Samassa laivassa, yhdessä ulapalla – kokemuksia toimivasta yhteisopettajuudesta

Tämä on tarina yhteisopettajuudesta. Olemme jo pitkään kuvanneet yhteisopettajuuttamme laivametaforan avulla: hahmotamme opetustyön matkana, jossa suunnistetaan ja navigoidaan yhdessä. Olemme hyödyntäneet samaa metaforaa myös opiskelijoiden kanssa oppimisprosessien tarkastelussa. Tämän artikkelin avulla kutsumme sinut mukaan risteilylle katsomaan mitä tapahtuu, kun yhteisopettajuudesta ja pedagogiikan kehittämisestä innostuneet lehtorit hyppäävät samaan laivaan. Kuka kipparoi laivaa ja millaista osaamista yhteisopettajuuden laineilla tarvitaan? Risteilyä emännöivät sosiaalialan lehtorit, jotka ovat ryhtyneet yhdessä kehittämään yhteisopettajuuden toimintatapoja varhaiskasvatuksen opintojaksojen aikana.

Kuva: rawpixel / Magnific Free Licence

Yhteisopettajuus – mitä se on?

Yhteisopettajuudesta voidaan puhua, kun kaksi tai useampi opettajaa suunnittelee ja toteuttaa opetusta sekä arvioi oppimista tasapuolisessa yhteistyössä (Malinen & Palmu 2017). Laurean vakiintuneena toimintatapana on ollut jo pitkään opetuksen toteuttaminen yhdessä, jolloin yhtä opintojaksoa opettaa useampi opettaja. Haluamme kuitenkin tässä artikkelissa selkeästi erottaa toisistaan yhdessä opettamisen ja yhteisopettajuuden käsitteet. Edellisellä viittaamme yhdessä jaettuun opetukseen, jolloin opettajilla voi olla esimerkiksi selkeästi nimetyt vastuukokonaisuudet kurssin suunnittelusta, sisällön toteutuksesta ja arvioinnista. Yhteisopettajuudessa haluamme painottaa opettajuuden jakamista, jossa korostuu toimijuuden tasapuolinen jakaminen.

Yhteisopettajuudessa opintojakson suunnittelu, toteutus, arviointi ja kehittäminen tehdään yhteisvastuullisesti jatkuvassa dialogisessa vuorovaikutuksessa. Muun muassa Kekkonen, Lehti ja Tirkkonen (2017) korostavat dialogisen suhteen pyrkimystä aitoon, kohtaavaan vuorovaikutukseen opettajatiimin kanssa. Tavoitteena on ymmärtää paremmin toistemme ajattelua ja toimintaa sekä syvennetään yhteistä käsitystä opetuksesta sekä sen päämääristä ja keinoista. Yhteisopettajuus hahmottuu siten yhtaikaisena vaikuttamisen ja vaikutetuksi tulemisen prosessina.

Laurean pedagoginen ohjelma tarjoaa erinomaiset ainekset yhteisopettajuuteen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Laurean pedagogisen Learning by Developing (LbD) eli kehittämispohjaisen oppimisen mallin kautta tavoitellaan paitsi yksilön myös yhteisön oppimista sekä uuden osaamisen tuottamista. Yhteisopettajuus on opetuksen ja opettajuuden toteuttamista ja kehittämistä yhdessä oppien ja toistemme osaamista sekä vahvuuksia hyödyntäen. Mikä olisikaan parempi tapa mallintaa opiskelijoille kehittämispohjaisen oppimisen ideaa kuin yhteisopettajuus edellyttäen toki, että se tehdään läpinäkyväksi myös heille. Avoimesti tuotetun yhteisopettajuuden keinoin voimme tarjota opiskelijoille mallin työelämässä edellytettävästä yhteistyöstä.

Myös Laurean arvopohja tukee yhteisopettajuuteen tähtäävää toimintatapaa. Laurealaisten työtä ohjaaviin arvoihin kuuluu avoimuus, jolla tarkoitetaan osaamisen ja materiaalien avointa jakamista. Tavoitteena on opetussisältöjen ja menetelmien kehittäminen (Strategia 2035). Laurean pedagogisessa ohjelmassa 2026-2028 kuvataan laurealaista ajattelua oppimisesta, opetuksesta sekä yhteisöllisestä toimintatavasta. Sen mukaan yhteisöllisyys pohjautuu avoimuuteen, toisten kohtaamiseen sekä yhteiseen suunnitteluun ja reflektointiin (Laurean pedagoginen ohjelma 2026-2028). Yhteisopettajuudella toteutamme osaltamme tätä pedagogisen ohjelman osa-aluetta.

