Harjoittelupaikkojen saatavuus sote-alalla – mistä nykytilanteessa on kyse?

Laureassa ymmärrämme hyvin, että epävarmuus harjoittelusta herättää opiskelijoissa huolta – harjoittelu on olennainen osa opintoja ja tärkeä askel kohti työelämää. Näemme, että tilanne haastaa ja kuormittaa opiskelijoita. Opintojen edistäminen haastavassa harjoittelupaikkasuhdanteessa edellyttää aiempaa enemmän aktiivisuutta, joustavuutta ja usein myös kärsivällisyyttä sekä kykyä sietää epävarmuutta.

Tässä artikkelissa tarkastellaan harjoittelupaikkojen saatavuuteen vaikuttavia tekijöitä Laurea-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan harjoittelujen koordinoinnin ja kehittämisen näkökulmasta. Tavoitteena on avata tilanteen taustalla vaikuttavia ilmiöitä sekä kuvata toimia, joilla harjoittelumahdollisuuksia on pyritty turvaamaan ja kehittämään.

Harjoittelupaikkojen saatavuuden haaste ei johdu yhdestä yksittäisestä syystä, vaan usean samanaikaisen muutoksen yhteisvaikutuksesta pitkällä aikavälillä. Kyseessä ei ole vain yksittäisten korkeakoulujen tai hyvinvointialueiden ongelma, vaan valtakunnallisesti tunnistettu ilmiö, johon etsitään aktiivisesti ratkaisuja koulutuksen ja työelämän yhteistyöllä. (OKM & STM 2023).

Kasvava koulutustarve kohtasi muuttuneen toimintaympäristön

Viime vuosina sosiaali- ja terveysalan koulutuksen aloituspaikkoja lisättiin valtakunnallisesti vastaamaan ennakoituun työvoimapulaan. Esimerkiksi vuosina 2020–2022 korkeakouluihin lisättiin noin 10 000 aloituspaikkaa, joista merkittävä osa kohdistui juuri sosiaali- ja terveysalalle. Suurin yksittäinen lisäys kohdistui sairaanhoitajakoulutukseen, yli 1 000 lisäpaikkaa. (FINLEX 2022.)

Ratkaisun taustalla on ollut perusteltu tavoite: väestön ikääntyminen ja kasvava palveluntarve edellyttävät tulevina vuosina entistä enemmän osaavia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia (STM 2026). Samanaikaisesti harjoittelupaikkojen määrä ei kuitenkaan voinut kasvaa samassa suhteessa, sillä niitä tarjoavat organisaatiot joutuivat hyvinvointialueuudistuksen jälkeen sopeuttamaan toimintaansa taloudellisesti. Talouden sopeuttamistoimet, yhteistoimintaneuvottelut, henkilöstövähennykset ja palvelurakenteiden muutokset ovat kuormittaneet sote- organisaatioita laajasti. (Talouspolitiikan arviointineuvosto 2026.)

Koulutuspaikkojen lisäämisen rinnalla on huolehdittava myös siitä, että harjoittelua tarjoavilla organisaatioilla on riittävät edellytykset ohjata opiskelijoita. Korkeakoulut ja työelämä voivat tehdä paljon, mutta kokonaisuuden tasapaino edellyttää myös poliittisia ratkaisuja.

Harjoittelun laatuvaatimukset ovat kasvaneet

Harjoittelupaikkojen saatavuuteen on vaikuttanut myös sairaanhoitajakoulutuksen sääntelyn uudistuminen. EU:n ammattipätevyysdirektiivin mukaiset vaatimukset korostavat kliinisen harjoittelun toteuttamista terveydenhuollon toimintaympäristöissä pätevien ammattihenkilöiden ohjauksessa. Muutoksen tavoitteena on ollut vahvistaa koulutuksen laatua ja varmistaa valmistuvien sairaanhoitajien osaaminen koko Euroopan unionin alueella. (EUR lex.)

Samalla muutos on kuitenkin käytännössä vähentänyt joustavuutta harjoittelujen toteuttamisessa ja lisännyt painetta niihin toimintayksiköihin, joissa direktiivin mukainen ohjaus voidaan toteuttaa. Kun opiskelijamäärät ovat kasvaneet samaan aikaan organisaatioiden resurssien kiristyessä, harjoittelupaikkojen järjestämisestä on tullut haastavampaa.

Valtakunnallisissa kehittämishankkeissa (mm. Osaamisella soteen 2019, SoTeKo 2023) on viime vuosina kehitetty onnistuneesti sote -harjoitteluiden laatua. Kehittämistyön tavoitteena on ollut varmistaa opiskelijoiden osaaminen, potilasturvallisuus ja koulutuksen yhdenmukainen laatu. Harjoittelusta on tullut aiempaa tavoitteellisempi ja suunnitelmallisempi prosessi, jossa opiskelijaa ohjataan kohti tutkinnon osaamistavoitteita. Tämä edellyttää harjoitteluyksiköltä myös aiempaa suurempaa resurssointia ohjaamistyöhön. (OKM, STM 2023.)

Laadukas harjoittelu on opiskelijan oikeus ja potilasturvallisuuden edellytys. Siksi harjoittelupaikkojen saatavuuden parantaminen ei voi perustua pelkästään paikkamäärien kasvattamiseen, vaan myös siihen, että työyhteisöillä on riittävät edellytykset ohjata opiskelijoita laadukkaasti.

