Kiertotalouden näkökulmasta olennaisia kysymyksiä ovat: Pitääkö hankittavan tuotteen olla aina uusi, ja pitääkö sitä ylipäätänsä omistaa? Kestävä hankinta alkaa jo ennen kilpailutusta siitä, että tunnistetaan todellinen tarve ja pohditaan millä tavalla siihen voidaan vastata mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti koko laitteen elinkaaren ajan.

KIEHKURA-hankkeessa edistetään koneiden ja laitteiden kiertotalouden mukaista käyttöä ja tuotekehitystä julkisten hankintojen kautta. Hankkeen toteuttajina ovat Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu Oy, Laurea-ammattikorkeakoulu OY ja Turun ammattikorkeakoulu Oy. KIEHKURA-hanke on EU:n osarahoittama ja osa valtakunnallisen vihreän siirtymän teemakokonaisuutta. Keväällä 2026 hankkeessa toteutettiin Kiertotalousvalmiudet vahvaksi -työpajasarjan, joka oli suunnattu yrityksille ja hankintayksiköille.
Tässä artikkelissa tarkastellaan työpajasarjan toista osaa. Tässä työpajassa, joka toteutettiin maaliskuussa 2026, ideoitiin niitä keinoja, joilla kiertotalouden periaatteita toteutetaan ja elinkaariviisaita julkisia hankintoja vahvistetaan. Työskentely eteni kolmen teeman kautta: hankintojen tarve, laitteen tuleva käyttäminen ja vuoropuhelu toimijoiden kesken. Työpajan aikana tarkasteltiin myös uudenlaisia vaihtoehtoisia tapoja vastata tarpeisiin. Esimerkiksi, voisiko uuden tuotteen sijaan hyödyntää käytettyjä tai kunnostettuja tuotteita tai voisiko ratkaisuna olla yhteiskäyttö, vuokraus tai erilaisia palvelupohjaisia ratkaisuja?
Kiertotalouden keskeinen periaate
Kiertotalouden tavoitteena on taloudellisen toiminnan muuttaminen ja kehittäminen suuntaan, jossa luovutaan vähitellen luonnonvarojen ylikulutuksesta ja jätteiden synnystä. Perinteinen eli lineaarinen talousmalli perustuu ajatukseen, jossa raaka-aineet otetaan käyttöön ja jalostetaan tuotteiksi ja poistetaan käytön jälkeen kaatopaikoille jätteeksi. Lineaarinen malli on johtanut muun muassa jätteiden lisääntymiseen ja ympäristöhaittoihin. Sen sijaan kiertotalous mallissa pyritään säilyttämään tuotteiden ja materiaalien arvo kierrossa mahdollisimman pitkään esimerkiksi uudelleenkäytön, huollon, korjauksen ja kierrätyksen avulla (Ellen MacArthur Foundation 2015;Soudunsaari 2026).
Ellen MacArthur Foundationin (2015) mukaan kiertotalous on suunniteltu uudistavaksi järjestelmäksi, jossa tuotteet, komponentit ja materiaalit pidetään käytössä mahdollisimman korkealla arvotasolla. Kiertotalousmallissa erotellaan biologinen ja tekninen kierto, ja sen keskeinen tavoite on vähentää riippuvuutta rajallisista luonnonvaroista ja vähentää toiminnan ympäristövaikutuksia.
Kiertotalouden keskeisenä periaatteena on luonnon säilyttäminen, resurssien arvon hallinta sekä järjestelmien tehokkuuden parantaminen. Luonnon pääomaa pyritään säilyttämään hallitsemalla rajallisten resurssien käyttöä ja hyödyntämällä uusiutuvia luonnonvaroja. Resurssien arvoa hallitaan pitämällä tuotteet ja materiaalit kierrossa mahdollisimman pitkään uudelleenkäytön, korjauksen ja uudelleenvalmistuksen avulla. Kiertotalouden tehokkuutta parannetaan vähentämällä haitallisia sivuvaikutuksia, kuten saasteita ja jätettä jo suunnitteluvaiheessa (Ellen MacArthur Foundation 2015; Soudunsaari 2026).
