankkeessa projektityöntekijöinä meidän työskentelyssämme on lisäelementtinä myös kokemustieto. Kokemusasiantuntijoina pystymme omalla tarinallamme luomaan ensi kontaktin ja lähteä rakentamaan luottamusta nuoreen. Tapaamiset ovat aina vapaaehtoisuuteen perustuvia ja kohtaamisissa kunnioitetaan nuoren oman elämänsä päätöksentekoa. Palukka, Tiilikka ja Auvinen (2019) ovat tuoneet esiin, että työskentely kokemusasiantuntijan kanssa tukee asiakkaan osallisuutta ja toimijuutta, täydentäen samalla myös ammattilaisen asiantuntijuutta.

Kokemusasiantuntija käyttää omaa tarinaansa tietoisesti työkaluna kohtaamisissa, mikä voi lisätä toivoa ja vahvistaa uskoa tulevaisuuteen. Oma tarina usein toimii avaimena yhteistyön alkamiselle: ”Mä olen selvinnyt monesta vaikeastakin haasteesta elämässäni ja kato mua nyt! Jos mä oon nykyään päässy elämässä jo näin pitkälle 40-vuotiaana niin kelaa mihin sä pystyt, kun olet vielä nuori. Mä lupaan jeesaa sua tässä matkalla, kunhan vaan lähet mukaan ja luotat, että mä oon sun puolella” (UNIK projektityöntekijä). Kokemustiedon hyödyntäminen kohtaamistilanteissa tarjoaa nuorelle peilauspinnan tarkastella omia kokemuksiaan ilman stigman kokemusta, mikä sitouttaa yhteiseen työskentelyyn sekä vahvistaa hänen itsetuntoaan ja tulevaisuusmyönteistä asennoitumista (ks. esim. Lindström, Rantanen & Toikko 2024).

Mitä merkitystä hyvällä kohtaamisella on?

Ammattilaisen humaani kohtaaminen ja viranomaisroolista sivuun astuminen on keskeinen tapa rakentaa luottamusta ja tukea asiakkaan uuden identiteetin rakentumista (Järveläinen, Rantanen & Toikko 2021). Nuorten humaanissa kohtaamisessa työntekijän tulee olla rehellisesti oma itsensä, sillä nuori aistii välittömästi, kohdataanko hänet ihmisenä vai roolin kautta (ks. esim. Mönkkönen 2019). Siksi ammattilaisen on joskus hyvä riisua “viranomaisviitta” harteiltaan, olla läsnä ilman tittelien tuomaa välimatkaa. Viitasta luopuminen tai viranomaisroolista sivuun astuminen ei tarkoita kuitenkaan ammatillisuudesta luopumista, vaan asettumista tasavertaiseen kohtaamiseen ihminen ihmisenä (ks. esim. Järveläinen, Rantanen & Toikko, 2021). On tärkeää, että työntekijä osoittaa kiinnostusta nuoren persoonaan, vahvuuksiin ja ominaisuuksiin sekä hänen elämäntilanteeseensa. Lisäksi on keskeistä, että nuori kokee tulevansa nähdyksi ihmisenä, jolla on positiivista annettavaa yhteisölle (Laine, Kauppinen, Malm & Hoikkala 2023).

Ammattilaisen ennakkoluulottomuus ja avoin asenne rakentavat luottamusta. Yhtä tärkeää on, että ammattilainen tunnistaa oman sisäisen maailmansa. Mitkä tilanteet herättävät tunteita? Mikä voi triggeröidä? Ammattilaisen on hyvä pohtia, miten nämä voivat vaikuttaa kohtaamiseen. Kun ihminen ymmärtää itseään, hän myös pystyy kohtaamaan toisen paremmin (ks. esim. Lindström, Rantanen & Toikko 2024).

Yksi hyvä kohtaaminen oikeassa kohdassa voi olla se ratkaiseva tekijä siihen, että nuoren elämässä alkaa tulemaan muutoksia parempaan suuntaan. Nuorisotyössä kohtaaminen nähdään prosessina, mikä tukee nuoren toimijuutta ja merkityksellisyyden kokemusta (Hammond & McArdle 2023). UNIK projektityöntekijän kertoma henkilökohtainen kokemus motivoi nuorta kohti muutosta: ” Oma ehdonalaisvalvojani luotti minuun ja uskoi tekemisiini muutoksen tiellä. Valvoja oli henkilö, jolle soittaa, jos tuli haastava tilanne elämässä. Uskalsin reflektoida hänen kanssaan monenlaisista elämäni haasteellisista asioista. Näistä kohtaamisista valvojan kanssa on kulunut jo viisi vuotta aikaa, mutta edelleen muistan kirkkaasti hänen avoimen ja lämpimän tapansa kohdata minut.”

Nuorten elämänkulkuun liittyy haasteellisia vaiheita, jolloin rajojen kokeilu tai vertaisten aiheuttama ryhmäpaine voi ajaa nuoret rikoksen poluille (Fransberg, Kivijärvi & Kulmala 2026; McGloin & Thomas 2019). Suunnan kääntäminen voi tarkoittaa ponnisteluja nuoren omiin asettamiin tavoitteisiin pääsemisessä (Kazemian 2021). Työntekijän tulee ymmärtää olla syyllistämättä nuorta siitä, jos suunnitelmat eivät jostain syystä onnistu. Epäonnistumisia tulee ja hienot suunnitelmat murenevat niiden myötä. Silti meidän ammattilaisten pitää pystyä luomaan toivoa ja valoa tulevaisuuteen.