Yhteisopettajuus hyödyntää erinäkökulmaisuutta ja monialaisuutta

Yhteisopettajuuden keskeisinä piirteinä voidaan Lockin ym. (2016) mukaan nähdä yhteneväinen arvopohja ja toisaalta pedagoginen moninaisuus, jolloin ymmärretään, että opetusta voidaan tehdä monin eri tyylein. Lisäksi yhteisopettajuus tulisi hahmottaa prosessina, jossa toimintatavat ja tapa tehdä yhteistyötä kehittyvät opetuskertojen myötä. Kolmanneksi he toteavat, että yhteisopettajuus tarvitsee aikaa – aikaa yhteiseen suunnitteluun, keskusteluun, kehittämiseen ja arviointiin.

Yhteisopettajuus edellyttää avoimuutta erilaisen asiantuntijuuden hyödyntämisestä yhteisen osaamisen laajentamiseksi. Voidaan puhua relationaalisesta toimijuudesta (Rantavuori 2019), jossa yksilö kykenee työskentelemään muiden kanssa vahvistaakseen vastauksia monimutkaisiin ongelmiin ja ilmiöihin. Yhteisopettajuus haastaa relationaaliseen asiantuntijuuteen, jossa ensin tunnistetaan osaaminen suhteessa käsiteltyyn aiheeseen. Kun muiden osaaminen on tunnistettu, pyritään kohdistamaan oma asiantuntijuus siihen tiedon ja taidon kokonaisuuteen, joka muodostuu eri toimijoiden osaamisen yhdistyessä. Tämän yhdessä tuotetun asiantuntijuuden avulla luodaan kokonaiskuva käsillä olevasta ilmiöstä ja otetaan huomioon eri asiantuntijoiden tieto opetuksen suunnittelussa ja rakentamisessa.

Yhteisopettajuuden konkretiaa – mitä se on käytännössä?

Kuinka luontevaa sitten on astua samaan luokkahuoneeseen tai klikata Zoomiin toisen tai jopa useamman opettajan kanssa? Mielessä voi käydä, että voinkohan kommentoida toisen opettajan opetusta vai syönkö liikaa tilaa. Olisiko sittenkin vain parempi jakaa vastuut, ja rajata kaikille opettajille oma pala kokonaisuutta – olisihan se kai resurssitaloudellisempaankin?

Kokemuksemme mukaan yhteisopettajuuteen panostaminen jokaisessa kurssinrakennusvaiheessa tulee hyötynä takaisin moninkertaisena. Kolmikoksi muodostuneessa yhteisopettajuustiimissämme jokainen pääsee loistamaan vahvuuksillaan sekä paistattelemaan toisten osaamisen loisteessa. Jo suunnitteluvaiheessa pohdimme miten kukin voi hyödyntää omaa osaamistaan, ja miten rakennamme kurssikokonaisuuteen punaisen langan, jotta se näyttäytyy käytännössä opiskelijoille selkeänä koko kurssin ajan. Vaikka pitäisimmekin yksin erillisiä luentoja, kantava teema ja luentokertojen kytkeminen toisiinsa sovituin merimerkein tuo ryhtiä ja eheyttä opetukseen.

Kurssisuunnittelussa tulisi huomioida opiskelijoiden moninaiset taustat, osaamiset ja tavoitteet sekä erilaiset opintopolut (Laurean pedagoginen ohjelma 2026-2028). Yhtenä yhteisopettajuuden keskeisimmistä hyödyistä näemme opiskelijalähtöisen kehittävän arvioinnin toteutumisen. Arvioinnista käydään opettajien kesken jatkuvaa pedagogista keskustelua, jotta arviointi parhaiten palvelisi jokaisen opiskelijan kehittymistä sekä opiskelutaidoissa että tavoitteiden mukaisessa oppimisessa. Tavoitteena on suunnitella ehjä opintokokonaisuus, jossa opiskelijan oppimisprosessi kohdistuu opetussuunnitelmassa sanoitetun osaamisen kehittymiseen (Laurean Pedagoginen ohjelma 2026-2028).

