Kehittämishankkeissa kokemusasiantuntijuus tuo mukanaan näkökulmia, joita ei saavuteta pelkän ammatillisen tiedon avulla. Kokemusasiantuntijan eletty kokemus voi lisätä luottamusta, ymmärrystä ja osallisuutta. Samalla työn erityisluonne tuo mukanaan kuormitustekijöitä, sillä työssä hyödynnetään omaa elämäntarinaa ja siihen liittyviä tunteita.

Digikaverit-hankkeessa kokemusasiantuntijan tehtävä oli monipuolinen ja merkityksellinen, mutta myös paikoin kuormittava. Tässä artikkelissa tarkastellaan työnohjausta kokemusasiantuntijan tukirakenteena kehittämishankkeessa. Artikkeli pohjautuu työnohjaajan ja kokemusasiantuntijan yhteistyöhön sekä Digikaverit-hankkeen käytännön kokemuksiin. Tarkastelun painopiste on roolin jäsentämisessä, rajojen hahmottamisessa, jaksamisen tukemisessa sekä luontoympäristössä toteutetun työnohjauksen kokemuksissa.

Digikaverit-hanke ja kokemusasiantuntijan rooli

Digikaverit-hanke (ESR+, 2024–2026) oli Kalliolan Setlementin ja Laurea-ammattikorkeakoulun yhteinen kehittämishanke, jossa tuettiin rikostaustaisten henkilöiden kuntoutumista ja osallisuutta. Hankkeessa osallistujat vahvistivat digi, ohjaus ja vuorovaikutustaitojaan, mikä on tukenut heidän elämänhallintaansa ja työelämävalmiuksiaan. Hanke oli mukana tukemassa osallistujien sosiaalista kuntoutumista sekä muutosta kohti rikoksetonta elämäntapaa (Korhonen 2026).

Digikaverit-hankkeessa kokemusasiantuntijan työ oli monipuolista ja sisälsi useita erilaisia tehtäviä. Työhön kuului osallistujien rekrytoimista ja hankkeen esittelyä, kokemusasiantuntijan puheenvuoroja, digi‑ ja työelämätaitopajojen suunnittelua ja ohjaamista sekä digikaverivalmennuksessa vertaisdigiohjaajien kouluttamista. Lisäksi tehtäviin sisältyi asiakastyötä, kuten palveluohjausta sekä rikoksettomuuden ja päihteettömyyden tukemista, verkostotyötä sekä viestintää esimerkiksi podcastien ja sosiaalisen median kautta.

Hankkeen kokemusten perusteella osallistujien motivaatio ja sitoutuminen toimintaan olivat vahvoja. Erityisesti rekrytoinnissa kokemusasiantuntijan henkilökohtaisella yhteydenpidolla sekä esimerkillä elämänmuutoksesta oli keskeinen merkitys osallistumiskynnyksen madaltamisessa. Vertaisuuden nähtiin tukevan osallistujien sitoutumista toimintaan myös valmennuksen päätyttyä (Korhonen 2026).

Moninainen rooli oli kokemusasiantuntijan näkökulmasta monilta osin luonteva, ja työn vaihtelevuus tuntui mielekkäältä. Samalla tehtävien laajuus ja vastuun määrä lisäsivät kuormitusta. Työhön liittyi ajoittain tilanteita, joissa oma persoona ja elämänhistoria olivat vahvasti läsnä, mikä teki työstä välillä vaativaa.

Työnohjaus osana hanketyötä

Ratkaisukeskeinen työnohjaus pohjautuu ratkaisukeskeisen lyhytterapian periaatteisiin. Lähestymistavassa käännetään huomio ongelmakeskeisyydestä kohti ratkaisujen etsimistä: ongelmien syiden syvällisen analysoinnin sijaan keskitytään siihen, miten asiakas itse voi ryhtyä edistämään ratkaisuja ja parempaa tulevaisuutta (Bannink 2007). Asiakasta autetaan tunnistamaan omia voimavarojaan ja vahvuuksiaan sen sijaan, että painotettaisiin puutteita tai epäonnistumisia (De Jong & Berg 2018). Työnohjaaja toimii mahdollistajana ja valmentajana, auttaen asiakasta löytämään omat keinot ongelmiensa ratkaisemiseen ja hyödyntämään omia voimavarojaan mahdollisimman täysimääräisesti (Bannink 2007).

