Moniammatillinen verkostotyö on rikoksilla ja päihteillä oireileville nuorille yksi tärkeimmistä turvaverkoista, mutta samalla se on yksi vaativimmista asiantuntijayhteistyön muodoista. Arjen työskentelyssä näemme jatkuvasti, että ilman toimivaa yhteistyötä on iso riski, että nuori putoaa palveluiden väliin. Kuinka voisimme siirtyä omien tonttien varjelusta aitoon, nuorta kokonaisvaltaisesti tukevaan toimintaan? UNIK-hankkeen (UNIK – Uusia keinoja nuorten rikoksista Irtautumiseen kokemusasiantuntijuuden avulla – Laurea-ammattikorkeakoulu) jalkautuvassa työssä olemme huomanneet, että nuoren rikos- ja päihdekierteen pysyvä katkaiseminen vaatii liian suuren ammatillisen egon siirtämistä syrjään ja rohkeutta tuoda kokemusasiantuntijoita pysyväksi osaksi palveluverkostoa.

UNIK-hanke työskentelee ennaltaehkäisevästi nuorten kanssa, jotka jo oireilevat rikoksilla ja päihteillä. Työssämme kohtaamme päivittäin sen huolestuttavan ilmiön, jonka tilastot vahvistavat. viimeaikainen polarisaatio nuorisorikollisuudessa on osoittanut, että vaikka valtaosa nuorista voi nykyään hyvin, pienen joukon oireilu on muuttunut entistä vakavammaksi ja monimutkaisemmaksi. (Suonpää & Saartenoja 2024)

Tämä ongelmien tiivistyminen osoittaa, miksi perinteiset viranomaispalvelut eivät välttämättä enää riitä tavoittamaan kaikkein vaikeimmin oireilevia nuoria. Palvelujärjestelmämme on usein rakennettu hoitamaan yhtä asiaa kerrallaan, eli poliisi tutkii vain rikokset, sosiaali- ja terveydenhuolto hoitaa päihteisiin liittyvät asiat ja koulu puuttuu pelkästään poissaoloihin. Kun nuorella on nämä kaikki haasteet samanaikaisesti, ja taustalla vaikuttaa lisäksi syvä epäluottamus aikuisia kohtaan, yksittäinen ja irrallinen palvelu ei pysty vastaamaan tilanteeseen, vaan nuori voi helposti pudota palveluiden väliin. (Suonpää & Saartenoja 2024).

Näissä tilanteissa laaja-alainen verkostotyö näyttäytyy usein nuoren tärkeimpänä turvaverkkona. Toisinaan työn ohessa herääkin kysymys, että miksi yhteistyö eri ammattilaisten välillä tuntuu toisinaan niin raskaalta, vaikka meillä on yhteinen tavoite?

Miten rakennetaan toimiva verkosto?

Verkostotyön onnistuminen edellyttää ammattilaisilta kykyä tarkastella nuoren tilannetta systeemisesti. Nuoren haasteita ei voi tarkastella vain erillisinä ja yksittäisinä ongelmina, vaan ne on nähtävä kokonaisuutena, jossa eri ongelmat kytkeytyvät ja vaikuttavat toisiinsa.
 Systeemisen toimintamallin ydin on ajatus siitä, että ongelmat syntyvät ja vahvistuvat ympäristön vuorovaikutuksessa. (Aaltio & Isokuortti 2019).

Nykyaikaisessa verkostotyössä onkin meidän mielestämme pyrittävä sellaiseen yhteistyöhön, jossa eri ammattilaisten osaamiset ja vastuualueet täydentävät toisiaan. Tällaista yhteistä työskentelyaluetta kutsutaan yhdyspinnaksi. Se tarkoittaa aitoa jaettua asiantuntijuutta, jossa monimutkaisia ilmiöitä ratkotaan kollektiivisesti, eikä vastuuta jätetä vain yhden yksittäisen työntekijän tai organisaation hartioille. (Mönkkönen, Kekoni & Pehkonen 2019) Käytännön työssä huomaamme usein, että verkosto ei toimi optimaalisesti, jos organisaatioiden väliset rakenteet ovat kankeita. Tutkimusten perusteella toimivan verkoston ydin rakentuu pitkälti arjen vuorovaikutuksesta. Verkoston roolit, pelisäännöt ja päätöksenteon mallit eivät synny kerralla organisaatiokaavioihin kirjattuina, vaan niistä on keskusteltava jatkuvasti (Vanhatalo 2014, 29–37).

Autanko minä nuorta vai jarrutanko vahingossa kokonaisuutta?

