Rikoserityisen työn kokemusasiantuntijat nuorten auttajina

Kokemusasiantuntijat ovat nousseet merkittäväksi osaksi nuorten parissa tehtävää rikoserityistä työtä, jossa tavoitteena on tukea nuoria irtautumaan rikollisuudesta ja rakentamaan uudenlaista rikoksetonta elämäntapaa. Kokemusasiantuntijoiden asiantuntijuus perustuu elettyyn kokemukseen rikollisesta elämäntavasta ja siitä irtaantumiseen. Keskeistä on kuitenkin heidän kykynsä reflektoida ja sanoittaa näitä kokemuksia nuorten tueksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaista asiantuntijuutta kokemusasiantuntijat tuottavat rikoserityisessä työssä, ja miksi heidän roolinsa on sekä korvaamaton että samaan aikaan myös kriittistä tarkastelua vaativa.

Kuva: Magnific

Johdanto

Viime vuosina rikoserityisenä työnä on kuvattu eri hanketoiminnoissa sellaista sosiaalialan ohjaustyötä, joka kohdistuu nuoriin, joilla on rikostaustaa tai riski syyllistyä rikoksiin. Työn keskiössä on rikollisuudesta irrottautumisen tukeminen, uusintarikollisuuden ehkäisy, arjenhallinnan, osallisuuden ja identiteetin muutoksen tukeminen. (kts. esim. Lindström & Kumlander 2024; Pirha 2025.) Nuorten parissa tehtävä rikoserityinen työ on paikantunut etenkin hyvinvointialueille ja järjestökentän toimintoihin. Työ on luonteeltaan kokonaisvaltaista ja siinä yhdistyvät monitoimijainen yhteistoiminta rikoserityisten järjestöjen ja kokemusasiantuntijoiden kanssa (Hyvärinen 2022). Keskeistä on luottamuksen rakentaminen ammattilaisten ja nuorten välille, ja tässä kokemusasiantuntijoilla on erityinen rooli (Lindström & Nikula 2024).

Kokemusasiantuntijuus rikoserityisessä kontekstissa

Kokemusasiantuntijat tuovat rikoserityiseen työskentelyyn elettyä kokemusta, mutta pelkkä kokemus ei vielä tee asiantuntijaa. Kokemusasiantuntijakoulutus ja kokemusasiantuntijana toimiminen muokkaavat ihmisen suhtautumista omiin kokemuksiinsa sekä identiteettiä, ja auttavat jäsentämään kokemustietoa muiden tukemisen välineeksi (Hirschovits-Gerz 2019, 12).

Rikollisuudesta irtaantuminen eli desistanssi ymmärretään monimutkaisena ja asteittaisena prosessina pikemminkin kuin yksittäisenä tapahtumana. Siihen sisältyy rikollisen toiminnan lopettamisen lisäksi laajempia muutoksia, kuten identiteetin uudelleenrakentumista, motivaation vahvistumista sekä yhteiskuntaan kiinnittymistä tukevien sosiaalisten suhteiden kehittymistä (Laub & Sampson 2001). Tässä prosessissa sosiaalinen tuki ja merkitykselliset vuorovaikutussuhteet ovat keskeisiä muutosta vahvistavia tekijöitä.

Rikoserityisessä työskentelyssä kokemusasiantuntijat tarjoavat toivoa ja konkreettisia esimerkkejä muutoksen mahdollisuudesta sekä jäsentävät realistisesti muutosprosessin eri vaiheita. Heidän kokemusperäinen tietonsa täydentää ammatillista asiantuntijuutta: kokemusasiantuntijalla on sellaista ymmärrystä rikollisen elämäntavan arjesta, ajattelutavoista ja tunnekokemuksista, jota ammattilainen ei voi saavuttaa koulutuksen kautta (ks. esim. Lindström & Rantanen 2021).

Erityisesti nuorten kanssa työskenneltäessä kokemusasiantuntijan merkitys korostuu luottamuksen rakentamisessa ja samaistumisen mahdollistamisessa. Kokemusasiantuntija voi auttaa nuorta sanoittamaan rikolliseen toimintaan liittyviä kokemuksia, kuten jännitystä, vallan tunnetta tai kuulumisen tarvetta, sekä tunnistamaan konkreettisia riskitilanteita. Tämä tukee myös erilaisten desistanssin kannalta kriittisten hetkien ennakointia ja voi ehkäistä nuoren rikolliseen toimintaan palaamista.

Parhaimmillaan kokemusasiantuntijan ja ammattilaisen yhteistyö muodostaa toisiaan täydentävän kokonaisuuden, jossa yhdistyvät kokemuksesta rakentuva syvä ymmärrys ja teoreettinen sekä menetelmällinen osaaminen. Ammattilainen vastaa työskentelyssä rakenteesta ja tavoitteellisuudesta, kun taas kokemusasiantuntija tuo työskentelyyn mukaan samaistumisen mahdollisuuksia, toivoa ja realistista näkökulmaa muutostyöskentelyyn.

Vertaisuuteen perustuvassa desistanssityöskentelyssä on olennaista, että nuorella on mahdollisuus käsitellä avoimesti myös rikolliseen käyttäytymiseen liittyviä ajatuksia ja mahdollisia mielihaluja. Kokemusasiantuntija voi toimia näissä tilanteissa keskeisenä tukena auttaen nuorta tunnistamaan erilaisia riskitilanteita, sanoittamaan kokemuksiaan ja vahvistamaan rikoksetonta elämäntapaa tukevia valintoja.

Kokemusasiantuntijuus ei ole pelkkää kokemusten jakamista, vaan parhaimmillaan se rakentuu nuoren, ammattilaisen ja kokemusasiantuntijan reflektiivisen työskentelyn, elämäntarinan ja kokemusten jäsentämisen kautta työskentelyssä hyödynnettäväksi tärkeäksi yhteistä ymmärrystä rakentavaksi tiedoksi.

Työskentelyssä keskeisessä roolissa ovat vuorovaikutustaidot, joiden avulla kokemusasiantuntija pystyy rakentamaan luottamusta, välittämään kokemustietoa nuoren kannalta vastuullisesti ja tarkoituksenmukaisesti edistäen nuoren muutosta. Näin henkilökohtaisista kokemusasiantuntijan kokemuksista rakentuu ammatillisesti ja yhteiskunnallisesti merkityksellistä asiantuntijatietoa.

Kokemustiedon hyödyntämiseen nuorten kanssa tehtävässä työssä liittyy vahva vastuullisuuden näkökulma. Nuorten parissa toimivat kokemusasiantuntijat ovat tuoneet esille, että työskentelyssä nuorten parissa on keskeisen tärkeää arvioida omien tarinoiden vastuullista käyttöä, ja tarinoiden mahdollisia vaikutuksia nuoriin (kts. esim. Lindström & Nikula 2024).

Johtopäätökset

Jotta kokemusasiantuntijuutta voidaan hyödyntää rikoksia tekevien nuorten parissa vaikuttavasti, keskeistä on kehittää ammattilaisen ja kokemusasiantuntijan parityötä sekä arvioida kokemusasiantuntijoiden soveltuvuutta nuorten parissa tehtävään työhön. Erityisesti on huomioitava, että kokemusasiantuntijan oma muutosprosessi on työskentelyn näkökulmasta riittävällä tasolla. Lisäksi kokemusasiantuntijuus edellyttää riittävää koulutusta ja tukirakenteita, jotka mahdollistavat eettisesti kestävän ja tavoitteellisen työskentelyn. Näin voidaan rakentaa toimiva yhteistyö, jossa kokemus- ja ammatillinen tieto yhdistyvät tarkoituksenmukaisesti nuoren muutoksen tueksi.