,

Ihmislähtöinen kuntoutus rakentuu yhteentoimivasta tiedosta, yhteistyöstä ja toivosta

Kuntoutuspäivillä 2026 katse suunnattiin kestävään tulevaisuuteen, teknologian mahdollisuuksiin ja palvelujärjestelmän kehittämiseen. Keskustelujen ytimessä oli kuitenkin ihminen: hänen toimintakykynsä, toimijuutensa ja mahdollisuutensa vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Täsmätyökykyisten työllistämisen näkökulmasta keskeistä on, kuinka voimme rakentaa kuntoutusta ja työelämää, jotka mukautuvat ihmisten erilaisiin tarpeisiin.

kuvituskuva.
Kuva: lookstudio / Magnific. Free license.

Kesän kynnyksellä 4.6.2026 kuntoutusalan toimijat kokoontuivat Metropolian kampuksella Helsingissä Kuntoutuspäiville. Puheenvuoroissa tarkasteltiin kuntoutuksen tulevaisuutta niin palvelujärjestelmän, kestävyyden ja tekoälynkin tuottamista näkökulmista. Erityisen kiinnostaviksi nousivat kysymykset ihmisen toimijuudesta, palvelujen saavutettavuudesta ja yhteistyön mahdollisuuksista. Kuinka voimme rakentaa kuntoutusta ja työelämää, joissa ihmisen ei tarvitse mukautua yksin järjestelmän vaatimuksiin, vaan myös järjestelmä ja työympäristö mukautuvat ihmisten erilaisiin tarpeisiin?

Kun palvelut ja tieto on hajallaan, vastuu jää yksilölle

Kuntoutussäätiön johtaja Anne Patana (2026) tarkasteli puheenvuorossaan kuntoutuksen nykytilaa ja tulevaisuuden haasteita megatrendien valossa. Kuntoutuksen tavoitteena on vahvistaa ihmisen toimintakykyä, arjessa selviytymistä ja yhteiskunnallista osallisuutta. Tähän pyritään kuntoutuksen eri muotojen, kuten ammatillisen, lääkinnällisen ja sosiaalisen kuntoutuksen sekä kuntoutuspsykoterapian avulla.

Tällä hetkellä kuntoutuksen tarpeissa korostuvat erityisesti mielenterveyteen ja neurokehityksellisiin haasteisiin liittyvät syyt. Samanaikaisesti väestön ikääntyminen ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteelliset muutokset lisäävät painetta kehittää palveluja. Yksi merkittävimmistä haasteista on kuntoutusjärjestelmän hajanaisuus. Palveluja tuottavat useat toimijat, vastuut jakautuvat eri organisaatioille ja rahoitus on monikanavaista. Hyvinvointialueuudistuksesta huolimatta palvelujen yhteensovittamisessa ja tiedonkulussa on edelleen puutteita. Vaikka Patanan (2026) mukaan terveydenhuollon dataa hyödynnetään jo laajasti, kuntoutuksen ja sosiaalihuollon tieto on yhä hajanaista. Luotettava ja hyödynnettävissä oleva tieto on kuitenkin edellytys palvelujen vaikuttavuuden arvioinnille ja parempien ratkaisujen kehittämiselle.

Hajanaisen palvelujärjestelmän seuraukset näkyvät yksilön arjessa. Kuntoutusta tarvitseva ihminen saattaa joutua itse selvittämään oikeutensa palveluihin, etsimään tietoa, täyttämään hakemuksia ja sovittamaan yhteen eri toimijoiden tarjoamaa tukea. Tähän sisältyy ihmislähtöisyyden näkökulmasta merkittävä ristiriita. Palvelujen saaminen voi edellyttää oma-aloitteisuutta, pitkäjänteisyyttä ja kykyä hallita monimutkaisia prosesseja juuri ihmiseltä, jonka toimintakyky on heikentynyt. Erityisesti mielenterveyden ja neurokehityksellisten haasteiden yhteydessä avun hakeminen voi vaatia sellaisia voimavaroja, joiden vahvistamiseen kuntoutusta juuri tarvittaisiin.

Osatyökykyisten työllistämisen OSTY-hankkeessa on tarkasteltu esimerkiksi näkymättömästi oireilevien ihmisten asemaa ja sitä, kuinka palvelujen saavutettavuus ja yksilölle kasautuvat kustannukset voivat vahvistaa eriarvoisuutta. Sini Maunula (2024a) on kirjoittanut tästä eriarvoistumisen noidankehästä ja tuonut esiin ennaltaehkäisyn merkityksen sekä sen, kuinka sairastamiseen liittyvät kustannukset voivat heikentää yksilön toimeentuloa ja hyvinvointia.