Euroopan unionin ja Suomen ympäristöpolitiikassa kiertotalous nähdään merkittävänä keinona edistää luonnonvarojen käytön resurssitehokkuutta, vähentää erilaisten jätteiden syntyä ja tukea kestävää taloudellista kehitystä ja kasvua. Kiertotalous ei siis ole vain jätteiden kierrättämistä, vaan se edellyttää myös selkeitä ja merkittäviä kulttuurillisia muutoksia ja toimintatapojen muutoksia esimerkiksi tuotteiden suunnittelussa, tuotannossa, kulutuksessa ja palveluiden toteuttamisessa (Euroopan parlamentti 2023,)
Näkökulmia kiertotalouden mukaisiin hankintoihin
KIEHKURA-hankeen maaliskuun työpajassa pohdittiin yhdessä kolmea eri näkökulmaa kiertotalouden mukaisiin hankintoihin: Kuinka määritellä varsinainen ja oikea tarve hankinnan taustalla, laitteen tuleva käyttäminen ja elinkaarikustannukset sekä miten markkinavuoropuhelua tulisi kehittää tulevaisuudessa.
Työpajassa todettiin tärkeäksi tunnistaa hankinnan taustalla oleva todellinen tarve. Hankinnan tarve liittyy toiminnan mahdollistamiseen ja tehostamiseen, esimerkiksi tavaroiden siirtämiseen, jonkin toiminnan parantamiseen tai tukemiseen. Keskeistä on ymmärtää mitä oikeasti tarvitaan: millaista suorituskykyä, käyttömäärää tai kapasiteettia ratkaisu edellyttää. Myös tulevan hankinnan käyttäjäryhmät ja olosuhteet on hyvä tiedostaa ennen hankinnan aloittamista. Tarve ei aina tarkoita fyysistä tuotetta tai hankinnan tuoma ratkaisu ei aina edellytä täyttä omistamista. Tarve voi olla myös palvelu, kuten leasing, vuokraus tai kuljetuspalvelu. Myös hankinnan koko elinkaari on syytä huomioida, siihen liittyvät kustannukset, huollettavuus ja ympäristövaikutukset. Ennen hankintaa on hyvä myös selvittää, voidaanko tarve ratkaista jo olemassa olevilla resursseilla. Kun todellinen tarve tunnistetaan ajoissa, voidaan välttää ylimitoitettujen ratkaisujen hankintaa ja valita tarkoituksenmukaisin vaihtoehto, kuten ostaminen, vuokraus, käytetyn laitteen hankinta tai palveluratkaisu. Hankinnoissa tulisi keskittyä teknisten vaatimusten sijaan toiminnallisiin tarpeisiin sekä huomioida käyttötiheys, joustavuus, käyttöaste ja monikäyttöisyys.
Ennen hankintaprosessin käynnistämistä, tarpeen esille tuomisessa korostuvat selkeä tarvekuvaus nykytilan ja tavoitetilan kautta, käyttäjien osallistaminen hankintaprosessiin ja todellisten käyttötapausten tunnistaminen sekä tietenkin markkinakartoitus ja vuoropuhelu toimittajien kanssa. Myös aikainen viestintä esimerkiksi hankintasuunnitelman muodossa tukee tarpeen näkyväksi tekemistä.
Myös elinkaarikustannuksilla on merkittävä vaikutus hankintaan. Hankintavaiheessa on hyvä huomioida hankintahinnan lisäksi tulevatkin kustannukset kuten energiankulutus, huolto, varaosat, korjaukset ja käytöstä poistaminen. Hankintayksikkö voi osaltaan ohjata lopputulosta määrittelemällä vaatimuksia esimerkiksi varaosien saatavuudelle, huollettavuudelle, huoltosopimuksille tai kunnossapidon järjestämiselle. Lisäksi voidaan hyödyntää standardeja, korostaa energiatehokkuutta, kierrätettävyyttä javastuullisuutta. Myös käyttökoulutus, selkeät ohjeet ja osien vaihdettavuus tukevat laitteen pitkää käyttöikää.