Käytännön arviointityön teemme yhdessä niin, että käytännössä kaikki lehtorit arvioivat kaikkea. Opiskelijoiden arvioinnit jaetaan kaikkien opettajien kesken niin, ettei arviointivastuuta sidota tiettyihin moduuleihin tai oppimistehtäviin. Näemme arvioinnista syntyvän pedagogisen keskustelun niin merkittävänä, että haluamme kaikki olla mukana kaikissa tehtävissä. Kurssin päätteeksi käymme keskustelua opiskelijoiden palautteista ja kurssin aikana tehdyistä havainnoista, joiden pohjalta kurssia pyritään kehittämään edelleen. Tämä kehitystyö viedään yhteistuumauksen kautta suoraan kurssin Canvas MASTER-tilaan.

Yhteisopettajuuden hyödyt

Yhteisopettajuus on työtapa, ei ylimääräinen tehtävä, joka pitäisi muun työn ohella hoitaa. Yhteisopettajuuden rakentaminen kysyy aikaa – mutta niin kysyy myös toisen pedagogiikkaan tutustuminen ja yhteisten linjojen löytäminen tilanteessa, jossa varsinaista yhteisopettajuutta ei toteuteta. Yhteisopettajuus tuo itse asiassa joustoa resursseihin. Luottamuksen vallitessa voidaan nojautua tarpeen mukaan joustoon, jota elämä välillä vaatii. On helpottavaa, kun tietää, että ympärillä on kopinottajia tilanteessa, jossa omat resurssit vaaditaan hetkellisesti toisaalle. Konkreettisimmillaan tämän on tullut vastaan esimerkiksi arviointien kanssa: kun yhden lehtorin kurssi vie vaikkapa Kiinaan tai jollain on hetkellisesti enemmän työpöydällään, voivat toiset tulla avuksi ottamalla vastuuta arvioinneista tämänkin puolesta. Toisessa kohtaa jousto tapahtuu sitten toiseen suuntaan ja yhteinen kurssi etenee. Panostus yhteisopettajuuteen vapauttaa resurssia kaikille osapuolille.

Kokemuksemme mukaan yhteisopettajuus tarjoaa mainion maaperän pedagogiikan kehittämistyölle. Kuten edellä mainittu, pedagogiikkaa reflektoidaan yhteisopettajuudessa luontevasti, kun yhteensovitetaan paikoin hyvin erilaisiakin lähtökohtia yhteisen toiminnan pohjaksi. Yhteiskehittäminen vie itse kunkin lehtorin pedagogiikkaa eteenpäin. Esimerkiksi Canvasin MASTER-pohjia koekäyttäessä törmätään usein siihen, että tehtävänannot vaativat muokkausta. Tällöin yhteinen kehittämisreflektio saattelee lehtorit pedagogisen keskustelun äärelle: mistä langasta vedetään, jotta tehtävä palvelisi paremmin tarkoitustaan.

Pedagogiikan kehittämisen yhteydessä viivähdetään yhteisopettajuudessa myös arvokeskustelun puolella. Etenkin kun löydämme itsemme kiperän pedagogisen kysymyksen ääreltä, palaaminen toiminnan taustalla vaikuttaviin arvoihin auttaa meitä pääsemään takaisin oleellisen äärelle. Arvokeskustelun kyljessä yhteisopettajuudessa päästään aktiivisesti käymään myös eettistä keskustelua. Yhteisopettajuudella varmistetaan toiminnan läpinäkyvyyttä ja sosiaalista kestävyyttä esimerkiksi käymällä keskustelua ohjauksen tasapuolisuudesta ja kurssien arvioinneista.

Yhteisopettajuus on myös työhyvinvoinnillinen teko. Yhteisesti kannettu taakka ei tunnu niin painavalta. Jakamisen kautta syntyvä yhteys tukee yhteisöllisyyttä ja tuo kollegoja myös henkilökohtaisella tasolla lähemmäs. Avoimessa ilmapiirissä myöntää herkemmin mokansa ja on lupa olla avoimesti “kujalla”. Haavoittuvuuden ja erheellisyyden paljastaminen toisille tekee meistä inhimillisempiä. Taitavana tehopakkauksena näyttäytyvä voikin tutustumisen myötä osoittautua ihan samanlaiseksi pähkäilijäksi ja huolehtijaksi kuin itsekin. Työystävä oppii myös sanomaan toiselle oikeat lohdutuksen sanat kömmähdysten hetkellä, tai tarjoamaan ripeästi apua ongelmallisessa tilanteessa.

