Creation POP -hankkeen neljäs konsortiotapaaminen järjestettiin 24.-27.10.2023 Barcelonassa La Xixa -teatterin isännöimänä. Tapaaminen sisälsi kolmen päivän koulutuksen Sorrettujen teatterin työtapoihin liittyen sekä hankekokouksen neljäntenä päivänä. Tässä tekstissä avataan koulutuksen sisältöä, esitellään konkreettisia harjoituksia sekä pohditaan koulutuksessa opittuja asioita.
La Sagrada Familia, kuva Anniina Honkonen (2023).
Creation POP –hankkeessa eri-ikäiset ja –taustaiset ihmiset kohtaavat elinikäistä oppimista, luovia ja taidelähtöisiä menetelmiä hyödyntämällä. Hanketoiminnalla puututaan ikäsyrjintään ja tarjotaan ympäristön aktiiviselle ikääntymiselle. Hankkeessa ovat mukana Laurean lisäksi kumppanit Irlannista, Italiasta ja Sloveniasta (koordinaattori) sekä Espanjasta. Osana hanketta toteutetaan kokousmatkat jokaiseen toteuttajakumppanimaahan ja tällä kertaa järjestäjävuorossa ja menetelmäkoulutuksen järjestäjänä oli barcelonalainen La Xixa Teatre.
La Xixa Teatre –yhdistyksen tavoitteena on tutkia, kehittää ja monistaa teatteri- ja kansankasvatusvälineitä yhteiskunnallisen muutoksen keinona. Yksi osa La Xixaa on vuonna 2021 alkanut projekti La Xixa Lab, jonka tavoitteena on luoda näytelmiä, jotka syventävät, tutkivat ja kokeilevat erilaisia metodologisia työkaluja ylläpitääkseen kriittistä keskustelua ja kansalaisten osallistumista monikulttuurisesta ja intersektionaalisesta näkökulmasta.
Creation Pop -hankkeen tämän kertaisen koulutuksen teemana oli Sorrettujen teatterin työtapoihin tutustuminen La Xixan johdolla. Sorrettujen teatteri on osallistavaa teatteria, jossa keskiössä on osallistuja ja hänen tarpeensa, ominaisuutensa ja arvonsa. Osallistujien näkemykset muokkaavat aktiivisesti esitysten sisältöä, joka pohjautuu osallistujien ja yhteiskunnan ajankohtaisiin kysymyksiin. Teatteri tarjoaa turvallisen tilan, jossa voi keskustella esityksen teemoista, jotka usein piiloutuvat joihinkin rakenteisiin – kuten eriarvoisuuteen, rasismiin tai syrjintään. Sorrettujen teatterissa käytetään osallistavia ja aktivoivia työtapoja, jotka mahdollistavat kaikkien osallistumisen ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen. (Fernández-Aballí Altamirano 2014.)
Toiminnallisten ja teatterilähtöisten menetelmien yksi kiistaton etu on siinä, että niiden kautta ajatuksia voidaan esittää sekä kirjaimellisesti että symbolisesti. Draamallisessa työskentelyssä on olemassa tiettyjä elementtejä, jotka voivat olla kaikkien osallistujien ymmärrettävissä riippumatta siitä, mitä kieltä he puhuvat. Draamamenetelmiä voidaan käyttää henkilökohtaisten kysymysten tutkimiseen ja ongelmanratkaisumallien etsimiseen. Sorrettujen teatterin ja Forum-teatterin “isä” Augusto Boal (2004) onkin oivallisesti todennut, että ”kaikki ihmiset ovat näyttelijöitä, koska he toimivat, ja katsojia, koska he havainnoivat. Olemme kaikki katsojanäyttelijöitä.”
Kehotyöskentelyä liikkuvina patsaina
Koulutuksen ensimmäisen päivänä teemana oli kehotietoisuus ja draama- ja teatteritekniikoiden ilmentäminen. Päivä jakautui kolmeen työpajaan, joista yksi oli Laurean vetovastuulla ja kaksi oli La Xixan toteuttamia. La Xixan työpajojen aiheena oli kehotyöskentely ja kehon liike teatterin ja ikääntyneiden parissa työskennellessä. Työskentely koostui erilaisista harjoituksista sekä keskustelusta ja reflektoinnista niiden jälkeen. Kuvaamme tässä tekstissä muutaman harjoituksen konkretisoidaksemme tehtyjen harjoituksien sisältöä.