Nuorten tavoitteellinen kohtaaminen

Nuorten tavoitteellinen kohtaaminen edellyttää luottamuksen rakentamisen lisäksi läsnäoloa ja välittävää työotetta, jotta rinnallakulkijuuden ja motivoinnin avulla voidaan saattaa nuori hänen tarvitsemiinsa palveluihin. Kohtaaminen UNIK hanketyössämme ei ole humoristista ”kaverisuhteiden” rakentamista, vaikka vuorovaikutus on välitöntä ja lämmintä. Jokaisella kohtaamisella on päämäärä ja tarkoituksensa saada nuoren hyvinvointia edistettyä sekä luoda luottamusta voimassa oleviin palveluihin ja niissä oleviin ammattilaisiin. Tämä ei tarkoita, että jokaisella tapaamisella pitäisi saada aikaan jotakin näkyvää edistystä. Tärkeintä luoda turvallinen tila, olla se turvallinen aikuinen kenen kanssa voidaan puhua harrastamisesta, koulunkäynnistä ja esimerkiksi niistä rikoksista ja päihteistä (ks. esim. Hännikäinen-Uutela ym. 2023). Kohtaamisissa pärjää pitkälle maalaisjärjellä ja ajatuksella; miten minä itse haluaisin, että minut kohdattaisiin?

Nuoria kohdatessa on tärkeää olla tilanteissa läsnä ja kuunnella aidosti mitä nuorella on sanottavaa. Jos työntekijä vilkuilee kelloa tai näpyttelee samalla tietokonetta, niin nuorelle tilanne voi tuntua siltä, ettei hänen asiansa kiinnosta. Kun nuorta kuunnellaan avoimesti ja tuomitsematta, tämä tarjoaa nuorelle vaihtoehtoisia ajattelu- ja toimintatapoja. Näin usein nuori itsekin oivaltaa, onko hänen toimintatavoissaan järkeä vai ei. Tällöin muutos lähtee hänestä itsestään. Muutos edellyttääkin omaa halua muuttua, mikä ei tule pakotettuna (Kazemian 2021).

Kohtaamistilanteissa rakentava vuorovaikutus rakentuu luottamukselle, joka syntyy yksilön ja kohtaamistyötä tekevän ammattilaisen välille. Luottamuksen kehittymistä tukee erityisesti sellainen toimintaympäristö, jossa yksilöllä on mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihinsa ja osallistua itseään koskevaan suunnitteluun yhdessä rinnalla kulkevan aikuisen kanssa. Yksilö nähdään oman elämänsä asiantuntijana, joka tuo esiin arvokasta tietoa yhteisiin tavoitteisiin tähtäävään yhteistyöhön. (Esim. Mönkkönen 2019; ks. myös Nivala & Ryynänen 2024.) Usein ammatillisilla on selkeä näkemys mihin suuntaan elämässä tulisi kulkea, mitä nuori ei välttämättä siinä haastavassa elämäntilanteessa tunnista. Siksi on tärkeää, että ammattilainen aidosti kuuntelee nuorta, jotta nuoren näkemys tulee esille. Yhdessä keskusteluiden kautta voidaan määrittää realistinen tavoite, mitä kohden nuori voi lähteä kulkemaan. Tässä ammattilainen kulkee nuoren rinnalla.

Kokemusasiantuntijan ja nuoren suhde ei ole vain kahden ihmisen vuorovaikutusta, vaan se ulottuu laajasti nuoren ympärillä oleviin palveluihin, verkostoihin (Holappa & Mäntysalo 2026), perheeseen sekä muihin toimijoihin. Kuljemme rinnalla rakentaen konkreettisia siltoja, joilla nuori uskaltaa kulkea tilanteesta ja palvelusta toiseen. Nuoret tarvitsevat usein konkreettisia keinoja palveluihin kiinnittymiseen ja rinnalleen turvallisen aikuisen, joka luo uskoa nuorelle ”sinä pärjäät”. Usein olemme mukana ensimmäisissä tapaamisissa esimerkiksi sosiaalityön, poliisin tai muiden viranomaisten kanssa ja autamme nuorta sanoittamaan itseään. Vaihtoehtoisesti sanoitamme ammattilaista nuorelle, jos hän ei ymmärrä mistä puhutaan. Tämä vähentää epävarmuutta ja madaltaa osallistumisen kynnystä sekä vahvistaa nuoren kykyä toimia tulevaisuudessa itsenäisemmin.

Kaiken kaikkiaan humaanilla kohtaamisella ja kokemustiedon hyödyntämisellä on keskeinen merkitys nuorten kohtaamisissa. Lähtökohtana on aito kohtaaminen ja läsnäolo, joiden avulla lähdetään rakentamaan luottamusta. Työskentelyyn tuodaan mukaan ammattitaitoon, omaan persoonaan, kohtaamiseen ja kokemustietoon liittyvät elementit, jotka rakentavat monipuoliset lähtökohdat tavoitteelliselle työskentelylle. Näiden avulla mahdollistetaan, että jokainen nuori tulee kohdatuksi omana itsenään ja yksilönä. Jokainen kohtaaminen on merkityksellinen, jolla voidaan kääntää elämän suuntaa kohti parempaa.