Työnohjaus oli mukana Digikaverit-hankkeessa kokemusasiantuntijan tukena lokakuusta 2025 hankkeen loppuun, toukokuuhun 2026 asti. Tapaamisia järjestettiin säännöllisesti kerran kuukaudessa. Työnohjaukselle oli varattu oma aika ja paikka osana hanketyötä, mikä loi kokemuksen siitä, että kokemusasiantuntijan jaksaminen ja työssä esiin nousevat kysymykset olivat tärkeitä ja huomioituja.

Työnohjaus tarjosi mahdollisuuden pysähtyä tarkastelemaan omaa jaksamista ja työn kokonaisuutta. Keskustelujen avulla muodostui suuntaviivoja sen suhteen, miten työtä tehdään ja mihin kaikkeen oli realistista lähteä mukaan. Vaikka näistä linjauksista ei aina ollut helppoa pitää kiinni arjessa, työnohjaus tuki kuormituksen tunnistamista ja sen sanoittamista. Se tarjosi myös tilan, jossa huomio kohdistui kokemusasiantuntijaan itseensä. mikä oli tärkeää työssä, jossa ollaan usein tukemassa ja kuuntelemassa muita.

Rooli, rajat ja tunnetyö

Kokemusasiantuntijatyössä oma persoona ja elämänhistoria ovat keskeinen osa työskentelyä. Omien kokemusten läpikäyminen kokemusasiantuntijapuheenvuoroissa sekä osallistujien kohtaaminen saattavat nostaa esiin omia muistoja ja tunteita. Kokemustiedon jakamiseen voi liittyä emotionaalinen ulottuvuus, erityisesti silloin kun käsiteltävät asiat kytkeytyvät omaan elämäntarinaan. Liabon ym. (2024) mukaan kokemustieto voi vahvistaa osallistumisen laatua, mutta tunteiden rooli on tunnistettava, jotta osallistuminen on turvallista ja tarkoituksenmukaista.

Haastaviksi koettiin erityisesti tilanteet, joissa työssä kohdattiin entuudestaan tuttuja ihmisiä tai henkilöitä, joiden elämäntilanteessa tai historiassa oli samankaltaisuutta omien kokemusten kanssa. Näissä tilanteissa auttamisen halu saattoi voimistua ja tehdä rajojen pitämisestä vaikeaa. Työnohjaus tarjosi tilan näiden asioiden käsittelemiseen. Ohjauksessa nousi esiin se, että kokemusasiantuntijatyön alkuvaiheessa tarvitaan erityisen vahvaa tukea roolin ja rajojen hahmottamiseen. Rajojen tarkastelu ei näyttäytynyt työn heikentämisenä, vaan osana ammatillista kehittymistä ja jaksamisen turvaamista.

Ammatillinen oppiminen työnohjauksen kautta

Työnohjauksen myötä huomiota kiinnitettiin entistä enemmän työskentelytapoihin asiakastyössä ja ryhmätilanteissa. Ohjauksessa nousi esiin ajatus siitä, että kokemusasiantuntija voi antaa asiakkaalle tilaa tuottaa omia ratkaisujaan ja vastauksiaan sen sijaan, että johdattelee tätä liikaa. Tämä lähestymistapa oli kokemusasiantuntijalle jo ennestään tuttu, mutta työnohjaus auttoi palaamaan siihen uudelleen erityisesti tilanteissa, joissa innostus ja halu auttaa olivat johtamassa liian aktiiviseen ohjaamiseen. Työnohjauksen keskustelut toimivat muistutuksena maltista ja luottamuksesta osallistujien omaan toimijuuteen.

Lindström ja Nikula (2024) kuvaavat rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijoiden osaamista monipuolisena kokonaisuutena, jossa korostuvat asiakkaiden tilanteiden ymmärtäminen, luottamuksen rakentaminen, sosiaaliset ja tunneälykkyyteen liittyvät taidot sekä kyky toimia ammattilaisten rinnalla asiakkaan muutostyöskentelyn tukena. Työnohjauksen näkökulmasta tämä vahvistaa ajatusta siitä, että kokemusasiantuntijuus ei ole vain oman tarinan kertomista, vaan jatkuvasti kehittyvää ammatillista ja eettistä osaamista.

Työnohjaus luontoympäristössä

Yksi työnohjauskerroista toteutettiin luontoympäristössä. Kokemus poikkesi selvästi sisätiloissa pidetyistä tapaamisista. Erityisesti vaikeammista asioista puhuminen tuntui olevan luonnossa helpompaa, ja keskusteluun oli matalampi kynnys. Luontoympäristö näyttäytyi rauhoittavana ja miellyttävänä, ja kävely auttoi keskustelun ja ajatusten liikkeellelähtöä. Sisätiloissa toteutetussa työnohjauksessa visuaaliset apuvälineet, kuten fläppitaulu, tukivat puolestaan monimutkaisten kokonaisuuksien ja useiden yhtäaikaisten asioiden hahmottamista. Kokemusten perusteella molemmilla työskentelytavoilla oli omat vahvuutensa.