Onnistumiset ja mokat jaetaan virka-ajan puitteissa, koska arvostamme omaa ja toistemme vapaa-aikaa. Tällaisetkin asiat on hyvä sopia yhdessä, koska kun yhteistyö on sujuvaa ja jopa hauskaa, työaikojen rajat voivat huomaamatta venyä ja paukkua. Moka on kuin onkin lahja, varsinkin kun sen jakaa toisten kanssa. Itselle nauraminen on hyvää lääkettä. Pidemmän tuttavuuden myötä voidaan jopa nauraa toiselle, tai vähintäänkin toisen kanssa.

Yhteisopettajuuden edellytyksiä

Tyhjästä yhteisopettajuutta ei rakenneta. Lock kumppaneineen (2016) nostavat yhteisopettajuuden perusedellytyksiksi luottamuksen itseen ja toiseen, keskinäisen kunnioituksen ja vastavuoroisuuden sekä avoimuuden haavoittuvuudelle ja keskeneräisyydelle. Näiden voidaan nähdä muodostavan yhteisopettajuutta tukeva ilmapiirin, jossa on turvallista käydä avointa dialogia ja kokeilla uusia asioita. Tätä pohtiessamme ja kokemuksiamme yhdessä reflektoidessamme, kokosimme yhteen yhteisopettajuuden edellytyksiä (ks. Kuvio 1). Näiden kautta avartuu ymmärrys siitä, miten yhteisopettajuutta rakennetaan pala palalta – ja minkälaiset ilmiöt ovat läsnä sen toteuttamisessa. Seuraavaksi avaamme yhteisen reflektiomme pohjalta kutakin yhteisopettajuuden edellytystä.

Luottamus liittyy konkreettisimmillaan yhteisopettajuudessa toisen pedagogiikkaan tutustumiseen. Luottamuksen rakennuksessa on oleellista kohdata toisen pedagoginen ajattelu dialogissa, joka tarjoaa hedelmällisen kontekstin myös oman pedagogiikan kriittiseen tarkasteluun. Yhteisen pedagogisen maaperän tunnustelujen myötä päästään etenemään kohti yhteisopettajuuden konkretiaa. Yhteisopettajuudessa on oleellista tunne siitä, että toiseen voi luottaa yhteiseen opetukseen liittyen: pidetään kiinni yhdessä sovitusta ja kohdataan sekä haasteet että onnistumiset yhdessä. Tasavertaisuus rakentuu yhteisopettajuudessa luottamuksen ytimeksi. Etenkin silloin, kun yhteisopettajuutta rakennetaan uudessa yhteistyössä, voi olla myös helpompaa lähteä liikkeelle tasavertaisesta tehtävänjaosta yhteisen opintokokonaisuuden suhteen. Kun kaikki osapuolet tietävät mitä tekevät ja mikä asia on kenenkin tehtävälistalla, on yhteistyölle selkeä pohja. Tämän päälle on vaivattomampi rakentaa yhteistyötä, niin inhimillisellä kuin pedagogisella tasolla.

Joustavuus perustuu dialogissa rakennettuun luottamukseen ja tuo tilaa yhteiselle tekemiselle. Joustavuus on keskiössä konkreettisimmillaan esimerkiksi resurssointiin liittyen: kun ilmenee tarvetta joustolle, tähän on varaa yhteen puhaltavassa, luottamuksellisessa yhteistyössä. Yhteisopettajuuteen liittyy yhteisöllisyys: yhteenkuuluvuuden tunne, joka lisää kunkin sosiaalista pääomaa ja ryhmähenkeä. Yhteisöllisyydellä rakennetaan paitsi senhetkistä yhteistyötä myös laajemmin organisaatiotasoista kulttuuria. Yhteisopettajuudella vaikutetaan siihen, minkälaista Laureaa rakennamme. Opettajien välisellä kommunikaatiolla voidaan vaikuttaa opiskelun ilmapiiriin positiivisesti. Verkko-opetuksessa korostuu opettajan rooli myönteisten tunteiden ylläpitäjänä. Kun opettajia on useampi, heidän keskinäinen myönteinen tunneilmapiirinsä heijastuu opiskelijoihin ja luo heille turvaa, ja parhaimmillaan lisää motivaatiota ja jopa omaa kyvykkyyden tunnetta. (Kiikeri 2025.)