Kuntoutuksen ja työllistymisen tukemisen tulisikin vähentää yksilön kuormitusta sen sijaan, että vastuu palvelujen yhteensovittamisesta jää hänelle itselleen. Parempi tiedon hyödyntäminen voi auttaa tunnistamaan palvelutarpeita ja ehkäisemään ongelmien kasautumista. Lisäksi tarvitaan toimijoiden välistä yhteistyötä ja kykyä tarkastella ihmisen tilannetta kokonaisuutena. (Maunula 2024a.)

Kestävä tulevaisuus rakentuu ihmisen toimijuudelle

Terveydenhuollon professori Kristiina Patja (2026) haastoi kuulijat pohtimaan kestävän terveydenhuollon mahdollisuuksia kysymällä: ”Entä jos?” Millaista terveydenhuolto voisi olla, jos kestävyyttä tarkasteltaisiin laajemmin kuin palvelujen tehokkuuden tai resurssien riittävyyden näkökulmasta?

Patjan (2026) puheenvuorossa toimijuus, luonto ja terveys kietoutuivat yhteen. Hänen esittelemänsä kestävän väestön käsite nosti esiin luottamuksen, merkityksellisyyden, osallisuuden, toimintakyvyn ja kyvyn etsiä uudenlaisia ratkaisuja. Patja (2026) muistutti, että käsityksemme ihmisestä, terveydestä ja luonnosta vaikuttavat siihen, millaisia tavoitteita asetamme ja millaisia ratkaisuja pidämme mahdollisina. Kysymyksellään kuinka arvotamme terveyden ja luonnon, hän pysäytti yleisön pohtimaan käsitystämme luonnon itseisarvosta ja välinearvosta. Ovatko ne lopulta ristiriidassa vai voiko niitä tarkastella myös toisiaan täydentävinä mahdollisuuksina? (Patja 2026.)

Täsmätyökykyisten työllistämisessä vastaava kysymys liittyy siihen, kuinka ymmärrämme työkyvyn. Tarkastelemmeko sitä ensisijaisesti yksilön ominaisuutena ja mahdollisena rajoitteena vai suhteessa työtehtäviin, työympäristöön ja tarjolla olevaan tukeen? (Adibe 2026.) OSTY-hankkeessa onkin haastettu perinteisiä työkykyyn liittyviä käsityksiä. Sini Maunula (2024b) kyseenalaistaa jaottelun työkykyisiin ja osatyökykyisiin muistuttaen, että työkyky vaihtelee elämän eri vaiheissa ja tilanteissa, eikä osatyökykyisyys tarkoita työkyvyttömyyttä. Annamaija Korhonen (2025) puolestaan korostaa yksilön oman kokemuksen ja voimavarojen huomioimista työkyvyn arvioinnissa. Osatyökykyiset eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, eikä heidän mahdollisuuksiaan osallistua työelämään voida päätellä pelkästään terveydentilan tai diagnoosin perusteella.

Tällainen ajattelutavan muutos siirtää huomion yksilön puutteista hänen osaamiseensa ja mahdollisuuksiinsa. Työkyky ei ole vain jotain, mitä ihmisellä on tai ei ole, vaan siihen voidaan vaikuttaa työtehtäviä, työaikoja ja työympäristöjä muokkaamalla. Kestävä työelämä ei siten rakennu vain siitä, että ihmisiä autetaan sopeutumaan olemassa oleviin rakenteisiin. Myös rakenteita on voitava muuttaa (Valtioneuvosto 2026) niin, että erilaiset ihmiset voivat osallistua työelämään omien kykyjensä ja voimavarojensa mukaisesti.

Teknologia avaa mahdollisuuksia – kohtaaminen antaa suunnan

Ylen ennakointiasiantuntija Mikael Hindsberg (2026) johdatti kuulijat Ylen satavuotiselta taipaleelta kohti tekoälyagenttien avustamaa ohjelmatuotantoa. Hän nosti esiin ajatuksen siitä, että tekoäly voi moninkertaistaa yksilön työn vaikutuksen tehden näin ihmistyön merkityksen entistä arvokkaammaksi. Samaan aikaan, kun teknologia lisää käytettävissä olevaa kapasiteettia, yrityksissä voi olla kuunteluvaje (Hindsberg 2026.) Entistä tärkeämmäksi nouseekin ihmisten välinen laadukas dialogi, jonka avulla rakennetaan luottamusta, yhteistä merkitystä ja suuntaa.