Hyödyt hankkeen näkökulmasta

Työnohjaus tuki kokemusasiantuntijaa, mutta sillä oli merkitystä myös hankkeen toiminnan sujuvuuden kannalta. Kun roolia, kuormitusta ja työn rajoja tarkasteltiin yhdessä, vastuu ei jäänyt yksin kokemusasiantuntijalle. Työnohjaus osoittautui toimivaksi rakenteeksi, jossa työssä syntyneitä kokemuksia voitiin jäsentää ja liittää osaksi hankkeen laajempaa kokonaisuutta. Samalla työnohjaus auttoi tunnistamaan, millaiset tilanteet vaativat selkeämpää työnjakoa, ennakointia tai yhteistä keskustelua hanketiimin kanssa. Näin se tuki paitsi yksittäisen kokemusasiantuntijan jaksamista myös koko hankkeen eettistä ja käytännöllistä laatua.

Johtopäätökset ja suositukset

Digikaverit-hankkeen kokemusten perusteella kokemusasiantuntijuus on kehittämishankkeissa merkittävä voimavara, mutta se edellyttää selkeitä, reflektoivia ja suunniteltuja tukirakenteita. Kokemusasiantuntijoiden systemaattinen tukeminen on välttämätöntä, ja työnohjauksellinen tuki on korostuneen tärkeää erityisesti hankkeen alkuvaiheessa, jolloin rooli on vasta muotoutumassa.

Tällainen panostus vahvistaa kokemusasiantuntijan osaamista, lisää työhyvinvointia ja parantaa koko kehittämishankkeen laatua. Yhteenvetona voimme todeta, että kokemusasiantuntijan ja ammattilaisten yhteistyöstä saadaan paras hyöty irti, kun kokemusasiantuntija ei jää yksin. Työnohjaus on konkreettinen keino varmistaa, että arvokas kokemustieto tulee käyttöön kestävällä tavalla, jolloin sekä kokemusasiantuntija itse että koko työyhteisö hyötyvät yhteistyöstä.

Hankkeille, joissa hyödynnetään kokemusasiantuntijuutta, suositellaan työnohjauksen resursoimista hankesuunnitelmaan jo hakuvaiheessa, jotta työskentely päästään käynnistämään heti hankkeen alussa. On tärkeää, että kokemusasiantuntijan rooli ja vastuut sanoitetaan sekä rajataan yhteisesti ja että kuormituksesta sekä tunteista puhuminen normalisoidaan kiinteäksi osaksi arkista työkulttuuria. Lisäksi työnohjausympäristöjä kannattaa vaihdella tarpeen mukaan hyödyntäen esimerkiksi luontoympäristöä matalan kynnyksen keskusteluille. Kokemusasiantuntijatyössä tuki ei näyttäydy ylimääräisenä lisänä, vaan olennaisena osana kestävää ja laadukasta hanketyötä.

Laurea-ammattikorkeakoulun ja Kalliolan setlementin yhteisen Digikaverit-hankkeen (2024-2026) rahoitti Euroopan sosiaalirahasto. Hankkeessa rikostaustaiset henkilöt kehittivät digi-, ohjaus- ja vuorovaikutustaitojaan. Näin tuettiin heidän elämänhallintaansa ja lisättiin kohderyhmän työelämätaitoja. Olennaista on, että osallistujat olivat itse aktiivisesti suunnittelemassa toimintaa.

Lähteet

• Bannink, F.P. 2007. Solution-Focused Brief Therapy. J Contemp Psychother 37, 87–94 (2007).
• De Jong, P., & Berg, I. K. 2018. Ratkaisukeskeisen terapian oppikirja. Lyhytterapiainstituutti.
• Korhonen, A. 2026. Digikavereissa yhdistyi kuntoutumisvalmius ja oikea-aikaisuus. Laurea Journal 4/2026. Viitattu 31.5.2026.
• Liabo, K., Asare, L., Ruthen, P., Burton, J., Staunton, P. & Day, J. 2024. Emotion in public involvement: A conceptual review. Health Expectations, 27(2), e14020.
• Lindström, J. & Nikula, K. 2024. Ammattilaisten näkökulmia rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijoiden osaamisesta sosiaalialan tehtävissä. Työelämän tutkimus 22(3), 369–396.