Toistemme osaamisen tunnustaminen on oleellista yhteisopettajuudessa. Tämänkin artikkelin kirjoittajilla on kaikilla omanlainen taustansa eri tiedekunnista, työelämästä ja osaamisesta. Kun huomioimme yhteisössä toistemme osaamisen tulemme tarjonneeksi opetuksessa kunkin ydinosaamista ja samalla kehitymme itsekin, kun opimme toisiltamme. Yhteisopettajuus kysyykin myös oppimis- ja kehittämishalua. Luodaan yhdessä kulttuuria, jossa uskalletaan kokeilla ja epäonnistua. Yhteisopettajuudessa ollaan jatkuvasti tekemisessä opetuksen kehittämisen kanssa, kun pedagogiset keskustelut esimerkiksi arvioinnista vievät yhteistä kehittämistä eteen päin.

Yhteisopettajuus kysyy ennakkoluulottomuutta ja avarakatseisuutta. Yhteisopettajuudessa tulee olla valmis luopumaan itselle tutuimmasta tavasta toimia, kun rakennamme yhdessä uutta. Avoimuus liittyy myös rehellisyyteen itseä ja muita kohtaan ja konkreettisimmillaan siihen, että viestimme läpinäkyvästi. Avoimuus saa säihkyvimmän olomuotonsa yhteisopettajuudessa, jossa vaalitaan innostumista ja iloitaan yhdessä onnistumisia. Kaikkia edellä mainittuja yhteen kokoavana tekijänä ja yhteisopettajuuden edellytyksistä kenties tärkein on dialogisuus. Dialogisuus on yhteisopettajuudessa konkreettisimmillaan sitä, että avataan kunkin oma pedagogiikka dialogiseen tarkasteluun ja ollaan avoimia rakentamaan yhteistä ymmärrystä. Yhteisopettajuudessa kohtaamme toinen toisemme kokonaisvaltaisina yksilöinä ja kunnioitamme toistemme näkemyksiä ja pedagogiikkaa. Tässä dialogissa emme jää vain kokoamaan mitä kaikkea osaamista meillä on yhdessä, ja erikseen, vaan myös rakennamme uutta niihin perustuen.

Yhteisopettajuus tukena uuden organisaation rakentumisessa

Laurean organisaatiouudistus on järjestänyt yhteisen ulappamme merimerkit uusiksi. Muutosten aallokko keinuttaa, mutta ei kaada vahvaa yhteisopettajuuden laivaa. Ympärillämme on sama tuttu miehistö, jonka kanssa työ jatkuu entiseen tapaan. Itse asiassa organisaatiouudistus on mahdollisuus uusille yhteisopettajuuksille, kun työskentelemme uusissa tiimeissä ja luomme yhteyksiä tiimien välillä. Organisaatiouudistus on täten mahdollisuus uudenlaisen yhteistyön kehittymiselle. Kuuselan (2025) mukaan onnistunut yhteistyö syntyy halusta tehdä parhaansa, kyvystä hyväksyä toisten erilaisuus ja omien onnistumisten rinnalla antaa toistenkin loistaa. Tarvitsemme toisiamme kehittymiseen. Tällaiseen toisiamme täydentävän osaamiseen laivaan me kirjoittajatkin kutsumme teitä muita – arvoisat kollegat!

Tästä se alkaa – yhteisopettajuuden tarkistuslista

Jos sait tästä kirjoituksesta tuulta yhteisopettajuuden purjeisiin tai haluat navigoida kohti uusia yhteisopettajuusseikkailuja, tässä sinulle tarkistuslistaa (kuvio 2), josta voi lähteä liikkeelle. Antoisaa matkaa!

Lähteet

URN: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20261119146833

henkilökuva.

Henna Jalasmäki

lehtori

henna.jalasmaki(at)laurea.fi

henkilökuva.

Sonja Kukkonen

lehtori

sonja.kukkonen(at)laurea.fi

henkilökuva.

Kaisa Salminen

lehtori

kaisa.salminen(at)laurea.fi