Lopulta verkoston toimivuus kiteytyy siihen, miten me ihmiset kohtaamme toisemme. Verkostotyö edellyttää, että me ammattilaiset uskallamme tarkastella omia työtapojamme kriittisesti. Nuorten rikoksista ja päihteistä irrottautuminen vaatii usein uudenlaisten menetelmien kokeilemista, koska yksittäiset tai perinteiset toimintamallit eivät ole aina kaikille oikea tai toimivin keino.

Verkosto pääsee loistamaan vasta, kun kaikki toimijat sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen. Jos yksikin ammattilainen jarruttaa tai pitäytyy tiukasti omassa totutussa tavassaan, kokonaisuus ei toimi. Siksi jokaisen meistä nuoren kanssa työskentelevän on uskallettava kysyä, että pelkästään edistääkö työskentelymme nuoren tilannetta vai jarruttaako se vahingossa kokonaisuutta? Kokonaisuudessa on kyse nuoren elämästä, ihmissuhteista ja hänen ympärilleen rakennetusta tuesta, jota ei voi hoitaa vain sarjana erillisiä toimenpiteitä. Jos jokainen keskittyy ratkomaan tilannetta pelkästään oman ammattinsa näkökulmasta, ei verkosto mielestämme toimi nuoren kannalta optimaalisesti.

Kaikki mukaan!

Nuorisorikollisuuden polarisaatio ja yhä vaikeammin oireilevat nuoret haastavat perinteiset palvelurakenteet. Kuten alussa totesimme, pelkästään puuttuminen yksittäisiin ongelmiin ei enää vastaa nykyisen nuorisorikollisuuden monimutkaisuuteen. Rikoksista ja päihteistä irrottautuminen ei ole nopea päätös, vaan hidas ja usein tuskallinen identiteetin muutosprosessi, johon kuuluu myös takapakkeja.

Tämän prosessin aito tukeminen vaatii meiltä ammattilaisilta sellaista avoimuutta, joka mahdollistaa todellisen yhteistyön yli organisaatiorajojen. Kun asetumme tarkastelemaan nuoren kokonaisvaltaista tilannetta yhdessä eri toimijoiden kanssa, syntyy yksi yhteiseen suuntaan kulkeva voimavara. Tämä viestii myös nuorelle ehkä sen tärkeimmän asian: Et ole yksin, me uskomme sinuun.
 
Parhaimmillaan tämä yhteistyö näkyy nuorten arjessa täysin uudenlaisina toimintamalleina, joita olemme toteuttaneet UNIK-hankkeessa jo käytännössä. Yksi konkreettinen esimerkki tästä on perinteiset palvelurajat ylittävä yhteistyö kuntasektorin nuorisopalveluiden, paikallisen urheiluseuran, UNIK-hankkeen ja eri paikallisten harrastustoimijoiden välillä. Tämän moniammatillisen verkoston avulla luotiin nuorille toiminta, jota ei olisi syntynyt ilman eri verkostojen toimivaa yhteistyötä. Kun ammatillinen tuki, nuoren tarpeet ja osallistaminen, tavoitteellinen harrastus sekä aito rinnalla kulkeminen kohtaavat vaikkapa painisalin matolla, toteutuu tatamilla samanaikaisesti monta hyvää asiaa. Pelkän liikunnan tai keskustelun sijaan kyseessä on nuorille tärkeä kiinnittymisen paikka. Siellä harjoitellaan samalla pettymysten sietoa, sääntöjä sekä luottamusta turvallisessa ympäristössä. Tällaisessa yhteisessä työskentelyssä nuori ei ole vain avun kohde, vaan oman muutoksensa keskeisin tekijä. Kun nuoren oma ääni ja eri ammattilaisten osaaminen kohtaavat, nuori pääsee itse vaikuttamaan tulevaisuuteensa muiden tukiessa rinnalla.

Tämän artikkelin lähdeaineiston etsimisessä ja tiedonhankinnassa on käytetty apuna tekoälyä.

Lähteet

• Aaltio, E. & Isokuortti, N. 2019. Systeemisen lastensuojelun toimintamallin pilotointi: Valtakunnallinen arviointi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 30/2019. Helsinki.
• Mönkkönen, K., Kekoni, T., & Pehkonen, A. 2019. Moniammatillinen yhteistyö: Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus.
• Suonpää, K., & Saartenoja, K. 2024. Nuorisorikollisuus. Teoksessa Kolttola, I. (toim.) 2024. Rikollisuustilanne 2023: Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa. Helsingin yliopisto, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti.
• Vanhatalo, R. 2014. Vuorovaikutuksen yhteys verkoston rakenteeseen, toimintaan ja toimijoiden kokemuksiin. Väitöskirja, Tampereen yliopisto.