Tulevaisuuden kestäviä ja vastuullisia hankintoja voidaan kehittää lisäämällä markkinavuoropuhelua, ottamalla systemaattisesti käyttöön elinkaarikustannuslaskenta sekä mahdollistamalla joustavat ratkaisut, kuten palvelut ja yhteiskäyttö. Tärkeää on myös huomioida muuttuvat tarpeet ja toimintaympäristö sekä painottaa vastuullisuutta niin tuotteiden valmistuksessa, kuin myös käyttämisessä.
Markkinavuoropuhelujen kehittämisessä korostui hankinnan varhainen aloitus tietopyyntöjen ja ennakkokyselyjen avulla. Onnistunut markkinavuoropuhelu edellyttää riittävää aikaa ja huolellista valmistelua. Keskustelun tulee lähteä aidosta tarpeesta ja ongelmasta, eikä valmiiksi määritellystä ratkaisusta. Innovatiivisten ratkaisujen mahdollistamiseksi tulee keskustella erilaisista vaihtoehdoista ja mahdollistaa erilaiset toteutustavat kuten esimerkiksi käytetyt tuotteet tai palvelupohjaiset ratkaisut. Vuoropuhelun tulisi olla kaksisuuntaista, avointa ja aidosti vaikuttavaa sekä rakenteellisesti ohjattua mutta samalla joustavaa ja oppivaa, jolloin palautetta kerätään ja toimintaa kehitetään hankintojen välillä.
Yhteenveto
Työpajassa, jossa aiheena oli elinkaariviisaat hankinnat, syntyi yhtenä keskustelun tuloksena kysymys: Pitääkö julkisesti hankittavat tuotteet, koneet ja laitteet olla lähtökohtaisesti uusia? Tällaista määräystä hankintalaista ei löydy. Tuotteet siis saavat olla hankintalain näkökulmasta kierrätettyjä tai käytettyjä. Entä voisiko hankintakriteerejä tai jopa lakia muuttaa siihen suuntaan, että hankintayksiköiden tulisi ensisijaisesti hankkia tuotteita, koneita ja laitteita, jotka ovat valmistettu kierrätysmateriaaleista, kierrätysosista tai ovat muuten kunnostettuja? Ja vasta toissijaisesti hankkia uusia, uusista materiaaleista tuotettuja tuotteita, koneita tai laitteita.
Mielenkiintoisena keskustelun aiheena työpajassa oli myös palvelut. Ja erityisesti ajatus siitä, että hankintayksiköt eivät hankkisi tuotteita, koneita tai laitteita vaan palveluita ja tulosta ostamalla palvelua, kuten Grönroos (2009) asian ilmaisisi. Palvelu voidaan määritellä asiakkaalle tarjottavaksi aineettomaksi toiminnaksi tai kokonaisuudeksi, jonka tarkoituksena on tuottaa asiakkaalle arvoa ja helpottaa hänen toimintaansa. Grönroosin (2009) mukaan palvelu koostuu prosesseista, joissa toiminnot tarjotaan asiakkaalle ratkaisuna ongelmiin. Näin päästäisiin eroon omistamisesta ja siirryttäisiin palveluhankintaan.
Tämä artikkeli on kirjoitettu osana KIEHKURA-hanketta. KIEHKURA-hanke on EU:n osarahoittama ja osa valtakunnallisen vihreän siirtymän teemakokonaisuutta.

Lähteet
- Ellen MacArthur Foundation 2015. Towards a Circular Economy: Business Rationale for an Accelerated Transition. Cowes: Ellen MacArthur Foundation.
- Euroopan parlamentti 2023. Mitä kiertotalous on ja miksi sillä on merkitystä? Viitattu 18.1.2026.
- Grönroos, C. 2009. Palvelujen johtaminen ja markkinointi. Helsinki: WSOY.
- Soudunsaari, A. 2026. Dieta Oy:n astia- ja tarvikevalikoiman kiertotalouden mahdollisuuksien kartoittaminen. Opinnäytetyö. Laurea-ammattikorkeakoulu. Theseus. Viitattu 20.11.2026.