Työelämä kantaa vastuunsa

Haastavassa tilanteessa on tärkeää nostaa esiin myös harjoitteluyksiköiden näkökulma.

Sosiaali- ja terveysalan organisaatiot ovat tehneet määrätietoista työtä opiskelijoiden harjoittelumahdollisuuksien turvaamiseksi. Vaikeasta taloudellisesta tilanteestaan huolimatta ne ovat monin paikoin pystyneet sekä lisäämään harjoittelupaikkojen määrää, että kehittämään harjoittelun laatua. Korkeat arviot opiskelijapalautteissa osoittavat, että harjoittelun laatua seurataan järjestelmällisesti ja sen kehittämiseen panostetaan. (VaKe 2026, HUS 2025.)

Tämä kertoo vahvasta sitoutumisesta sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuteen. Alalla ymmärretään hyvin, että tämän päivän opiskelijat ovat huomisen ammattilaisia, joiden kouluttamiseen kannattaa panostaa myös silloin, kun toimintaympäristö on haastava. Henkilöstön saatavuus ja alan vetovoima ovat yhä edelleen myös kansallisen tason kehittämiskohteita (STM 2023).

Vaikka harjoittelupaikkojen saatavuus aiheuttaa ajoittain viivästyksiä ja edellyttää aiempaa enemmän joustavuutta kaikilta osapuolilta, tilanne ei tarkoita sitä, etteikö alalla olisi tulevaisuudessa tarvetta uusille osaajille. Päinvastoin – pitkän aikavälin työvoimatarve on edelleen merkittävä. Suomessa arvioidaan tarvittavan vuoteen 2040 mennessä noin 35 000 uutta lähi- ja sairaanhoitajaa enemmän kuin vuonna 2021 (STT 2025).

Mitä me Laureassa olemme tehneet tilanteen eteen?

Rajoitteiden teorian (Theory of Constraints) mukaan järjestelmän suorituskykyä määrittää sen toimintaa eniten rajoittava tekijä eli pullonkaula (LEAN ENTERPRISE i.a.). Jos harjoittelusta muodostuu koulutusjärjestelmän pullonkaula, koko järjestelmän kehittämisessä huomio kannattaa kohdistaa juuri siihen, miten harjoitteluprosessia voidaan vahvistaa. Juuri tästä näkökulmasta Laureassa tarkastellaan harjoittelujen kehittämistä.

Harjoittelupaikkojen saatavuuden parantaminen on ollut Laureassa yksi keskeisistä kehittämiskohteista. Työskentelemme Laureassa määrätietoisesti sen eteen, että mahdollisimman moni opiskelija pääsisi suorittamaan harjoittelunsa suunnitellusti. Rakennamme kumppanuuksia, uudistamme harjoittelua ja luomme uusia harjoittelumahdollisuuksia.

Toimenpiteitä harjoittelupaikkatilanteen parantamiseksi ovat olleet muun muassa:

• yhteistyön tiivistäminen hyvinvointialueiden, HUS ja yksityisten palveluntuottajien kanssa sekä jatkuva vuoropuhelu harjoittelupaikkatarpeista
• uusien harjoittelumallien kehittäminen yhteistyössä harjoitteluorganisaatioiden kanssa, kuten pari- ja moduuliharjoittelut, joiden avulla samaan toimintayksikköön voidaan sijoittaa aiempaa useampia opiskelijoita laadukkaasta ohjauksesta tinkimättä
• koulutussuunnittelussa on löydetty ratkaisuja, joilla on saatu harjoittelujaksot jakautumaan ajankohdaltaan tasaisemmin lukukausille ja vältetty useiden ryhmien samanaikaiset harjoittelut samoissa harjoitteluympäristöissä
• uusien harjoittelumahdollisuuksien luominen ja harjoittelupaikkojen kokonaismäärän lisääminen esimerkiksi Laurean Kehittämö-toiminnan kautta
• harjoittelupaikkavastaava ja harjoitteluiden kehittämispäällikkö vahvistavat omalla työpanoksellaan työelämäyhteistyöstä, kehittävät uusia harjoittelumahdollisuuksia sekä edistävät opiskelijoiden ja harjoittelupaikkojen sujuvaa kohtaantoa

Työ harjoittelumahdollisuuksien kehittämiseksi jatkuu. Harjoittelupaikkojen saatavuuteen ei ole olemassa yhtä yksittäistä ratkaisua, mutta jokainen uusi yhteistyökumppanuus, luotu toimintamalli ja avattu harjoittelupaikka vievät meitä kohti yhteistä tavoitettamme -sujuvampia harjoittelupolkuja.

Ennen kaikkea toivon, että opiskelijat eivät jää tämän tilanteen kanssa yksin. Olemme Laureassa opiskelijan tukena ja teemme jatkuvasti työtä sen eteen, että jokaisella opiskelijalla olisi mahdollisuus saavuttaa tavoitteensa. Jos harjoitteluasiat mietityttävät tai harjoittelupaikan löytämisessä on haasteita, rohkaisemme opiskelijoita ottamaan yhteyttä oman tutkintonsa harjoitteluista vastaavaan tahoon. Ratkaisuja etsitään yhdessä.