Terveisiä Kanadasta – kansainvälisestä hoitotyön etiikan konferenssista

Edellisen kerran, vuonna 2025, Nursing Ethics -konferenssi oli Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella Turussa (siitä voi lukea lisää täältä Terveisiä Suomen Turusta – hoitotyön etiikan konferenssista! | Laurea Journal) ja sitä edellisen kerran, vuonna 2024 Brunelin yliopistolla Lontoossa (siitä voi lukea lisää täältä: Havaintoja etiikan konferenssista Lontoosta | Laurea Journal).

Konferenssin järjestelyistä vastasivat tänä vuonna Reginan yliopiston hoitotieteen ihmiset (Faculty of Nursing, University of Regina) yhteistyössä Nursing Ethics -lehden toimituskunnan kanssa. Konferenssissa tarkasteltiin filosofisia, metodologisia, empiirisiä ja kulttuurienvälisiä kehityssuuntia hoitotyön ja hoitamisen etiikassa, erityisesti terveydenhuollon hätätilavalmiuden ja siihen vastaamisen näkökulmasta kaikilla palvelujärjestelmän ja hoidon tasoilla (University of Regina 2026). Konferenssin tavoitteena oli edistää vuoropuhelua ja yhteistä pohdintaa eettisesti ja kulttuurisesti turvallisen, resilienssiä tukevan ja kestävän hoidon, hoitojärjestelmien sekä globaalin terveyden kehittämiseksi. (University of Regina 2026).

Regina on melko kaukana, myös monen kanadalaisen mielestä. Regina sijaitsee Saskatchewanissa, yhdessä Kanadan provinsseista, joka sijaitsee keskellä Kanadaa, preerioiden keskellä. Reginan keskeiset nähtävyydet olivat keinotekoisesti laajennettu järvi, vanha kasinoksi muuttunut rautatieasema, parlamenttirakennus ja sen edessä oleva Kuningatar Elisabeth II:n patsas, lempihevosensa kanssa. Naisia esittäviä patsaita ei taida olla turhan paljon, joten tämä oli virkistävä poikkeus – ja suorastaan sosiaalieettinen huomio sinänsä. Paikalla konferenssissa oli pieni joukko alan tutkijoita, kehittäjiä ja opettajia. Tunnelma oli lämmin ja uusia verkostoja pystyi rakentamaan helposti.

Alkuperäisväestön huomioiminen

Kanadassa on kolme alkuperäisväestöä: Natives, Métis ja Inuits. Reilun kymmenen vuoden ajan Kanadan valtio on edistänyt käytäntöä, jossa kunnioitetaan maan alkuperäisiä omistajia, nk. Land acknowledgement. Tämä liittyy laajempaan Kanadan totuus- ja sovintoprosessiin alkuperäisväestöjen kanssa. Myös konferenssi alkoi tällä alkuperäisväestön ja heille kuuluneen maan kunnioittamisella ja huomioimisella. Monet kanadalaisten pitämät konferenssiesitykset alkoivat myös Land acknowledgementillä. Reginan yliopiston kotisivun mukaan sovinto on jatkuva prosessi ja vastuu, joka läpäisee niin tutkimuksen, hallinnon kuin oppimisen kampuksella (voit lukea lisää täältä: Together, We Put Things Right | University of Regina ).

Suomessa on ollut saamelaisten osalta vastaava totuus- ja sovintoprosessi, jonka loppuraportti jätettiin joulussa 2025: Etusivu – Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio. Osana saamelaisten totuus- ja sovintoprosessia on julkaissut erillisselvityksiä, joista yksi kohdentuu saamelaisiin sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaina (Heikkilä 2024). Selvityksessä on tarkasteltu saamenkielisten kulttuurinmukaisten sote-palvelujen tilannetta ja kehitystä Suomessa. Selvityksen tarkastelukohteina ovat olleet palvelujen saatavuus, kehitys sekä asiakkaiden tarpeet ja kokemukset. Keskeisinä tuloksina on raportoitu, että kehitys on ollut hidasta, ja palvelujen saatavuus edelleen puutteellista. Esteinä kehittämiselle on raportoitu viranomaisten tietämättömyys, välinpitämättömät asenteet, rahoituksen heikko tuki ja lainsäädäntö. (Heikkilä 2024.) Sovintoprosessin ”päätyttyä” olisi tärkeää, että aktiiviset toimenpiteet alkuperäisväestön oikeuksien edistäminen edelleen jatkuvat. Parhaillaan Suomessa on meneillään Kuurojen ja viittomakielisten valtiollinen totuus- ja sovintoprosessi – Oikeusministeriö, – sen tulosten julkaisua vielä odotellaan, mutta ajankohtaisia kuulumisia voi lukea esimerkiksi sihteeristön blogista: Keitä varten kuurojen ja viittomakielisten totuus- ja sovintoprosessi on? – Valtiolla.fi

Reginan yliopistolla oli myös omat toimistot alkuperäisväestön asioiden edistämiselle ja yhteistyölle:  Office of Indigenous Engagement | University of Regina , jossa tutkijat ja yliopiston hallinto saivat tukea muun muassa kanssatutkimuksellisiin, osallistavan tutkimuksen näkökulmiin; sekä opiskelijalähtöinen toimisto ta-tawâw Student Centre | University of Regina , jossa oli tarjolla tukea opiskelijoille päivittäisiin asioihin, kuten kampukselle sopeutumiseen, oman kulttuurin todeksi elämiseen kampuksella, smudging -rituaaleihin (eli pyhät yrittisavurituaalit) tai oppimiseenkin.