HARJOITUS 1: Tunnepatsaat
Näyttämökuva: La XiXan näyttelijä/ohjaaja istuu pyörätuolissa pöydän edessä esittäen 70-vuotiasta ihmistä, joka odottaa pääsyä lonkkaleikkaukseen. Pöydällä on tarvikkeita, jotka ilmaisevat tilan olevan lääkärin vastaanotto. Kukaan ei ole lääkärin roolissa, mutta me katsojina voimme kuvitella mitä lääkäri kertoo, kun kuuntelemme potilaan puhetta. Juoni tässä pienessä kohtauksessa on, että potilas ei pääse julkisin varoin lonkkaleikkaukseen, koska hän on ylittänyt 70 vuoden iän. Hänellä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia maksaa leikkausta itse.
Mitä tunteita tilanne potilaassa herättää? Toinen La XiXan kouluttajista aktivoi meitä katsojia kysymyksin. Me katsoimme näitä erilaisia tunteita yksi kerrallaan siten, että tunne esitettiin “liikkuvana patsaana” potilaan takana. Tekniikassa ilmaistaan tunnetta saman, toistuvan liikkeen ja äänen avulla. Tunnepatsaiksi muodostui tilanteessa muun muassa “suru”, “viha” ja “turhautuminen”. Kävimme myös keskustellen läpi sitä, mitä tunteita ja ajatuksia tilanne mahtaa lääkärissä aiheuttaa, ja millaisia ratkaisukeinoja tilanteeseen voisi olla. Keskustelussa avattiin ja pohdittiin myös hanketoteuttajamaiden erilaisia terveydenhuollon käytänteitä priorisoinnin osalta.
Kerrotaan ja kuunnellaan tarinoita
Laurean draamalähtöisten menetelmien erityisosaaja lehtori Anu Hagman piti työpajan siitä, miten tarinateatterin menetelmiä voisi käyttää sukupolvien välisessä luovassa ryhmätoiminnassa. Teimme muutaman kehollisen harjoitteen tunteisiin liittyen ja sen jälkeen pareittain toteutetun kertomisen ja kuuntelemisen harjoituksen.
HARJOITUS 2: Tarinan palauttaminen
Tämä harjoitus toteutettiin satunnaisissa pareissa (osallistujat A ja B). Tehtävänä oli kertoa lyhyt tarina jostain merkittävästä käänteestä elämässä. Ensin A kertoi tarinan ja B kuunteli niin hyvin, kuin pystyi. Tämän jälkeen B sai tehdä tarkentavia kysymyksiä, jonka jälkeen hän palautti tarinan kertomalla sen minämuodossa kertoja A:lle niin hyvin, kuin pystyi. Tämän jälkeen B kertoi tarinansa samoin askelmerkein.
Toisella kierroksella tarinaan haettiin etäännyttäviä elementtejä. B kertoi A:n tarinan etäännyttäen kertomuksen esimerkiksi satuna (“olipa kerran”) tarinalliseen tai symboliseen muotoon. Ja sitten A kertoi B:lle tarinan noudattaen samaa etäännyttämisen logiikkaa.
Harjoituksella tavoiteltiin tarinateatteriin olennaisesti kuuluvaa aktiivisen ja empaattisen kuuntelun taitoa sekä toisessa vaiheessa tutustuttiin etäännyttämisen ideaan. Harjoitus myös lisää ryhmän koheesiota, kun ihmiset pääsevät kertomaan jotain itselleen merkityksellistä toiselle ihmiselle. Kuultuja tarinoita ei käsitelty koko ryhmän tasolla, ihmisten yksityisyyden suojaa kunnioittaen.