Dialogi ei ole vain tiedon vaihtamista, vaan mahdollisuus aitoon kohtaamiseen ja kuulemiseen. Kun osatyökykyisen henkilön osaaminen ja toiveet sekä työnantajan tarpeet tuodaan samaan keskusteluun, voidaan löytää uudenlaisia tapoja sovittaa työtä ja tekijää yhteen. OSTY-hankkeessa ihmisten välistä vuoropuhelua ja yhteisen merkityksen rakennusta on toteutettu yhteiskehittämisen kautta. Täsmätyökykyiset henkilöt, työnantajat ja työllistämisen asiantuntijat ovat osallistuneet työllistymistä tukevan toimintamallin kehittämiseen. Yhteiskehittämisen avulla voidaan tunnistaa erilaisia tarpeita ja ratkaisuja, joita yksittäinen toimija ei välttämättä löytäisi.

Toimijuus, työkyky ja toivo

Kuntoutuspäivien puheenvuoroja yhdisti ajatus siitä, että tulevaisuus ei synny yksittäisistä ratkaisuista, vaan monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Täsmätyökykyisten työllistymisen esteet liittyvät usein samanaikaisesti yksilön toimintakykyyn, työelämän käytäntöihin, palvelujärjestelmään ja yhteiskunnallisiin asenteisiin. Tarvitaan yhteistyötä, jossa tunnistetaan sekä yksilön voimavarat että ympäristön tarjoamat mahdollisuudet. OSTY-hankkeessa tätä näkökulmaa on tarkasteltu muun muassa työelämän inhimillisyyden kautta. Työ voi vahvistaa hyvinvointia ja merkityksellisyyden kokemusta, mutta samalla kuormittaa, jos työn vaatimukset ja ihmisen voimavarat eivät kohtaa. Kestävän työelämän edellytys onkin ihmisten erilaisuuden tunnistaminen ja joustavien osallistumismahdollisuuksien rakentaminen. (Maunula 2025.)

Mikä saa ihmisen tarttumaan mahdollisuuksiin silloin, kun usko omiin voimavaroihin on koetuksella? Keskusteluista kuntoutuksen ammattilaisten kanssa ja puheenvuoroista jäi erityisesti mieleen toiveikkuus ja inhimillisen kohtaamisen merkitys. Monista haasteista huolimatta välittyi vahva käsitys siitä, että tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa.

Toivo liittyy läheisesti toimijuuteen. Erityisesti vaikeassa elämäntilanteessa toisen ihmisen osoittama luottamus, rohkaisu ja kyky nähdä mahdollisuuksia voivat olla ratkaisevia ensimmäisten askelten ottamisessa. Joskus kohtaamisen antama toivo on se puuttuva kipinä, joka saa toimijuutta vahvistavan positiivisen ketjureaktion liikkeelle.

Euroopan sosiaalirahaston osarahoittamassa Osatyökykyisten työllistäminen (OSTY) -hankkeen (2023–2027) tavoitteena on tukea hankkeen kohderyhmän täsmätyökykyisten työllistämistä hankkeen valmennuksella. Hankkeessa kerättävän tiedon ja sidosryhmien avulla yhteiskehitetään täsmätyökykyisten työllistymistä tukeva malli. Työnantajat voivat vaikuttaa suuresti täsmätyökykyisen työllistymiseen ja työpanokseen huomioimalla tiettyjä erityistarpeita, joita tuomme toimintamallissa esiin. Osatyökykyisten työllistäminen eli OSTY-hankkeen verkkosivut: Osatyökykyisten työllistäminen (laurea.fi)

Lähteet

Julkaisemattomat lähteet

  • Hindsberg, M. 2026. Datasta dialogiin – agenttinen tekoäly Ylen ennakointitoiminnassa. Puheenvuoro Kuntoutuspäivillä 4.6.2026. Helsinki.
  • Patana, A. 2026. Kuntoutus muuttuvassa ajassa. Puheenvuoro Kuntoutuspäivillä 4.6.2026. Helsinki.
  • Patja, K. 2026. Millainen olisi kestävä terveydenhuolto? Puheenvuoro Kuntoutuspäivillä 4.6.2026. Helsinki.
URN: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20261117145527

Pia Adibe

asiantuntija

pia.adibe@laurea.fi