Pandemiaan varautuminen

Konferenssin yläotsikkona oli Pandemia- ja katastrofivalmius sekä niihin vastaaminen: eettiset ja kulttuuriset näkökulmat. Alateemoiksi oli nimetty muun muassa: Hoitotyön teoreettiset, filosofiset ja kulttuurienväliset näkökulmat; Hoitotyön etiikan tutkimuksen metodologiset edistysaskeleet; Potilaiden oikeudet kestävän hoidon ja palvelujen ohjaajina sekä Etiikka tulevaisuuden ammattilaisten kouluttamisessa. (University of Regina 2026).

Keynote eli pääpuheenvuoroja pitämään oli kutsuttu muun muassa professori Ann Gallagher, joka toi puheenvuorossaan esiin sen, että hoitotyön etiikan vaikuttajia (Nursing ethics influencers) tarvittaisiin. Professori Cheryl Pollard esitti puheenvuorossaan, että rasismi voidaan nähdä pandemiana. Tarpeellinen kysymys olisikin miten varautua siihen pandemiana. Paikallisen alkuperäisväestön kanssa keskustellessani he toivat edelleen esiin vahvoja rasisminkokemuksia niin terveydenhuollossa kuin virkavallan kanssa asioidessa.

Professori Pamela Grace puhui otsikolla – Nursing Ethics: An Autonomous Field of Inquiry with Global Implications, hän toi esiin näkemyksen, että bioetiikka kehittyi, koska teknologia kehittyi. Keskustelu bioetiikan ja hoitamisen etiikan (nursing ethics) välillä oli mielestäni paikoin hieman vastakkainasettelunkaltaista – ei niinkään Gracen puheenvuorossa, vaan muissa yhteyksissä. Itselleni piirtyi kuva, että vastakkainasettelu ehkä korostuu maissa, joissa on esimerkiksi sairaaloissa töissä kliinisiä eetikoita.

Etiikan opetus oli esillä useissa pienryhmäsessioissa. Niissä muun muassa professori emerita Emiko Konishi toi esiin sitä, että on olennaista miettiä kuka opettaa etiikkaa hoitajille, onko se hoitotyötaustainen henkilö, filosofi, lääkäri, teologi vai joku muu. Myös muissa sessioissa tuli esiin se, ettei etikan opetusta useinkaan ole priorisoitu, vaikka olisikin vahva tarve erityisesti juuri hoitotyöhön painottuvalle etiikan opetukselle (nursing specific ethics education).

Professori Elizabeth Peter puhui otsikolla Six Lessons ’Learned’ from the COVID 19 Pandemic. Hän toi lopuksi esiin solidaarisuuden, jota pitäisi kasvattaa. Solidaarisuudesta on tullut muotisana koronapandemian myötä (Häyry 2022; Domingo-Osle ja Osle 2022).  Domingo-Oslen ja Domingon (2022) mukaan sitä käytetään hoitotyössä ja hoitotieteessä väljästi ja epätarkasti. Sillä voidaan viitata jaettuun vastuuseen. Olisi tarpeen tarkemmin tarkastella solidaarisuuden käsitettä hoitotyön etiikan kontekstissa. Myös Gallager (2022) on nostanut solidaarisuuden esiin yhtenä hitaan etiikan elementtinä.

Suomi hyvin edustettuna

Siitä huolimatta, että Reginaan oli Suomesta pitkä matka, esimerkiksi itse matkustin noin 24 tuntia kotoa konferenssipaikalle, Suomesta oli kuitenkin paikalla viisi etiikan tutkijaa: Turun yliopistolta professori Mari Kangasniemi puhui konferenssissa otsikolla: Document Analysis in Research of Ethical Issues in Social and Health Care Documents: Methodological Considerations ja toi esiin sitä, miten moninaisesti dokumentteja voidaan hyödyntää etiikan tutkimuksessa. Väitoskirjatutkija Anniina Seere puhui otsikolla Prerequisites for Ethical Leadership in Health and Social Care: Leaders’ Perspectives ja toi esiin mm sen, että eettisen johtamisen koulutusta on Suomessa tarjolla hyvin vähän, jos lainkaan. TtM Katja Iskala (ja Riitta Suhonen) puhui otsikolla: Navigating Competing Demands: Frontline Nurse Managers’ Prioritization Experiences.

Åbo Academista yliopistonlehtori Maria Björkmark puhui otsikolla Navigating Lack of Trust and Religious Abuse: Ethical Challenges for a Caring Relationship. Hän totesi alkuun, että uskonnoilla ja spiritualiteetilla on paljon positiivisia vaikutuksia terveydelle, mutta väärinkäytöksiin puuttumiseksi tarvitaan paljon lisää tietoa, osaamista ja koulutusta. Koulutus ei kuitenkaan muuta asenteita, joihin onkin vaikeampi puuttua. Oma esitykseni oli otsikoitu: Expertise-by-Experience as Wisdom? Philosophical reflections in nursing context. Oma esitykseni käsitteli kokemusasiantuntijuutta viisautena. Pohdin esityksessäni sitä, miten kokemusasiantuntijuutta voitaisiin ymmärtää viisauden mallin avulla. Laureassa on kehitetty ja tutkittu kokemusasiantuntijuutta eri näkökulmista jo pitkään ( Etusivu – Kokemustiedon keskus ).

Konferenssin lopuksi professori Michael Charles Dunn toivotti kaikki tervetulleeksi Singaporeen vuoden kuluttua elokuussa, jolloin järjestetään 27. Nursing Ethics konferenssi.

Kirjoittaja on yliopettaja, joka vetää Laurean etiikan verkostoa.