Kohtauksia syrjinnästä
Toisen päivän teemana oli tekniikat ja työkalut teatterin ja luovan toiminnan toteuttamiseen ikääntyneiden kanssa. Tutustuimme lisää Sorrettujen teatterin työtapoihin ja ideoimme kahdessa ryhmässä pienet “näytelmät” eli kohtaukset, joissa ikäsyrjintä tuli jollainlailla näkyviin. Toinen kohtaus liittyi aiemmin esitettyyn ikääntyneen lääkärikäyntiin ja toinen kuvasi muistisairaan unohtamista/eksymistä.
Osana koulutusta pääsimme seuraamaan paikallisen Noves Mirades (suom. Uusi ilme) -projektin harjoituksia. Projekti on osa La Xixa Teatren toimintaa ja sen perusideaan liittyy olennaisesti foorumiteatteri sekä monisukupolvinen toiminta.
Tutustumiskerrallamme ryhmän teemoina käsiteltiin yhteisössä olevia ennakkoluuloja ja rasismia. Ryhmään kuuluvat ihmiset ideoivat pienryhmissä ja esittivät tilanteita, joihin he ovat elämässä tai esimerkiksi lehdissä tai sosiaalisessa mediassa törmänneet, muun muassa julkisissa kulkuneuvoissa tapahtuneita tilanteita. Projektissa on tarkoitus lopulta rakentaa yhteisölle esitettävä Forum-teatteriesitys, joka pohjautuu näihin ihmisten kokemuksiin.
Tarinoita ja ongelmanratkaisua
Kolmantena päivänä mukana oli La Xixa Labin teatteriväkeä ja teemana oli kollektiivisten tarinoiden ja luovuuden edistäminen sukupolvien välisen teatteritoiminnan avulla. Aamupäivän harjoittelimme yhdessä teatteriryhmäläisten kanssa tehden erilaisia kehollisia, äänellisiä ja vuorovaikutuksellisia harjoituksia. Tämän jälkeen pääsimme katsomaan Forum-teatteriesitystä, jonka teemana olivat ennakkoluulot. Koska Forum-teatteri on osallistavaa teatteria, meitä katsojia aktivoitiin kommentoimaan esitystä sekä tulemaan näyttämölle toimimaan toisin. Tavoitteena oli siis tutkia erilaisia ongelmanratkaisukeinoja nähdystä tilanteesta.
Forum-teatteriesityksen näkeminen herätti hankeväessä paljon kysymyksiä ja pohdintaa menetelmän sovellettavuudesta sukupolvien välisessä luovassa ryhmätoiminnassa. Iltapäivä menikin tämän esityksen herättämiä tunteita ja ajatuksia reflektoiden, päivän päätteeksi ennätimme vielä lyhyesti palata edellispäivänä ideoituihin “pienoisnäytelmiin” ikäsyrjinnästä.
Koulutuksen tuliaiset
Kolmen päivän koulutus oli monipuolinen ja opettavainen monellakin tasolla. Koulutuksen tavoitteena oli saada lisäoppia paitsi menetelmistä ja metodeista, myös fasilitoinnista eli ryhmän ohjauksesta. Päivien aikana todentui hyvin se, miten moneen teatterilähtöiset työtavat taipuvat. Lisäoppia tuli myös siitä, miten hyvin ja perusteellisesti toiminnallinen tekeminen tulee jäsentää, perustella ja taustoittaa sekä reflektoida, jotta siitä saisi kaiken mahdollisen hyödyn irti. Toisena tärkeänä huomiona on myös se, miten toiminnalliset tuokiot ohjeistetaan ja huomioidaan erilaiset osallistujat, jotta tilasta ja toiminnasta luodaan turvallinen kaikille.
Työpajoissa ja metodin rakennuksessa on hyvin konkretisoitunut myös se, miten eri “kulmista” samaa asiaa voidaan katsoa. Sukupolvien välinen luova ryhmätoiminta näyttäytyy aika erilaisina gerontologian, elinikäisen oppimisen, teatterin, sosiaalialan koulutuksen tai järjestötoiminnan näkökulmasta. Vielä kun tähän lisätään eri maiden ja kulttuurien tuomat erot, niin siinä on haastava, mutta myös kovin antoisa puolensa. Monialaisessa ja kulttuurien välisessä yhteistyössä syntyykin uutta draaman kaarta vanhustyön kentälle jalkautettavaksi.
Lähteet:
